Siirry pääsisältöön

Annie Ernaux: Tapaus

Murheellinen tapaus

Annie Ernaux: Tapaus. Ranskankielinen alkuteos L'événement, 2000. Suomennos Lotta Toivanen. Kannen kuva Archives privées D'Annie Ernaux 1962. 87 s. Gummerus 2023.  

Kirjaston kirja. Kiitos kirjastolaitos.

Kuva: Ellen Karhulampi



"Kävelin katuja ja kannoin kehossani tammikuun 20. ja 21. päivän välisen yön salaisuutta kuin pyhää esinettä. Mietin, olinko käynyt kauhun vai kauneuden äärellä. Tunsin ylpeyttä. Varmaan samanlaista kuin yksinpurjehtijat, narkomaanit ja varkaat, ylpeyttä siitä, että olin käynyt jossakin, minne muut eivät ikinä uskaltautuisi. Jollain tapaa varmaan juuri ylpeys sai minut kirjoittamaan tämän kertomuksen."

Annie Ernauxin pienoisromaani Tapaus on dokumentaatio kirjailijan itselleen 1960-luvulla opiskelijana teettämästä laittomasta abortista. Kirjailija palasi kokemuksensa muistelemiseen vuosituhannen vaihteessa, jolloin hän pyrki palauttamaan tapahtumat mieleensä yksityiskohtaisesti. Apunaan hänellä olivat hänen nuoruudenaikaiset kalenteri- ja päiväkirjamerkintänsä.

Nimen omaan dokumentointi tuntuu oikealta termiltä kuvaamaan kirjan luonnetta ja pyrkimyksiä. Sekä suoraan että epäsuorasti kirjasta käy ilmi, että Ernaux pitää laittoman abortin teettämistä sukupolvikokemuksena ja kiteytymänä naisten tuolloisesta asemasta ja kokee siksi velvollisuudekseen tällaisen dokumentaation, jossa yksityiskohtaisesti kuvataan aborttiprosessi alkaen ahdistavasta odotuksesta ja tiedon etsinnästä ja päättyen abortin seurauksiin.

Abortin teettäminen ja tekeminen, jopa tällaisesta mahdollisuudesta kertominen, olivat Ranskan lain mukaan rangaistavia tekoja 1960-luvulla. Tämän vuoksi raskaaksi tullut 23-vuotias kirjan minäkertoja joutuu etsimään tiedonlähteitä mitä epämääräisimmistä paikoista ja turvautumaan siihen enkelintekijään, jonka tiedot onnistuu lopulta hankkimaan. Hän kääntyy turhaan lääkärien puoleen. Lain rikkomisen pelosta nämä eivät voi auttaa. 

Katolisessa maassa esiaviollisia suhteita ei tietysti periaatteessa ollut olemassa, naisille, eikä kirkko hyväksynyt ehkäisyä. Ernauxin käyttämä ainoa ehkäisykeino oli keskeytetty yhdyntä. Mielenkiintoisesti hän toteaa, ettei uskonut tulevansa raskaaksi, koska ei kokenut olevansa mitenkään erilainen miesystävänsä kanssa. Mietin, mitä hän tällä omaan korvaani yllättävällä kommentilla mahtoi tarkoittaa. Ehkä sitä huolettomuutta, jolla mies saattoi seksiin suhtautua.

"Hämärästi hahmotin, että luokkataustani ja tilanteeni välillä oli tietty yhteys. Olin työläis- ja pienkauppiassuvun ensimmäinen yliopisto-opiskelija, olin välttänyt tehdas- ja myyntityön. Mutta ylioppilastutkinto ja kirjallisuustieteen kandidaatintutkinto eivät estäneet köyhyyden ylisukupolvista periytymistä, raskaaksi paukahtavat tytöthän symboloivat köyhyyttä siinä missä alkoholistit. Seksi oli ajanut minut ansaan, sisälläni kasvoi omanlaisensa yhteiskunnallinen epäonnistuminen."

Kun tulevan lapsen opiskelijaisä voi vain vetäytyä tilanteesta minkäänlaista huolta tai vastuuta kantamatta, nuori nainen on täysin yksin ratkaisunsa kanssa kaikin tavoin. Vastuu kuuluu vain hänelle. Niin hän heittäytyy painajaismaiseen toimenpiteeseen ja hengenvaaraan, etukäteen täysin tajuamatta, kuinka vaarallisesta toimenpiteestä on kyse. 

Ilman kipulääkitystä ja asianmukaista hygieniaa tehty muoviputkiabortti johtaa paitsi hirvittäviin kipuihin ja yksinäiseen keskenmenoon opiskelija-asuntolan vessassa, myös loppumattoman verenvuodon vuoksi sairaalaan. Sairaalassa hänen tilakseen sängynpäätyyn merkitään 'raskaus', koska oikeaa syytä ei voida paljastaa, sen enempää hänen itsensä kuin sairaalankaan vuoksi. 

Ernaux avaa koko nuoren ihmisen haavoittuvuutensa, epävarmuutensa ja pelkonsa abortista kertoessaan. Hänen avoimuutensa on täysin toista kuin Tapaus-kirjaa edeltäneen Nuori mies -kirjan matkan päästä toteutettu, kliininen havainnointi rakkaussuhteesta. Jään miettimään näiden kirjojen suhdetta toisiinsa. Nuori mies tuntuu jonkinlaiselta kirjailijan manifestaatiolta siitä, että hän on päässyt avuttomasta asemastaan. Mutta päässyt mihin?

Ajankuvana 60-luvun Ranskasta kertomus pysäyttää. Ernaux kuvaa myös omaa kirjoitusprosessiaan pyrkien erottamaan nuoruuden ja nykyisyyden kokemuksen toisistaan. Ajoittain esiin pilkahtaessaan kirjailijan ohjelmallinen feminismi tuntuu minusta sekin 60- ja 70-lukujen kaiulta, vaikka nämä näkökulmat edustavatkin kirjan kirjoitustilanteen ajatuksia. Kiistatta Ernaux on kuitenkin sanonut jotakin oleellista ihmisoikeuksien sukupuolittuneisuudesta.

Vielä 2020-luvulla kirjan aihepiiriä ja kirjoitustapaa pidetään rohkeana, mitä se sitten kertookaan. Mielenkiintoisia vertailukohtia tälle ovat samaa abortti-aihetta kirjoissaan jo 60- ja 70-lukujen taitteessa käsitelleet Tove Ditlevsenin Aikuisuus (ilmestyi 1970) ja Tytti Parraksen Jojo (ilmestyi 1968).

Aihe on tärkeä, eikä suinkaan itsestään selvästi taakse jätetty osa naishistoriaa ja ihmisoikeushistoriaa. Kirjaa en kuitenkaan suosittele hyvin herkille.

"Se, että kokemukseni - laiton abortti - on mennyttä aikaa, ei nähdäkseni ole riittävä syy vaieta siitä, vaikka oikeamielisen lain paradoksi on juuri siinä, että se lähes aina hiljentää aiemmat uhrit, koska 'mitäs menneistä', ja silloin aiempien tapausten ylle lankeaa aina sama hiljaisuus."


Muualla:

Annie Ernaux: Tapaus. Kirjaluotsi

Annie Ernaux: Tapaus "se kaikki tapahtui minulle, jotta kertoisin siitä". Airi Vilhunen, Kirsin Book Club 12.5.2023 

Muistelua abortista - arvioitavana Annie Ernaux'n vihdoin suomeksi julkaistu Tapaus. Mikko Saari, Kulttuuritoimitus 30.6.2023

Annie Ernaux: Tapaus. Heidi Heinonen. Julkaistu Kalevassa 19.6.2023 ja Lapin Kansassa 21.6.2023  


Helmet-lukuhaasteessa 2023

kirjan voi sijoittaa kohtiin:

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta

16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Rouen)

28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä (marraskuu)

29. Kirjassa on minäkertoja

30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua (opiskelu)

40. Kirjassa hylätään jotain

47. - 48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin (Rouen, yhdessä Ernauxin Nuori mies -kirjan kanssa)

49. Kirja(n suomennos) on julkaistu vuonna 2023

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...