Sinikka Nopola: Likka, äite ja rouva Obama

Likka kasvaa

Sinikka Nopola: Likka, äite ja rouva Obama. Episodiromaani. 198 s. WSOY 2013. Kansi ?

"Mää keskustelin aikuisena lapsuudestani yhden aivotutkijan kanssa. Hän sanoi, että moni lahjakas persoona on ollut vauvana melko passiivinen. Lahjakkaalle persoonallisuudelle on ominaista, että hän välttelee kohtaamista maailman kanssa mahdollisimman pitkään."

Sinikka Nopolan (1953-2021) episodiromaani tuo näyttämölle kohtauksia likan elämästä syntymästä perheen perustamiseen.

Eilan, Rampen ja likan perhe on jakanut tuokioita elämästään useissa Nopolan kirjoissa ja näyttämöilläkin. Episodit ovat vahvasti dialogipainotteisia ja kuvastelevat hämäläisyyttä elämänasenteena ja elävänä murteena, jonka kirjaajana Nopola on mestarillinen, menemättä silti varsinaisen murrekirjallisuuden puolelle.

Tässä kirjassa likka syntyy ja kasvaa, käy päiväkerhoa, koulua ja partiota, tulee yhteiskunnallisesti tietoiseksi, opiskelee, lukee Camus'n Sivullista ja kuuntelee Yrjö Kallista, valmistuu filkandiksi, menee Emmaukseen töihin, tapaa Pirkan, tulee raskaaksi ja yksinhuoltajaksi ja käy psykologilla. Muun muassa.

"Mää kerroin äidille, että olin nostanut lippua puoli tuntia.

- Sun on ehkä jatkossa paras pitää näppis irti Suomen lipusta, äiti sano. - Sää oot ollu aina vähän tommonen koppulakoura."

Kuten elämässä yleensä, harva asia sujuu ihan ongelmitta, mutta likka on hyvä pohtimaan ongelmia ja niiden syitä. Äitellä puolestaan on aina mielipide valmiina. Rampekin sanoo joskus sanasen, suvella noin kuusikymmentä viikossa Eilan laskujen mukaan. Pirkka puolestaan on ajattelija likan tapaan, se yhdistää heitä kaikesta erilaisuudesta ja eroista huolimatta. Pirkka ajattelee, että onnistunut isyys on rakenteeltaan lasagne, kuin insinöörien lujuuslaskelmien tulos. Ei sinne tänne kiemurtava spagettikasa, jollaiseksi Pirkka kokee itsensä.

Epäonnistumisten, masennuksen ja vastoinkäymisten jälkeenkin elämä jatkuu. Arki on ihmeellistä, kun sitä oikein silmin katsoo, ja mukaviakin yllätyksiä sattuu.

Vuosikymmenten varrella olen nauttinut suunnattomasti Nopolan älykkäästä ja lempeän humoristisesta pienoisproosasta, jota on vaikea luokitella ahtaisiin genrerajoihin. Nopola on oman, 50-luvulla syntyneen sukupolveni tulkki, ja onnistunut kuvaamaan tyttöyttä ja naiseutta ihanteineen ja todellisuuksineen tavalla, joka ei lakkaa tuottamasta minulle iloa ja oivalluksia. 

Onneksi minulla on edelleen joitakin hänen kirjojaan lukematta! 

"Kun tulin raskaaksi, äiti sanoi: 'Se mikä sieltä syntyy, ei oo sitten novelli tai runo, että kokeillaan ny tänään tämmöstäkin. Lapsi on sulla joka päivä, sitä ei voi vaihtaa.'

Äiti oli tietämättään havainnollistanut modernin ja postmodernin ihmisen eron. Minun sukupolveni on vaikea tottua äitiyteen, koska me kaipaamme vaihtelua. En voi millään ymmärtää, että elämä koostuu toistoista, että minun pitää laittaa ruokaa perheelle joka päivä. Koska se loppuu?"

Aina kommentoiva ja kehitysehdotuksia suoltava äite ei suinkaan väisty tyttärensä rinnalta huonoinakaan päivinä. "Pitäsköhän sun mennä vähäks aikaa johonkin lepokotiin?"

Muualla:

Leena Koivisto: Kirjailija Sinikka Nopolalla on teoria nyky-Suomesta: Kesämökki on Niskavuori - ja tätä kaikkea se voi tarkoittaa. 4.11.2018 Helsingin Uutiset. - Sinikka Nopolan haastattelu, jossa hän mm kertoo, miten idea Eilan ja Rampen hahmoista syntyi

Sanna Kangasniemi: Likka varttuu kohti aikuisuutta. HS 6.12.2013 - Kirja-arvio maksumuurin takana

Helmet-lukuhaasteessa 2023

kirja sopii esimerkiksi seuraaviin kohtiin:

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja

13. Kirjan kansi on värikäs

15. Kirjan nimessä on ja-sana

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa