Selittelemättä
 |
| Kuva: Kustantaja |
Tove Ditlevsen: Aikuisuus (Tanskankielinen alkuteos Gift, 1971). Suomentanut Katriina Huttunen. 222 s. Kansi: Elina Warsta. Kannen kuva: Ritzau Scanpix. S&S 2022.
Tove Ditlevsenin omaelämäkerrallisen Kööpenhamina-trilogian kolmas ja viimeinen osa Aikuisuus iskee kuin kylmä viima toisen osan nuoruuden toiveikkuuteen tuudittautuneen lukijan kasvoille.
Toven toive naimisiinmenosta on toteutunut, mutta asiat eivät ole kunnossa. Ne eivät ole kunnossa toisessakaan avioliitossa, ja sitten seuraa täydellinen romahdus. Nämä ovat tunnettuja elämäkerrallisia tietoja Ditlevsenistä, joten näiden asioiden kertominen ei liene spoilausta.
"Minulla on hyvä olla. Olen menossa naimisiin, odotan lasta, minulla on nuori mies jota rakastan, ja pian saamme oman kodin. Sanon Ebbelle että en koskaan aio erota hänestä ja että en voisi sietää jos elämäni olisi yhtä monimutkaista kuin se on aikaisemmin ollut. Hän tarttuu minua leuasta ja suutelee minua. Ehkä olet itse monimutkainen, hän sanoo, silloin elämästäsikin tulee samanlaista."
Omaelämäkerrallisuudestaan huolimatta kirjan Tove Ditlevsen -niminen päähenkilö ei ole yksi yhteen todellisen Tove Ditlevsenin ja hänen elämänsä kanssa, tämä on hyvä muistaa. Sarjan viimeisessä kirjassa on kauniin toiveikas loppu. Siinä kirjailija on antanut elämän kauneuden voittaa sen, mikä elämässä on kauheaa.
Psykologisoinnista pitäville lukijoille Aikuisuus tarjoaa paljon pohdittavaa. Kuinka suuri vaikutus Toven oman lapsuuden kokemuksilla on siihen, mikä menee vinoon hänen avioliitoissaan, miessuhteissaan ja äitinä olossaan? Ditlevsenin tapa kirjoittaa on niin paljas, että materiaalia tällaisiin pohdintoihin riittää runsaasti. Kuvaavaa on, että Ditlevsen kertoo kirjassa ensimmäisen kustantajaehdokkaan palauttaneen hänen ensimmäisen romaanikäsikirjoituksensa saatteella, että kirjailija lienee lukenut liikaa Freudia. Tätä kirjan päähenkilö ihmettelee, sillä hän ei omien sanojensa mukaan ollut kuullutkaan Freudista.
Minulle mielenkiintoisinta ja koskettavinta kirjassa, ja koko kirjasarjassa, on kuitenkin kirjailijan selittelemättömyys, syyttelemättömyys ja pitäytyminen siinä, mitä tapahtuu. Kuinka hän pettää miestään, vaihtaa miestä hetkessä, teettää abortin ja tulee riippuvaiseksi lääkkeistä. Kuinka hän sulkeutuu yhä enemmän itsensä ympärille jättäen lapsensa ulkopuolelle. Nämä asiat vain kerrotaan, puolustelematta ja paljaaltaan.
"Kotimatkalla raitiovaunussa ruiskeen vaikutus haihtuu, ja minusta tuntuu että kaikkea mitä katson peittää harmaa, limainen harso. Petidiini, ajattelen, sen nimikin on kuin linnunlaulu. Päätän että en koskaan päästä irti miehestä joka voi hankkia minulle niin sanoin kuvaamatonta, autuasta nautintoa."
Hitler miehittää Tanskan ja se koskettaa tietenkin kaikkien elämää, mutta Tovelle se kaikki on enimmäkseen vain liikettä kulisseissa, hän ei jaksa kohdistaa siihen huomiotaan, niin täysin hänen oma elämänsä tuntuu vaativan hänen voimansa.
Kaikki paitsi kirjoittaminen on hänelle yhä enemmän vaikeaa, ja hän toteaakin monessa yhteydessä olevansa onnellinen ainoastaan kirjoittaessaan. Silloin tällöin sodan todellisuuteen havahtuessaan hänen myötätuntonsa ei noudata rajoja ja hän tunnistaa yksinäisyyden ja toivottomuuden kaupungilla näkemiensä saksalaissotilaidenkin, käytännössä lasten, kasvoilla.
Alkuteoksen nimen monitulkintaisuuteen on kiinnitetty paljon huomiota, gift kun merkitsee sekä avioliitossa olemista että myrkkyä, ja nämä kumpikin sekoittuvat Toven tarinassa. Riippuvuuden kuvauksena romaani on raastavan todellinen, olipa kyse läheisriippuvuudesta, taloudellisesta riippuvuudesta tai päihderiippuvuudesta. Näistä kaikista riippuvuuksista Tove myös onnistuu rimpuilemaan itsensä irti, ainakin jaksoittain. Elämäkertatietojen pohjalta tunnettu itsemurha jää häämöttämään kirjan lopun toiveikkuuden taustalle.
Aikuisuutta pidetään Ditlevsenin pääteoksena. Se on rohkea ja hieno kirja, jossa omaelämäkerrallisuus yhtyy fiktioon ja muodostaa selväpiirteisen muotokuvan vahvasta, mutta samalla hauraasta naisesta.
Kustantaja S&S on noudattanut minun silmissäni outoa käytäntöä olla merkitsemättä kirjan suomennokseen sen ilmestymisvuotta kaikissa kirjasarjan osissa.
Arvioni kirjasarjan aiemmista osista:
Muualla:
Tove Ditlevsen: Aikuisuus. Kirjaluotsi 5.7.2022.
Tove Ditlevsen: Aikuisuus. Tuijata. Kultturipohdintoja. 5.6.2022
Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirjan voi sijoittaa vaikkapa kohtiin:
6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate
7. Kirja on klassikkoteos Tanskasta
14. Kirja kertoo terveydenhuollosta
16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt
29. Kirjassa on minäkertoja
40. Kirjassa hylätään jotain
Kommentit
Lähetä kommentti