Siirry pääsisältöön

Robert Thorogood: Thamesjoen murhat, osa 1

Ristisanoja ja murhavihjeitä


Robert Thorogood: Thamesjoen murhat (Alkuteos The Marlow Murder Club, 2021). Thamesjoen murhat -sarja, osa 1. Suomentanut Hilkka Pekkanen. 335 s. Kansi Laura Noponen. Siltala 2022. 

"Saattaisi herättää huomiota, jos kaksi vanhaa naista marssisi ympäri Marlowia tikkaat mukanaan."
"Niin kai. Mitä me sitten voisimme tehdä?"
Judith ei keksinyt mitään. Vähään aikaan.
"Yksi asia meillä on puolellamme."
"Mikä sitten?"
"Olemme näkymättömiä."
"Mitä tarkoitat?"
"Juuri sitä mitä sanoin. Olemme vanhoja naisia. Kukaan ei kiinnitä huomiota naisiin, jotka ovat täyttäneet neljäkymmentä."

Kun aloitin Robert Thorogoodin dekkarisarjan lukemisen sen kakkososasta Kuolema kylässä, kaipailin lukiessani hieman päähenkilöiden syvempää esittelyä. Kaipaamani löytyikin, ei mitenkään yllättävästi, sarjan ykkösosasta, joka saattelee lukijan kolmen naisen ystävysporukan elämäntilanteisiin ja siihen, miksi murhien ratkominen saattaa tuntua heille houkuttelevalta lisäpiristeeltä elämään.

Yksinään suuressa talossaan viihtyvä Judith, 77, laatii ristisanatehtäviä Englannin arvostetuimpiin lehtiin. Isoäiti ja koiria työkseen ulkoiluttava Suzie, jonka perhe on surullisesti hajallaan. Paikkakunnan papin edustava puoliso, nelikymppinen Becky. He eivät ole kaikkein todennäköisimpiä henkilöitä ystävystymään keskenään. Kuitenkin näin käy varsin nopeasti, kun he tutustuvat toisiinsa naapurustossa tapahtuneen murhan tiimoilla. Murhaa ratkoessaan he löytävät sekä itsestään että tosistaan uusia, yllättäviä puolia, joille ei ole aiemmin juuri ollut käyttöä Marlowin kaltaisessa perienglantilaisessa ja uneliaassa pikkukaupungissa.

Thorogood kirjoittaa sujuvaa christiemäisesti vanhanaikaista viihdettä, jossa jännitys tiivistyy tarinan edetessä ja kylän henkilögalleria näyttelee pääroolia. Jotain jää kuitenkin puuttumaan, jotta tarina puraisisi. Liekö syynä nuivuuteeni flunssa, jonka kourissa kirjaan tartuin, vaiko vertailukohdaksi tuppautuva Richard Osmanin Torstain murhakerho -sarja, jossa samantapaisesta ikäihmisten murhaharrastuksesta saadaan esiin niin paljon enemmän särmää kuin Thorogoodin versiossa.

Jonkinlainen laimeus tuntuu vaivaavan kirjaa sen onnistuneesta alkuasetelmasta  huolimatta. Ehkä hieman liikaa luotetaan englantilaisten kylien idylliin ja sen rikkomisen taikaan. Tai ehkä päähenkilöt eivät vain ota ihan kunnolla herätäkseen henkiin, koska heitä katsellaan kuin matkan päästä ja vanhojen naisten toiminnan yllätyksellisyyden ihmettelyyn palataan tuon tuosta. Kirja on kuitenkin ilmestyessään saanut ihastuneen vastaanoton.

Niin tai näin, kiinnostukseni sarjan jatko-osia kohtaan taisi lopahtaa, vaikkei kuitenkaan niin täysin, ettenkö voisi sarjan kirjoihin joskus tarttua kevyttä luettavaa kaivatessani. Vaikkapa seuraavan flunssan iskiessä.

Kirjan on kääntänyt nautittavan sujuvaksi suomen kieleksi Hilkka Pekkanen.


Arvioni sarjan kakkososasta Kuolema kylässä.


Muualla:

Perinteinen dekkari pilke silmäkulmassa. Tuulevin lukublogi

The Marlow Murder Club by Robert Thorogood. Whispering Stories Blog 20.1.2021


Helmet-lukuhaasteessa 2023

kirjan voi sijoittaa vaikkapa kohtiin:

4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna (ilmestyi 2022)

6. Kirjan kansikuvassa on vaate

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista

12. Kirjan nimi liittyy veteen

18. Kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä

31. Kirjan kansikuvassa on taivas

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön (yhdessä sarjan kakkososan kanssa)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi