Nuoren miehen aikakone
 |
| Kuva: Ellen Karhulampi. Taideteos taustalla: Kaisu Sirviö. |
"Nuoren miehen seurassa oma muistini tuntui jatkuvan loputtomiin. Ajan paksut kerrostumat välissämme olivat suloisia, ne lisäsivät nykyhetken intensiteettiä. Minulle ei tullut edes mieleen, että kauas hänen syntymäänsä edeltävään aikaan ulottuva muistini oli vastine tai peilikuva hänen muistilleen sellaisena kuin se jäisi olemaan minun kuoltuani kaikkine niine tapahtumineen ja poliitikkoineen, joita en tulisi tuntemaan."
Annie Ernauxin novellia muistuttava teos Nuori mies on ensimmäinen kohtaamiseni viime vuoden Nobel-kirjailijan tekstien kanssa. Kokemus on sikäli hämmentävä, että harva kirjailija saa julki näin suppeaa teosta erillisenä julkaisuna. Joskus vanhastaan kirjan vähimmäiskokona on pidetty 48 sivua, josta Ernaux jää jälkeen reippaasti siitäkin huolimatta, että tekstikoko on suuri ja ladonta väljä, lievästi ilmaistuna.
Vaikka nämä ovat sinällään epäoleellisia seikkoja, muistuu mieleeni erään toisen ranskaksi kirjoittaneen Nobel-kirjailijan suomennettu pienoisteos, Samuel Beckettin ensi rakkaus, 44 s. (Ranskankielinen alkuteos Premier Amour, 1970. Käännös Ulla-Kaarina Jokinen, Otava 1970.) Sattumalta myös Samuel Beckett oli tuon kirjan ilmestymisaikaan tuore, edellisen vuoden kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittaja.
Ehkäpä tällaiset manööverit siis sallitaan kustannuspiireissä tuoreiden Nobel-kirjailijoiden tuotannon makupalojen tuottamiseksi lukijoille. Beckettiltä oli kyllä jo aiemmin 1960-luvulla suomennettu kaksi romaania, Molloy ja Millaista on. Niin myös Ernauxilta on olemassa suomeksi jo Puhdas intohimo ja Vuodet, sekä palkintovuonna ilmestyneet Isästä. Äidistä. ja Tapaus.
Minua ei pidä ymmärtää väärin. En moiti tämänkaltaisten suppeiden kirjojen julkaisemista, pikemmin nautin siitä, että tällaisia pieniä herkkupaloja joskus ilmestyy. Etenkin nykyisenä aikana, jolloin tiiliskivetkin alkavat muuttua graniittiperuskiviksi, tuntuu usein unohtuneen, että kirjailija voi ilmaista itseään myös tiiviisti ja lyhyesti ja silti merkittävästi. Seikka, jota en väsy toistelemaan.
Kriitikot ovat kuvanneet Ernauxin teosta avaimeksi hänen tuotantonsa teemoihin. Näin voi kuvitella olevan, ja on mielenkiintoista aloittaa tutustuminen kirjailijan tuotantoon tällaisesta kirjasta. En malta olla lisäämättä, että kirjan julkaiseminen olisi tarjonnut hyvän tilaisuuden julkaista sen yhteydessä Ernauxin tuotantoa ja sen avainteemoja luotaava essee. Jostain, ehkä perustellusta syystä kustantaja ei ole käyttänyt tätä mahdollisuutta.
Lehdistötietojen mukaan Tapaus ja Nuori mies ovat kirjoina läheisessä suhteessa toisiinsa. Omaa elämäänsä toistuvasti teoksissaan kirjoittava Ernaux kuvaa Tapaus-pienoisromaanissa nuoruutensa traumaattista tapahtumaa. Nuori mies -pienoisromaanissa tai novellissa hän puolestaan kuvaa suhdetta, jonka aloitti viisikymppisenä nuoren A:ksi kutsumansa opiskelijamiehen kanssa tavoitteenaan kokea joitakin nuoruuteensa liittyviä kokemuksia uudelleen, ja ylipäätään tutkia ajan kulumista ja sen näyttäytymistä suhteessa, jossa ikäero on yli 30 vuotta. Yhtenä motiivina suhteelle Ernaux tuo kapinallisuuden ohella esiin ajatuksen "Jos miehet, mikseivät naisetkin."
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1990-luvulle. Ernaux tarkastelee suhdetta, molempien tunteita, kliinisen toteavasti. Hän panee merkille ikäpolvi-, varallisuus- ja sosiaaliluokkaerot, sen kuinka valta-asetelmat ovat muuttuneet hänen oman nuoruutensa asetelmiin verrattuina ja ilmaisee suorasukaisesti nauttivansa tilanteesta.
"Olin valta-asemassa ja käytin vallanpitäjän aseita, joiden haurauden rakkaussuhteessa kyllä tiesin."
Ympäristön silmissä suhde kuitenkin rikkoo normeja ja molemmat tuntevat sen itseensä kohdistuvissa katseissa.
Suhteella on olemassa kertojalle selvä tavoite hänen aikakokemuksensa laajentajana, itsetarkkailun ja muutosten havainnoinnin välineenä. Irrallaan hänen tunteistaan. Kun mies on täyttänyt tehtävänsä hän saa mennä, Ernaux on valmis kirjoittamaan omasta nuoruudestaan. Hän alkaa kirjoittaa Tapausta.
Jonkinlainen illuusiottomuus ja perimmäisen yksinäisyyden kokemus rakkaudessa itse asiassa yhdistävät Ernauxin teosta ja sattumalta mieleeni tullutta Beckettin ensi rakkautta niiden tyylillisistä ja asetelmallisista eroista huolimatta.
Ernauxin pieni tutkielma ajan kokemuksesta nuoren miehen tarjoaman aikakoneen avustuksella on paljaan toteava, lakoninen luonnostelma ennen kaikkea risteilevistä valtasuhteista intohimosuhteenkin sisällä ja ulkopuolella. Se tuntuu olevan niin vailla kaikkea oman haavoittuvuuden kokemusta, että tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millä tavoin se ja Tapaus heijastelevat toisiaan ja mahdollisesti muuttavat kokemusta toisistaan. Tapausta jonotan edelleen kirjastosta pitkän jonon päässä.
Ernauxin suomentajana Lotta Toivanen tuottaa kirkasta, täsmällisen kaunista kieltä, jota on ilo lukea.
"Koin yhä selvemmin, että voisin koota kuvia, kokemuksia ja vuosia tuntematta enää mitään muuta kuin toistuvuuden. Tuntui että olen samanaikaisesti kuolematon ja kuollut, niin kuin äitini on usein unissani, jolloin olen herätessäni hetken aikaa varma siitä, että hän todella elää kaksinkertaisessa olomuodossa."
Muualla:
Mikko Saari: Tiivis avain muistoihin - arviossa Annie Ernaux'n Nuori mies. Kulttuuritoimitus 6.9.2023
Herman Raivio: Romaanimateriaalia. Suomen Kuvalehti 24.8.2023
Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirja osuu parhaiten ja itseoikeutetusti kohtaan:
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun
Muita sopivia kohtia ovat:
16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Rouen, Ranska)
29. Kirjassa on minäkertoja
40. Kirjassa hylätään jotain
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023
Kommentit
Lähetä kommentti