Satunnainen ohilukija

Sureva talo Kirjan kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Kate Morton: Talo järven rannalla. Alkuteos The Lake House, 2016 . Suomentanut Hilkka Pekkanen. Kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen. Kannen valokuva Ilona Wellmann / Trevillion. 671 s. Bazar 2017. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Hänen mieleensä juolahti, että olisi asianmukaista sanoa jotain ennen lähtöä tästä yksinäisestä paikasta. Jotain viattomuuden kuolemasta ja syvästä katumuksesta, joka seuraisi häntä aina, mutta ei hän sanonut mitään." Kate Morton (1976 -) punoo tarinansa Cornwallin ja Lontoon 1900-luvun alkuvuosikymmenistä ja 2000-luvun alun vuosista. Hänen tuotannostaan tutulla tavalla nämä aikakaudet vuorottelevat kerronnassa. Mukana on mysteeriä, jännitystä ja romantiikkaakin, mutta ennen muuta nautittavaa ajankuvausta ja alkuun sekoittavan paljon henkilöitä. Morton on taitava kertoja, sen huomasin lukiessani Kellontekijän tytärtä . Hän onnistuu rakentaessaan moni...

Luonteikkaasti vanhenevaa Kirjan kansi Suzanne Dean. Valokuva Ellen Karhulampi Margaret Atwood: Vanhaa rakkautta. Alkuteos Old bebes in the Wood, 2023. Suomennos Hilkka Pekkanen. Alkuperäisen kannen suunnittelu Suzanne Dean. 279 s. Otava 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Satiiri on vaarallista äärimmäisyyksien aikakaudella. Vaikka valitsisi aiheekseen kuinka hurjasti liioiteltuja ylilyöntejä, käy ilmi, että niin on sittenkin tapahtunut." Margaret Atwood , vuosikymmeniä Nobel-veikkauslistoilla keikkunut teräväkynäinen kanadalainen kirjailija, ilahduttaa ystäviään kokoelmalla kertomuksiksi nimettyä lyhytproosaa. Tuo nimitys ei ole ihan merkityksetön, sillä kirja koostuu tosiaan enemmänkin tarinoinnista kuin tiukkamuotoisesta novellistiikasta, ja ihan hyvä niin. Näiden kertomusten äärellä viihtyy ja viisastuu.  Kokoelmassa seurataan vanhaa persoonallista avioparia Tigiä ja Nelliä sekä heidän ystäväpiiriään, muistellaan heidän elämäänsä ja eletään heidän rinnallaan s...

Ristisanoja ja murhavihjeitä Robert Thorogood: Thamesjoen murhat (Alkuteos The Marlow Murder Club,  2021). Thamesjoen murhat -sarja, osa 1. Suomentanut Hilkka Pekkanen. 335 s. Kansi Laura Noponen. Siltala 2022.  "Saattaisi herättää huomiota, jos kaksi vanhaa naista marssisi ympäri Marlowia tikkaat mukanaan." "Niin kai. Mitä me sitten voisimme tehdä?" Judith ei keksinyt mitään. Vähään aikaan. "Yksi asia meillä on puolellamme." "Mikä sitten?" "Olemme näkymättömiä." "Mitä tarkoitat?" "Juuri sitä mitä sanoin. Olemme vanhoja naisia. Kukaan ei kiinnitä huomiota naisiin, jotka ovat täyttäneet neljäkymmentä." Kun aloitin   Robert Thorogoodin dekkarisarjan lukemisen sen kakkososasta Kuolema kylässä , kaipailin lukiessani hieman päähenkilöiden syvempää esittelyä. Kaipaamani löytyikin, ei mitenkään yllättävästi, sarjan ykkösosasta, joka saattelee lukijan kolmen naisen ystävysporukan elämäntilanteisiin ja siihen, miksi murhien ...

Vanhojen naisten oveluus Robert Thorogood: Kuolema kylässä. Thamesjoen murhat 2 (Death comes to Marlow, The Marlow Murder Club 2, 2023). Suomentanut Hilkka Pekkanen. 383 s. Siltala 2023.  Kansi:? Kustantajan arvostelukappale, kiitokset. "'Kas kas', Suzie sanoi. 'Tempurakatkarapuja kello kolmessa.' Matkalla juhlapaikalle Suzie oli selittänyt Judithille, että riittävän cocktailpalamäärän syöminen juhlissa oli ainakin kahden ihmisen urakka. Toisen piti olla kääntyneenä juhlavieraisiin päin - se näytti olevan Judithin tehtävä - ja tiimin toinen jäsen seisoi melkein selkä selkää vasten tämän kanssa pitämässä silmällä keittiöstä ilmestyviä tarjoilijoita." Torstain murhakerhon dekkareiden kilpakumppaniksi ryhtynyt Robert Thorogoodin Thamesjoen murhat -sarja esittelee cosy crimen ystäville kolme rikoksia ratkaisevaa seniorinaista pienessä Thamesjoen kaupungissa Marlowissa, joka sattumoisin on myös kirjailija Thorogoodin oma kotikaupunki.  Sekä Osmanin että Thorogood...

Julia Phillips: Katoava maa. (Alkuteos: Disappearing Earth, 2019.)  Siltala 2021. 320 s. Suomennos: Hilkka Pekkanen. Kansi: Miika Immonen. Äänikirjan lukija: Sanna Majuri. Lain mukaan Kamtšatka ei ollut enää suljettu alue, mutta maantieteellinen sijainti eristi sen muusta maailmasta. Etelässä, idässä ja lännessä oli pelkkää merta. Pohjoisessa oli satoja kilometrejä kulkukelvotonta vuoristoa ja tundraa estämässä kulun Venäjän mantereelle. Kamt š atkan vähälukuiset tiet olivat huonokuntoisia. Rannikon ja sisämaan alaviin kyliin johtavat väylät olivat usein pelkkiä kärryteitä, jotka enimmän osan vuotta olivat veden pois huuhtomia. Kun amerikkalainen esikoiskirjailija sijoittaa teoksensa Venäjän Kaukoitään Kamt šatkan   niemimaalle ja kuvaa sekä alueen useita alkuperäiskansoja että venäläisiä asukkaita, nousevat lukijan mieleen tietenkin ensimmäiseksi viimeaikaisen kirjallisuuskeskustelun teemat kulttuurisesta omimisesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä.  Vaikea on suomal...