Reetta Niemelä & Katri Kirkkopelto: Mustan Kuun majatalo

Iltasatuja ihmisille ja ilkinakkeleille 

Reetta Niemelä & Katri Kirkkopelto: Mustan Kuun majatalo. Teksti: Reetta Niemelä, kansi ja kuvat: Katri Kirkkopelto. 310 s. Lasten Keskus 2021. Äänikirjan lukija Anna Kuusamo.

Mustan Kuun majatalo on ihanteellinen iltasatukirja. Mukavan pitkä, mutta lyhyisiin ja riittävän jännittäviin lukuihin jakautuva, ja mikä parasta, kirja aloittaa uuden kirjasarjan, joka epäilemättä tulee löytämään innokkaat lukijansa. 

Kustantajan suositus kirjan kohderyhmäksi ovat 6 - 9 -vuotiaat, mutta kyllä aikuistenkin joskus kannattaa kuunnella iltasatua. Ainakin minä nautin tämän kuuntelusta monena iltana! Koska tosiaan kuuntelin kirjan äänikirjana jäin paitsi Katri Kirkkopellon kuvituksesta, jonka jo kansikuvan perusteella arvaan upeaksi. Minun täytyy tutkia sitä joskus myöhemmin, kun on tilaisuus.

Reetta Niemelän teksti avaa mielikuvituksen ovet. Kirja vilisee erikoisia olentoja, tarkemmin sanottuna salaolentoja, joita tavalliset ihmiset eivät kykene näkemään. Kirjaan sisältyy useitakin listauksia noista merkillisistä otuksista, heidän ulkonäöstään ja tavoistaan. Hiidet, painajaiset, koirankuonolaiset, kykloopit, jetit, yksisarviset, räpeltäjät, prutkuttajat ja monet muut luonnonhenget tulevat vähitellen lukijalle tutuiksi.

Päähenkilö Saimi harrastaa intohimoisesti perhosia ja on matkustellut ja muuttanut maasta ja paikkakunnalta toiseen eläinlääkäri-isänsä kanssa koko pienen ikänsä. Nyt isä on päättänyt, että on aika asettua aloilleen, jotta Saimilla olisi mahdollisuus saada myös ystäviä. Niitä Saimi tosiaan saakin, mutta ei aivan sellaisia kuin isä olettaa. 

Isä ostaa Sinimäen kaupungista vanhan, erikoisen talon ja avaa sinne eläinsairaalan. Talon portilla on kyltti "Mustan Kuun majatalo", eikä isällä ole aavistusta, että salaväen majatalona ja kouluna se toimii edelleen isän ja Saimin saapumisen jälkeenkin. Isä on kiireinen hoitaessaan praktiikallaan luonnonvaraisia eläimiä eikä juuri ennätä havainnoida kotiympäristöään, mutta Saimi onnistuu pääsemään vähitellen talon ja sen puutarhan salaisuuksista perille, eikä niitä ole vähän. 

Talolla on mm oma tahtonsa ja se kykenee muovaamaan itseään ja huoneitaan niin kuin haluaa. Ei siis ihme, että se voi myös majoittaa hämmästyttävän määrän asukkaita. Talosta löytyy asukkaiden huoneiden lisäksi mm vanha trooppinen kasvihuone, kuutorni, uima-altaita ja erikoinen salatiedon kirjasto.

Selväksi tulee myös, että Saimilla on oma erityinen tehtävänsä uusien ystäviensä elämässä ja maailmassa, sillä hän saa kuulla kuuluvansa salamieliin, ihmisten ja salaväen kesken välittäjänä toimivaan väkeen. Uuden salamielen ennustettua ilmaantumista on odotettu jo pitkään, mutta alkuun osa salaväestä on pettyneitä ja hämmentyneitä siitä, voisiko uusi salamieli tosiaan olla lapsi.

"Saimi huokaisi. Jos salamielisyys oli todellinen ilmiö, sehän oli kuin kirous! Jos hän pysyisi mukana kuvioissa majatalo pysyisi auki. Mitäpä, jos hän ei auttaisikaan? Kertoisi isälle että hän näki outoja olentoja ja he muuttaisivat pois? Isäkin pettyisi kovin. Jos he lähtisivät, majatalo sulkeutuisi ja katoaisi taas, kunnes viimein jonakin päivänä joku Saimia pätevämpi salamieli ilmaantuisi kaupunkiin." (sitaatti kuullusta tekstistä)

Tarinassa on paljon huumoria ja salaväen omalaatuisuuden kuvausta, mikä tietenkin myös antaa mahdollisuuden ennakkoluulojen ylittämiseen ja erilaisuuden hyväksymiseen, ja tästä muodostuukin yksi kirjan keskeisistä teemoista. Huoli ympäristöstä ja luonnonvaraisten eläinten ja muiden luonnosta riippuvaisten olentojen elämänehdoista on toinen tarinan keskiöstä löytyvä painotus. 

Ystävyydestä ja yhdessä tekemisestä on paljon apua, kun salaolentoja uhkaava juoni alkaa paljastua. Osa salaolennoista kun on päätynyt väärille teille ja käyttämään väärin kykyjään, koska ei ole saanut rauhassa kypsyä omimpaan tekemiseensä. Kaikkein pienimmille tarina saattaa olla hiukan liian jännittävä ainakin iltasatuna.

Kirja on viehättävä ja aikuisenkin mukaansa tempaava. Tapa, jolla salaväen olemuksissa on hyödynnetty kansanuskoa, kansantarinoita ja satuperinnettä on herkullinen ja kohderyhmänä olevaan ikään hyvin sopiva. Erehdynköhän, jos uumoilen, että kirjasarjan jotkut myöhemmät osat saattavat olla tarkoitettuja jo vähän isommille lapsille? Aineksia sellaiseen pitkään ja monipolviseen tarinaan, jonka myötä lapsi voisi kasvaa, ainakin löytyy yllin kyllin.

Tämä fantasiaseikkailu on ehdolla Lasten Finlandia -palkinnon saajaksi, ja on jo ennättänyt saada Arvid Lydecken -palkinnon tänä vuonna. Lasten Keskuksen sivuilta löytyy kirjaan liittyviä tehtäviä lapsille.

Anna Kuusamo lukee kirjan iloisen energisesti, mutta tekstin tauotus osuu minusta kohtiin, jotka eivät aina painota tekstin sisältöä oikein.

Muualla:

Marianna Lammi: Mustan Kuun majatalo suojelee luonnon taikaa. 12.6.2022 Ibby Finland.