Siirry pääsisältöön

Sinikka Nopola: Likka, äite ja rouva Obama

Likka kasvaa




Sinikka Nopola: Likka, äite ja rouva Obama. Episodiromaani. 198 s. WSOY 2013. Kansi ?

"Mää keskustelin aikuisena lapsuudestani yhden aivotutkijan kanssa. Hän sanoi, että moni lahjakas persoona on ollut vauvana melko passiivinen. Lahjakkaalle persoonallisuudelle on ominaista, että hän välttelee kohtaamista maailman kanssa mahdollisimman pitkään."

Sinikka Nopolan (1953-2021) episodiromaani tuo näyttämölle kohtauksia likan elämästä syntymästä perheen perustamiseen.

Eilan, Rampen ja likan perhe on jakanut tuokioita elämästään useissa Nopolan kirjoissa ja näyttämöilläkin. Episodit ovat vahvasti dialogipainotteisia ja kuvastelevat hämäläisyyttä elämänasenteena ja elävänä murteena, jonka kirjaajana Nopola on mestarillinen, menemättä silti varsinaisen murrekirjallisuuden puolelle.

Tässä kirjassa likka syntyy ja kasvaa, käy päiväkerhoa, koulua ja partiota, tulee yhteiskunnallisesti tietoiseksi, opiskelee, lukee Camus'n Sivullista ja kuuntelee Yrjö Kallista, valmistuu filkandiksi, menee Emmaukseen töihin, tapaa Pirkan, tulee raskaaksi ja yksinhuoltajaksi ja käy psykologilla. Muun muassa.

"Mää kerroin äidille, että olin nostanut lippua puoli tuntia.
- Sun on ehkä jatkossa paras pitää näppis irti Suomen lipusta, äiti sano. - Sää oot ollu aina vähän tommonen koppulakoura."

Kuten elämässä yleensä, harva asia sujuu ihan ongelmitta, mutta likka on hyvä pohtimaan ongelmia ja niiden syitä. Äitellä puolestaan on aina mielipide valmiina. Rampekin sanoo joskus sanasen, suvella noin kuusikymmentä viikossa Eilan laskujen mukaan. Pirkka puolestaan on ajattelija likan tapaan, se yhdistää heitä kaikesta erilaisuudesta ja eroista huolimatta. Pirkka ajattelee, että onnistunut isyys on rakenteeltaan lasagne, kuin insinöörien lujuuslaskelmien tulos. Ei sinne tänne kiemurtava spagettikasa, jollaiseksi Pirkka kokee itsensä.

Epäonnistumisten, masennuksen ja vastoinkäymisten jälkeenkin elämä jatkuu. Arki on ihmeellistä, kun sitä oikein silmin katsoo, ja mukaviakin yllätyksiä sattuu.

Vuosikymmenten varrella olen nauttinut suunnattomasti Nopolan älykkäästä ja lempeän humoristisesta pienoisproosasta, jota on vaikea luokitella ahtaisiin genrerajoihin. Nopola on oman, 50-luvulla syntyneen sukupolveni tulkki, ja onnistunut kuvaamaan tyttöyttä ja naiseutta ihanteineen ja todellisuuksineen tavalla, joka ei lakkaa tuottamasta minulle iloa ja oivalluksia. 

Onneksi minulla on edelleen joitakin hänen kirjojaan lukematta! 

"Kun tulin raskaaksi, äiti sanoi: 'Se mikä sieltä syntyy, ei oo sitten novelli tai runo, että kokeillaan ny tänään tämmöstäkin. Lapsi on sulla joka päivä, sitä ei voi vaihtaa.'

Äiti oli tietämättään havainnollistanut modernin ja postmodernin ihmisen eron. Minun sukupolveni on vaikea tottua äitiyteen, koska me kaipaamme vaihtelua. En voi millään ymmärtää, että elämä koostuu toistoista, että minun pitää laittaa ruokaa perheelle joka päivä. Koska se loppuu?"

Aina kommentoiva ja kehitysehdotuksia suoltava äite ei suinkaan väisty tyttärensä rinnalta huonoinakaan päivinä. "Pitäsköhän sun mennä vähäks aikaa johonkin lepokotiin?"


Muualla:
Leena Koivisto: Kirjailija Sinikka Nopolalla on teoria nyky-Suomesta: Kesämökki on Niskavuori - ja tätä kaikkea se voi tarkoittaa. 4.11.2018 Helsingin Uutiset. - Sinikka Nopolan haastattelu, jossa hän mm kertoo, miten idea Eilan ja Rampen hahmoista syntyi
Sanna Kangasniemi: Likka varttuu kohti aikuisuutta. HS 6.12.2013 - Kirja-arvio maksumuurin takana

Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirja sopii esimerkiksi seuraaviin kohtiin:
6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate
10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja
13. Kirjan kansi on värikäs
15. Kirjan nimessä on ja-sana
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...