Satunnainen ohilukija

Kaiken valtaava vihreä  Kirjan kansi Tuuli Juusela. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Cristina Sandu: Tanskalainen retkikunta. Kannen suunnittelu Tuuli Juusela. Kuva Abinormal / Istockphoto. 363 s. Otava 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Laakson takana metsä jatkuu tasaisena ennen kuin yhtyy Cerro Musúnin rinteeseen, joka muuttuu kohotessaan sumuiseksi, kosteaksi pilvimetsäksi. Tuolta tasaiselta alueelta laakson ja Cerro Musúnin välissä tanskalaiset lähtevät raivaamaan metsää. Apunaan heillä on pelkkiä kirveitä, jotka Vilhelm kävi ostamassa Matiguásista. Työ on hidasta, mutta puut on raivattava kahvipensaiden tieltä." Cristina Sandun kolmas romaani käsittelee tanskalaisen ryhmän yritystä perustaa siirtokunta Nicaraguaan 1920-luvulla. Yritys kohtaa paljon huonoa onnea eikä mistään varsinaisesta siirtokunnasta voidakaan puhua. Osa retkikuntaan kuuluneista palaa kotiin, osa hajaantuu eri puolille Nicaraguaa. Ja osa kuolee sairauksiin ja muihin vastoinkäymisiin. Ky...

Vääränlaisten rakkaustarinoiden kronikka Kirjan kansi Juri Patrikainen. Valokuva Ellen Karhulampi Abdulrazak Gurnah: Hylkääminen. Englanninkielinen alkuteos Desertion , 2005. Suomentanut Einari Aaltonen. Kirjan päällys Juri Patrikainen. 348 s. Tammen Keltainen kirjasto, 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Ensimmäisestä kohtaamisesta liikkui tarina. Itse asiassa tarinoita oli useampia, mutta ajan ja kertomisen myötä niiden ainekset sulautuivat yhteen. Kaikissa versioissa hän ilmestyi aamun sarastaessa kuin tarussa ikään. Yhdessä versiossa hän oli varjohahmo. Hän kulki oudossa, vedenalaiselta vaikuttavassa hämyssä niin hitaasti, että lähestymistä tuskin huomasi: hän hivuttautui eteenpäin kuin kohtalo." Löysin Abdulrazak   Gurnahin uusimmasta suomennoksesta aika paljon samaa tematiikkaa kuin häneltä viimeksi lukemastani Kivisydämestä . Kun tutkin kirjojen alkuteosten ilmestymisvuosia, huomasin että Kivisydän on yli kymmenen vuotta Hylkäämistä myöhempi teos. Koloniali...

Erkki Mutru: Vieras poika. Erään rouvan kertomus. 240 s. WSOY 1959. Päällys Heikki Paaer. Niin Risto oppi vähitellen kesästä sen, minkä me muut jo osasimme ja mitä me opetimme hänelle.//Kesä ei tule oikealla tavalla kenenkään ihmisen luo, ellei hän itse sitä joka hetki kutsu. Nuotio ei pala, teevesi ei kiehu, vene ei liiku, kukat eivät tule maljakoihin. Vain sytyttämällä, soutamalla, poimimalla ja pilkkomalla kasvaa kesä ihmiseen ja syntyy vuorovaikutuksen vihreä tunnelma, missä ihminen on osa kesää, osa aurinkoa, pilvipoutaa ja sadetta. Muutaman viikon lukutauon jälkeen tartuin itselleni täysin tuntemattoman kirjailijan Erkki Mutrun 50-luvun romaaniin, jonka olin tilannut Kierrätyskeskuksen verkkokaupasta muun kirjatilauksen yhteydessä ihan pelkästään sen sympaattisen kannen perusteella. Hienon kannen on tehnyt kuvittaja ja graafikko Heikki Paaer. Kirja osoittautui sellaiseksi, etten laskenut sitä kädestäni ennen kuin se loppui. 50-luvulla ei käytetty kirjallisuudesta termiä feelgood,...