Erkki Mutru: Vieras poika. Erään rouvan kertomus. 240 s. WSOY 1959. Päällys Heikki Paaer.
Niin Risto oppi vähitellen kesästä sen, minkä me muut jo osasimme ja mitä me opetimme hänelle.//Kesä ei tule oikealla tavalla kenenkään ihmisen luo, ellei hän itse sitä joka hetki kutsu. Nuotio ei pala, teevesi ei kiehu, vene ei liiku, kukat eivät tule maljakoihin. Vain sytyttämällä, soutamalla, poimimalla ja pilkkomalla kasvaa kesä ihmiseen ja syntyy vuorovaikutuksen vihreä tunnelma, missä ihminen on osa kesää, osa aurinkoa, pilvipoutaa ja sadetta.
Muutaman viikon lukutauon jälkeen tartuin itselleni täysin tuntemattoman kirjailijan Erkki Mutrun 50-luvun romaaniin, jonka olin tilannut Kierrätyskeskuksen verkkokaupasta muun kirjatilauksen yhteydessä ihan pelkästään sen sympaattisen kannen perusteella. Hienon kannen on tehnyt kuvittaja ja graafikko Heikki Paaer.
Kirja osoittautui sellaiseksi, etten laskenut sitä kädestäni ennen kuin se loppui. 50-luvulla ei käytetty kirjallisuudesta termiä feelgood, mutta tähän lajiin tämä kesäinen romaani minusta kuitenkin kuuluu lämpimän tunnelmansa vuoksi.
Kirjan alkuasetelmassa perhe valmistautuu kesän viettoon tutussa kesäpaikassaan Kesäniemessä. Perheen 13-vuotias poika kuitenkin yllättäen kieltäytyy lähtemästä maalle. Ensijärkytyksestä toivuttuaan vanhemmat ymmärtävät, että heidän pieni kesäparatiisinsa ei enää ole samanlainen paratiisi pojalle, joka kaipaa kavereita opettajavanhempiensa pitkän kolmen kuukauden kesäloman ajaksi. Niinpä vanhemmat päätyvät laittamaan sanomalehteen ilmoituksen, jossa etsitään samanikäistä poikaa kaveriksi maalle.
Nuoren vieraan tuloa jännittävät kaikki perheenjäsenet ja romaani keskittyykin seuraamaan tätä tapahtumaa ja sen vaikutusta perheeseen kesän pituisen lomanvieton aikana. Poikien vähittäinen ystävystyminen huolimatta heidän erilaisuudestaan; vähän etäämpänä havainnoivat vanhemmat, jotka pian huomaavat uuden pojan kantavan sellaista surua, josta heidän omalla pojallaan ei ole aavistustakaan; ja kaikkea kehystävä kesäinen luonto.
Pojat uivat, veneilevät, kalastavat, marjastavat, tekevät vihtoja ja osallistuvat perheen muihin toimiin mm pyykkipäivänä, jolloin rannan suuren padan alle sytytetään nuotio. He käyvät heinässä maitotalossa ja tutustuvat innolla talon vanhan isän tarinoihin seudun entisistä tapahtumista, pääsevät kalastajan mukana tuulastamaan ja käyvät ravustamassakin.
Kirjaa lukiessani mielessä käväisi useamman kerran Tove Janssonin Kesäkirja, jonka asetelmaa tarina hiukan muistutti, vaikka sijoittuikin eri-ikäisten henkilöiden pariin. Henkilöiden välisten suhteiden hienovarainen tarkkailu ja kesän etenemisen kuvaus, johon oman leimansa antaa monia luonnon ja maaseudun ilmiöitä ensimmäistä kertaa havainnoivan kaupunkilaispojan ihmetys - suomalaisen kesän kuvauksena kirja olisi ansainnut jäädä oman aikakautensa ulkopuolellakin muistetuksi.
Salmen jälkeen alkoi suuri ja siintävä selkä. Ja siellä oli kuu. Me nousimme vähän aikaa kultaista kuunsiltaa myöten. Sitten isä käänsi veneen äänettömästi ja me aloimme hiljalleen lipua takaisin kotia kohti.//Nyt kuu tuli perässämme yhtä tottelevaisesti kuin muinakin kesinä. - Minä olen monta kertaa taluttanut kuuta, nyt on Riston vuoro, sanoi Osmo. - Saanko minä? - Saat. //Se oli kuin lahja, kuin luottamustehtävä. Niin minä sen tajusin ja niin sen luultavasti tajusi Ristokin. Hän ojensi kätensä kuuta kohti ja ikään kuin tarttui sen säteeseen. Tällä tavoin hän piti uskollisesti kiinni kuusta, joka kohosi yhä korkeammalle.//Paluumatkalla se valaisi jo hakamaan hevosen ja vastapäisen rannan lammaslauman. Kun sen valo sattui rannan poukamiin, alkoivat usvaneidot kevyen karkelonsa.
Kirjan julkaisemisesta kulunut aika ei ole vanhentanut teosta. Vaikka se on hyvä ja vivahteikas ajankuva, se on myös raikas ja omalla tavallaan ajaton. Vain yksiselitteisen tuomitseva suhtautuminen "pesän rikkovaan" toiseen naiseen vieraan pojan isän elämässä viittaa aikakautensa nykyistä asenneilmapiiriä tiukempaan ajattelutapaan. Perheen äidin näkökulmasta kerrottu tarina on kasvatusasenteiltaan hyvin moderni ja lempeän huumorin läpäisemä.
Erkki Mutru on julkaissut useita erityyppisiä kirjoja 40-luvun ja 80-luvun välillä. Hän toimi ammatillisen oppilaitoksen opettajana Tampereella ja on mm toimittanut Ammattioppilaitosten lukukirjan. Hänen romaaneitaan saa edelleen antikvariaateista ja kirjastojen varastokokoelmista.
Uskon lukevani kirjaa vielä uudelleen kesäkertomuksena, niin paljon nautin sen luonnonläheisyydestä ja kiireettömästä tunnelmasta aikakaudella, jolloin mökkeily ei vielä ollut sellaista kilpavarustelua kuin nykyisin. Sähkökin saapuu pikku huvilaan kesävieraan jo lähdettyä ja lähetettyä kesätoverilleen paketin:
Emme olleet uskoa silmiämme. Osmo seisoi ovella ja hänen otsallaan loisti kirkas sähkölamppu. Hämärään tottuneissa silmissämme poika näytti kerrassaan ihmeelliseltä valo-olennolta, eräänlaiselta Santa-Lucialta. -- Isä ja minä asetuimme ikkunaan ja katselimme, kuinka valaistu poikamme juoksenteli puiden välissä kuin kirkas, taivaalta pudonnut meteori. - No, isä? - Loistokaveri, sanoi isä.
Lyhyesti: Pojat kasvavat ystävyyteen
Muualla: Kirjasampo
Helmet 2022-lukuhaasteessa kirjan voi sijoittaa vaikkapa näihin kohtiin:
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
7. Kirja kertoo ystävyydestä
28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen
36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää
37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle
38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave
42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä (tavallaan)
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
Kommentit
Lähetä kommentti