Siirry pääsisältöön

Robert Thorogood: Thamesjoen murhat, osa 1

Ristisanoja ja murhavihjeitä


Robert Thorogood: Thamesjoen murhat (Alkuteos The Marlow Murder Club, 2021). Thamesjoen murhat -sarja, osa 1. Suomentanut Hilkka Pekkanen. 335 s. Kansi Laura Noponen. Siltala 2022. 

"Saattaisi herättää huomiota, jos kaksi vanhaa naista marssisi ympäri Marlowia tikkaat mukanaan."
"Niin kai. Mitä me sitten voisimme tehdä?"
Judith ei keksinyt mitään. Vähään aikaan.
"Yksi asia meillä on puolellamme."
"Mikä sitten?"
"Olemme näkymättömiä."
"Mitä tarkoitat?"
"Juuri sitä mitä sanoin. Olemme vanhoja naisia. Kukaan ei kiinnitä huomiota naisiin, jotka ovat täyttäneet neljäkymmentä."

Kun aloitin Robert Thorogoodin dekkarisarjan lukemisen sen kakkososasta Kuolema kylässä, kaipailin lukiessani hieman päähenkilöiden syvempää esittelyä. Kaipaamani löytyikin, ei mitenkään yllättävästi, sarjan ykkösosasta, joka saattelee lukijan kolmen naisen ystävysporukan elämäntilanteisiin ja siihen, miksi murhien ratkominen saattaa tuntua heille houkuttelevalta lisäpiristeeltä elämään.

Yksinään suuressa talossaan viihtyvä Judith, 77, laatii ristisanatehtäviä Englannin arvostetuimpiin lehtiin. Isoäiti ja koiria työkseen ulkoiluttava Suzie, jonka perhe on surullisesti hajallaan. Paikkakunnan papin edustava puoliso, nelikymppinen Becky. He eivät ole kaikkein todennäköisimpiä henkilöitä ystävystymään keskenään. Kuitenkin näin käy varsin nopeasti, kun he tutustuvat toisiinsa naapurustossa tapahtuneen murhan tiimoilla. Murhaa ratkoessaan he löytävät sekä itsestään että tosistaan uusia, yllättäviä puolia, joille ei ole aiemmin juuri ollut käyttöä Marlowin kaltaisessa perienglantilaisessa ja uneliaassa pikkukaupungissa.

Thorogood kirjoittaa sujuvaa christiemäisesti vanhanaikaista viihdettä, jossa jännitys tiivistyy tarinan edetessä ja kylän henkilögalleria näyttelee pääroolia. Jotain jää kuitenkin puuttumaan, jotta tarina puraisisi. Liekö syynä nuivuuteeni flunssa, jonka kourissa kirjaan tartuin, vaiko vertailukohdaksi tuppautuva Richard Osmanin Torstain murhakerho -sarja, jossa samantapaisesta ikäihmisten murhaharrastuksesta saadaan esiin niin paljon enemmän särmää kuin Thorogoodin versiossa.

Jonkinlainen laimeus tuntuu vaivaavan kirjaa sen onnistuneesta alkuasetelmasta  huolimatta. Ehkä hieman liikaa luotetaan englantilaisten kylien idylliin ja sen rikkomisen taikaan. Tai ehkä päähenkilöt eivät vain ota ihan kunnolla herätäkseen henkiin, koska heitä katsellaan kuin matkan päästä ja vanhojen naisten toiminnan yllätyksellisyyden ihmettelyyn palataan tuon tuosta. Kirja on kuitenkin ilmestyessään saanut ihastuneen vastaanoton.

Niin tai näin, kiinnostukseni sarjan jatko-osia kohtaan taisi lopahtaa, vaikkei kuitenkaan niin täysin, ettenkö voisi sarjan kirjoihin joskus tarttua kevyttä luettavaa kaivatessani. Vaikkapa seuraavan flunssan iskiessä.

Kirjan on kääntänyt nautittavan sujuvaksi suomen kieleksi Hilkka Pekkanen.


Arvioni sarjan kakkososasta Kuolema kylässä.


Muualla:

Perinteinen dekkari pilke silmäkulmassa. Tuulevin lukublogi

The Marlow Murder Club by Robert Thorogood. Whispering Stories Blog 20.1.2021


Helmet-lukuhaasteessa 2023

kirjan voi sijoittaa vaikkapa kohtiin:

4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna (ilmestyi 2022)

6. Kirjan kansikuvassa on vaate

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista

12. Kirjan nimi liittyy veteen

18. Kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä

31. Kirjan kansikuvassa on taivas

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön (yhdessä sarjan kakkososan kanssa)


Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...
Lähetä kommentti
Lue lisää