Rasismista, kaunistelematta
 |
| Kirjan kansi Markko Taina. Valokuva Ellen Karhulampi |
Toni Morrison: Toiseuden synty - rodusta, rajoista ja kirjallisuudesta. Alkuteos The Origin of Others, 2017. Suom. Koko Hubara ja Astrid Swan. Esipuhe Ta-Nehisi Coates, jälkisanat suomentajat. Kansi Markko Taina, kannen valokuva Timothy Greenfield Sanders, 120 s. Tammi, Keltainen kirjasto 513, 2020.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
Tämä pieni kirjanen sisältää vajaat sata sivua käsittävät kuusi luentoa, jotka Toni Morrison piti Harvardin yliopistossa vuonna 2016. Luentosarjan aiheena oli osallisuus kirjallisuudessa ja Toni Morrisonin näkökulmana aiheeseen oli rotu. Morrison on kirjallisessa tuotannossaan toistuvasti käsitellyt rotuun ja sen käsitteen syntyyn liittyviä teemoja.
Teoksessa on myös Vesitanssija-teoksestaan Suomessa tunnetuksi tulleen aktivistin, journalistin ja kirjailijan Ta-Nehisi Coatesin esipuhe, jossa hän kehystää Morrisonin luentojen merkitystä Ronald Trumpin (ensimmäisen) presidenttikauden USA:ssa.
"Koska tämä kirja tutkii amerikkalaista historiaa, se tutkii samalla yhdysvaltalaisen identiteettipolitiikan vanhinta ja väkevintä muotoa: rasisimia. Toiseuden synty on kirjallisuuskritiikkiä, historiaa ja muistelmia sisältävä kokonaisuus vieraannuttamisesta ja raja-aitojen pystyttämisestä. Se on yritys ymmärtää, miten ja miksi nuo raja-aidat on yhdistetty ihonväriin."
Teoksen jälkisanoissa suomentajat Koko Hubara ja Astrid Swan esittelevät ja perustelevat käännöksen sanavalintojaan sekä avaavat kirjassa käytettyä englannin kielen rotuun liittyvää terminologiaa vivahteineen. Kielellisiin valintoihin huomion kiinnittäminen on tärkeää, koska juuri käsitteillä rakennetaan toiseuttavia tai osallisuuteen kutsuvia käytäntöjä.
Toni Morrison sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon ensimmäisenä mustana amerikkalaisena kirjailijana ja ensimmäisenä mustana naisena palkinnon historiassa vuonna 1993. Hän kuoli 88-vuotiaana vuonna 2019. Hän toimi kirjailijanuransa lisäksi Random House -kustantamon kustannuspäällikkönä ja professorina.
Morrison kuvaa luennoissa omaa kirjailijantyötään ja sen tavoitteita ja vastaanottoa, käsittelemänsä teeman suhteen itselleen merkittäviä elämäntapahtumia ja rotuun liittyviä kirjallisuus- ja arkistolähteitä. Hänen kirjallisuuspoimintansa, vaikkapa Harriet Beecher Stowen Tuomo sedän tupa, purkavat sitä millä tavoin kirjallisuus heijastaa aikaansa.
"Harriet Beecher Stowe ei kirjoittanut Tuomo sedän tupaa Tuomolle, Cloe-tädille eikä yhdellekään mustalle lukijalle. Hänen aikalaislukijansa olivat valkoisia ihmisiä, jotka tarvitsivat ja halusivat orjuutta sekä nauttivat sen kaunistelusta."
Kauhistuttavimpia hänen lähteistään ovat menestyneen jamaicalaisen, englantilaislähtöisen sokerifarmari Thomas Thistlewoodin arkistoidut muistiinpanot, jotka on julkaistu Douglas Hallin kommentoimana julkaisuna Warwickin yliopiston Karibian tutkimusten sarjassa. 1700-luvun puolivälistä alkavat muistiinpanot kuvaavat farmin toimintaa, sadon määrää ja muita käytännön asioita, mutta niiden keskellä Thistlewood raportoi miten, missä ja kenen naispuolisen orjansa kanssa hän on käyttänyt ns. isännän oikeuttaan eli raiskannut tytön tai naisen, ja kuinka tyydyttävä kokemus on hänelle ollut.
On vaikea kuvailla tämän selvemmin kolonisoijien arvomaailmaa ja heidän luomiensa epäinhimillistämisprosessien syvyyttä. Nuo muistiinpanot, samoin kuin Morrisonin satunnaisesti valitsemat esimerkkitapaukset mustien lynkkauksista vuosien 1906 - 1955 USA:ssa saattaisivat vaikuttaa skandaalinhakuisiltakin, jolleivat ne todellisuudessa olisi vain jäävuoren huippu kaikesta rodun nimissä toteutetusta väkivallasta.
Kun valta-asema tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa ihmisen omia pimeimpiä puolia, tarvitaan toiseuttamisprosessia kertomaan, ettei sadistisesti käyttäytyvä henkilö olekaan julma ja epäinhimillinen, vaan ihan normaali. Orjia on kohdeltava väkivaltaisesti, jotta he voittaisivat luontaisen laiskuutensa ja tottelisivat isäntiään.
Morrison kuvaa muukalaisuuden, Toisen luomisen prosessia kirjallisuusesimerkein.
"Miksi haluaisimme tutustua muukalaiseen, kun on paljon helpompi vieraannuttaa toinen? Miksi haluaisimme kuroa umpeen etäisyyden, kun voimme sulkea portin?"
Hän käsittelee myös kolorismia (colorism), jonka mukaan ei-valkoisten henkilöiden arvo riippuu heidän ihonvärinsä aste-eroista. Esimerkkinä tästä hän käyttää Ernest Hemingwayn romaania Kirjava satama. Hemingwaylta löytyy myös esimerkkejä kyseenalaisten rotuoppien hyödyntämisestä erotiikan alalla. Tässä yhteydessä Morrison kertoo omassa kirjoittamisessaan harjoittamistaan kokeiluista, joissa hän häivytti henkilönsä ihonvärin ja siitä, kuinka vaikeaa tai lähes mahdotonta lukijoiden oli arvata, kuka henkilöistä oli valkoinen.
"'Mustan' määritelmät ja kuvaukset siitä, mitä mustuus tarkoittaa, ovat moninaisia ja tupaten täynnä hähmäistä tiedettä ja keksintöjä. Siksi onkin mielenkiintoista ja jopa ratkaisevaa tutkia käsitteiden muodostelmia, kirjallista käyttöä sekä niin väkivaltaista kuin rakentavaakin toimintaa, johon ne innoittavat."
Tätä orjuuden päätyttyä Oklahomaan perustettujen mustien kaupunkien historiaa käsittelevää teostaan Paratiisi Morrison luonnehtii yrityksenä "leikitellä mustuuden hämmentyneillä ja hämmentävillä konsepteilla".
"Halusin viedä rodulta voiman samalla kun karnevalisoisin sen. Toivoin osoittavani, kuinka siirreltävissä ja toivottoman merkityksetön koko käsite on. Mitä lisätietoa muka saisimme näistä henkilöhahmoista, jos tietäisimme heidän rotunsa? Kertoisiko se meille mitään uutta?"
Rodun lisäksi Morrisonia kiinnostaa siirtolaisuuden ja maahanmuuton muodostama toiseuden muoto.
"Ilmiönä muuttoliike kiinnittää huomiomme väistämättä rajoihin ja siihen, miten huokoisia ja haavoittuvaisia ne voivat olla. Rajat ovat kohtia, joissa muukalaisten läsnäolon katsotaan uhkaavan kodin käsitettä. Suuri osa rajoilla ja porteilla häilyvästä pelosta ruokkii nähdäkseni 1) globalisaation uhkia ja sen antamia lupauksia, sekä 2) epämukavaa suhdetta omaan vierauteemme ja nopeasti murenevaan osallisuuden tunteeseemme."
Ikävä kyllä Morrisonin havainnot ovat yhä vain ajankohtaisempia myös nykypäivänä, sekä USA:ssa että muualla. Siksi onkin hyvä lukea punnittua ja selkeästi artikuloitua puhetta henkilöltä, joka tuntee aiheensa hyvin. Kirkas historiallinen näkökulma on erityisen tarpeen, kun puhutaan asioista, joiden olemassaoloa yhä vieläkin kuulee perusteltavan "aina" vallinneena asiaintilana. Ihmiset ovat erilaisia, mutta rodun käsite on historiallisesti luotu konstruktio oman erityisaseman ylläpitämiseksi.
Muualla:
Toni Morrison: Toiseuden synty. Kirjavinkit, vinkkaaja Mikko 30.4.2021
Toni Morrison: Toiseuden synty. Luettua elämää 20.7.2021
Toni Morrison: Toiseuden synty. Rodusta, rajoista ja kirjallisuudesta. Donna mobilen kirjat 23.2.2021
Miksi en enää puhu valkoisille rasismista & Toiseuden synty. Kirjamies 14.4.2021
Helmet-lukuhaasteessa 2025:
6. kirjassa on prologi eli esipuhe
11. tietokirja, jo(n)ka (suomennos) on julkaistu 2020-luvulla
19. Keltaisen kirjaston kirja
24. laittomuuksia
Kommentit
Lähetä kommentti