Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2022.

Reetta Niemelä & Katri Kirkkopelto: Mustan Kuun majatalo

Iltasatuja ihmisille ja ilkinakkeleille  Reetta Niemelä & Katri Kirkkopelto: Mustan Kuun majatalo. Teksti: Reetta Niemelä, kansi ja kuvat: Katri Kirkkopelto. 310 s. Lasten Keskus 2021. Äänikirjan lukija Anna Kuusamo. Mustan Kuun majatalo on ihanteellinen iltasatukirja. Mukavan pitkä, mutta lyhyisiin ja riittävän jännittäviin lukuihin jakautuva, ja mikä parasta, kirja aloittaa uuden kirjasarjan, joka epäilemättä tulee löytämään innokkaat lukijansa.  Kustantajan suositus kirjan kohderyhmäksi ovat 6 - 9 -vuotiaat, mutta kyllä aikuistenkin joskus kannattaa kuunnella iltasatua. Ainakin minä nautin tämän kuuntelusta monena iltana! Koska tosiaan kuuntelin kirjan äänikirjana jäin paitsi Katri Kirkkopellon kuvituksesta, jonka jo kansikuvan perusteella arvaan upeaksi. Minun täytyy tutkia sitä joskus myöhemmin, kun on tilaisuus. Reetta Niemelän teksti avaa mielikuvituksen ovet. Kirja vilisee erikoisia olentoja, tarkemmin sanottuna salaolentoja, joita tavalliset ihmiset eivät kykene näkemään.

Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille

Johdanto läskiaktivismiin  Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille. 188 s. Kustantamo SS 2022. Kansi: Hilla Simeri. "Jos kaikki tämä lihavuuden hoito ei toimi, pitäisikö miettiä sitä, että ehkä täällä hoidetaan väärää asiaa? Entä, jos kyse ei olekaan läskin tyhmyydestä, heikkoudesta ja tiedonpuutteesta, vaan kokonaisvaltaisesta yhteiskunnallisesta asenneilmapiiristä, jossa on mahdotonta elää rauhassa ja kehittää tervettä ruokasuhdetta? Voisimmeko sittenkin hoitaa lihavuuden stigmaa ja kaikkialla vellovaa läskien elämää vaikeuttavaa läskifobiaa?" Raisa Omaheimon esikoisromaani Sydän ilmestyi pari vuotta sitten. Sitä ennen hän on kirjoittanut useita näytelmiä. Hänen käsikirjoittamansa, Elina Kilkun ohjaama ja Omaheimon yksin miehittämä Läski-näytelmä toi hänelle sekä Pro Feminismi -palkinnon että Mieletön teko 2020 -palkinnon mielenterveysongelmien esille nostamisesta. Lisäksi hänet tunnetaan stand up -koomikkona sekä terävistä kolumneistaan Ylen ja aikakauslehti Eevan sivuilla. 

Asko Sahlberg: Marraskuun mies

Ravitsevaa proosaa Asko Sahlberg: Marraskuun mies. 408 s. Like/Otava, 2022.  Hänen silmänsä jähmettyivät ja katseensa kääntyi sisäänpäin tai vain tyhjeni, ja Sylvi aavisti hänen eksyneen juuri mielessään johonkin etäiseen paikkaan, sellaiseen johon toisilla ihmisillä ei ollut pääsyä ja jossa saattoi kaikessa rauhassa murehtia tai kaivata tai vihata. Sylvi odotti kärsivällisesti, miltei hengittämättä, kunnes Haatama räpytti silmäluomiaan tai niitä kituliaita nahkasuikaleita, joita saattoi useimpien ihmisten tapauksessa nimittää luomiksi. Kun hän katsoi Sylviä, hän näytti hetken avuttomalta lapselta. Marraskuussa 1918 pieneen jokivarren kaupunkiin saapuu yön pimeydessä rääsyihin pukeutunut mies. Hän suunnistaa suoraan kaupungin komeimman talon luo ja vastoin kaikkea todennäköisyyttä saa sieltä kauppaneuvos Nylanderin autonkuljettajan pestin keskellä yötä. Siitä alkaa Antero Haataman nousu kaupungin mahtavimmaksi mieheksi. Asko Sahlbergin romaani kuvaa kahtakymmentä sisällissodan jälkeist

Jenny Erpenbeck: Päivien loppu

Ennakoivia tahteja Jenny Erpenbeck: Päivien loppu. Alkuteos Aller Tage Abend, 2012. Suomentaja Jukka-Pekka Pajunen. 314 s. Päällys: Laura Lyytinen, alkuperäiskuvat Istockphoto. Tammi 2020. Äänikirjan lukija Meri Nenonen. "Oliko hänen elämässään edes kahta hetkeä, jolloin häntä olisi voinut verrata itseensä? Eikö kaikki ollut todellista? Vai oliko kaikki petosta? Jos elämäntarinan lukeva henkilö on hänelle kasvoton, niin mitkä kasvot hän paljastaa lukijalle, mitkä sokeat kasvot paljastuvat sokealle peilille?" Marisha Rasi-Koskisen romaania Pudonneet kommentoi joku (kiitos siitä!) vertaamalla sitä Jenny Erpenbeckin Päivien loppu -romaaniin. Toki teema monista mahdollisista elämistä on aika yleinenkin kirjallisuudessa. Mm. Paul Austerin romaani 4321 on yksi versio tästä teemasta. Minua kuitenkin alkoi kiinnostaa Erpenbeck. Vaikkapa vain siksi, että hän on saanut idean lukemattomista mahdollisuuksista mahtumaan n. 300 sivuun, kun Auster on tarvinnut, tai ainakin käyttänyt, siihe

Richard Osman: Mies joka kuoli kahdesti

Neljä vanhaa kettua Richard Osman: Mies joka kuoli kahdesti. Alkuteos: The Man Who Died Twice, 2021. Suomentaja Antti Saarilahti. 413 s. Sarja: Torstain murhakerho, osa 2. Otava, 2022. Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen.  Torstain murhakerhon unohtumattomat ystävykset ovat jälleen vauhdissa. Aikaa edellisistä tapahtumista on jo hiukan vierähtänyt ja oikeastaan Elisabeth, Joyce, Ron ja Ibrahim ovat jo ennättäneet tylsistyä rauhalliseen elämäänsä Cooper's Chasen ylellisessä eläkeläiskylässä. Sitten Elisabeth, entinen turvallisuuspalvelu MI5:n tähtiagentti, saa viestin menneisyydestään. Tarkemmin sanottuna kuolleelta mieheltä. Sehän ei tiedä hyvää, ja pian alkaakin tapahtua. Torstain murhakerho on säilyttänyt eräänlaisen aikuisten Viisikko (miinus yksi) -sarjan luonteensa, positiivisessa mielessä. Kirjan pääosassa on ryhmä hyvillä hoksottimilla varustettuja senioreja, jotka janoavat työtä älynystyröilleen ja tapahtumia elämäänsä, eikä heitä arastuta tuupata asioita liikkeelle, vaikka tä