Siirry pääsisältöön

Sinikka Nopola: Likka, äite ja rouva Obama

Likka kasvaa




Sinikka Nopola: Likka, äite ja rouva Obama. Episodiromaani. 198 s. WSOY 2013. Kansi ?

"Mää keskustelin aikuisena lapsuudestani yhden aivotutkijan kanssa. Hän sanoi, että moni lahjakas persoona on ollut vauvana melko passiivinen. Lahjakkaalle persoonallisuudelle on ominaista, että hän välttelee kohtaamista maailman kanssa mahdollisimman pitkään."

Sinikka Nopolan (1953-2021) episodiromaani tuo näyttämölle kohtauksia likan elämästä syntymästä perheen perustamiseen.

Eilan, Rampen ja likan perhe on jakanut tuokioita elämästään useissa Nopolan kirjoissa ja näyttämöilläkin. Episodit ovat vahvasti dialogipainotteisia ja kuvastelevat hämäläisyyttä elämänasenteena ja elävänä murteena, jonka kirjaajana Nopola on mestarillinen, menemättä silti varsinaisen murrekirjallisuuden puolelle.

Tässä kirjassa likka syntyy ja kasvaa, käy päiväkerhoa, koulua ja partiota, tulee yhteiskunnallisesti tietoiseksi, opiskelee, lukee Camus'n Sivullista ja kuuntelee Yrjö Kallista, valmistuu filkandiksi, menee Emmaukseen töihin, tapaa Pirkan, tulee raskaaksi ja yksinhuoltajaksi ja käy psykologilla. Muun muassa.

"Mää kerroin äidille, että olin nostanut lippua puoli tuntia.
- Sun on ehkä jatkossa paras pitää näppis irti Suomen lipusta, äiti sano. - Sää oot ollu aina vähän tommonen koppulakoura."

Kuten elämässä yleensä, harva asia sujuu ihan ongelmitta, mutta likka on hyvä pohtimaan ongelmia ja niiden syitä. Äitellä puolestaan on aina mielipide valmiina. Rampekin sanoo joskus sanasen, suvella noin kuusikymmentä viikossa Eilan laskujen mukaan. Pirkka puolestaan on ajattelija likan tapaan, se yhdistää heitä kaikesta erilaisuudesta ja eroista huolimatta. Pirkka ajattelee, että onnistunut isyys on rakenteeltaan lasagne, kuin insinöörien lujuuslaskelmien tulos. Ei sinne tänne kiemurtava spagettikasa, jollaiseksi Pirkka kokee itsensä.

Epäonnistumisten, masennuksen ja vastoinkäymisten jälkeenkin elämä jatkuu. Arki on ihmeellistä, kun sitä oikein silmin katsoo, ja mukaviakin yllätyksiä sattuu.

Vuosikymmenten varrella olen nauttinut suunnattomasti Nopolan älykkäästä ja lempeän humoristisesta pienoisproosasta, jota on vaikea luokitella ahtaisiin genrerajoihin. Nopola on oman, 50-luvulla syntyneen sukupolveni tulkki, ja onnistunut kuvaamaan tyttöyttä ja naiseutta ihanteineen ja todellisuuksineen tavalla, joka ei lakkaa tuottamasta minulle iloa ja oivalluksia. 

Onneksi minulla on edelleen joitakin hänen kirjojaan lukematta! 

"Kun tulin raskaaksi, äiti sanoi: 'Se mikä sieltä syntyy, ei oo sitten novelli tai runo, että kokeillaan ny tänään tämmöstäkin. Lapsi on sulla joka päivä, sitä ei voi vaihtaa.'

Äiti oli tietämättään havainnollistanut modernin ja postmodernin ihmisen eron. Minun sukupolveni on vaikea tottua äitiyteen, koska me kaipaamme vaihtelua. En voi millään ymmärtää, että elämä koostuu toistoista, että minun pitää laittaa ruokaa perheelle joka päivä. Koska se loppuu?"

Aina kommentoiva ja kehitysehdotuksia suoltava äite ei suinkaan väisty tyttärensä rinnalta huonoinakaan päivinä. "Pitäsköhän sun mennä vähäks aikaa johonkin lepokotiin?"


Muualla:
Leena Koivisto: Kirjailija Sinikka Nopolalla on teoria nyky-Suomesta: Kesämökki on Niskavuori - ja tätä kaikkea se voi tarkoittaa. 4.11.2018 Helsingin Uutiset. - Sinikka Nopolan haastattelu, jossa hän mm kertoo, miten idea Eilan ja Rampen hahmoista syntyi
Sanna Kangasniemi: Likka varttuu kohti aikuisuutta. HS 6.12.2013 - Kirja-arvio maksumuurin takana

Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirja sopii esimerkiksi seuraaviin kohtiin:
6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate
10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja
13. Kirjan kansi on värikäs
15. Kirjan nimessä on ja-sana
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi