Siirry pääsisältöön

Elizabeth Strout: Voi William!

Alkuperä




Kirjan kansi Laura Lyytinen. Valokuva Ellen Karhulampi



Elizabeth Strout: Voi Willam! Alkuteos Oh, William! Suomentanut Kristiina Rikman. Päällys Laura Lyytinen. 226 s. Keltainen kirjasto, Tammi 2022.


"Koska olen kirjailija, kirjoitan kuin kirjoittaisin romaania, mutta tämä tarina on totta - niin totta kuin pystyn muistamaan."


Jo muistakin Elizabeth Stroutin kirjoista tuttu Lucy Barton on eronnut miehestään Williamista jo kauan sitten. Heidän välillään on kuitenkin vielä ystävyyden tapaista ja hiukan Lucylle yllättäen William pyytää Lucyn mukaansa lähtiessään selvittämään äitinsä puoleisia sukujuuriaan.

Entinen pariskunta lähtee yhdessä matkaan, määränpäänään Maine, jossa William on saanut dna-sovelluksen kautta selville asuvan äitinsä sukua. Williamilla on sisarpuoli, josta hän ei ole tiennyt aikaisemmin mitään.

Williamin biologinen isä on ollut natsi ja tuotu USA:han sotavankina ja tavannut Williamin äidin työskennellessään maatyöntekijänä. William ja Lucy ovat avioliittonsa aikana käyneet Saksassa eikä käynti Dachaussa ole jättänyt Williamia sen jälkeen rauhaan. Hän on alkanut nähdä pahoja painajaisia ja kokea öisiä kauhukohtauksia, jotka valvottavat häntä. Niihin liittyy myös tunne hänen jo kuolleen äitinsä läsnäolosta.

Nyt William on 72-vuotias ja elää Lucyn jälkeen laskettuna kolmannen vaimonsa kanssa. Heillä on kaksi yhteistä tytärtä ja Lucyn viimeinen mies David on kuollut muutama vuosi sitten.

Samalla kun William ja Lucy tekevät Mainessa haparoivia tunnusteluja (ja koko pikkukaupunki tarkkailee heitä heidän huomaamattaan) palaavat muistot heidän avioliitostaan ja kummankin elämästä kipukohtineen. Tunnelma kiristyy välillä, mutta pariskunta tuntee toisensa hyvin ja pääsee tottumuksella ja hyvällä tahdolla vaikeista hetkistä yli.

Lucylle Maine on kuin paluuta hänen omaan kivuliaaseen lapsuuteensa ja alkuperäänsä. William kokee suuren yllätyksen nähdessään, mistä hänen äitinsä on lähtöisin. Williamin äiti on ollut sekä pojalleen että Lucylle tärkeä henkilö, joten löydöt ja yllätykset koskevat heitä kumpaakin, ja rakastetun Catherinen elämässä paljastuu olleen äkkikäänteitä, joista tämä ei ole koskaan puhunut mitään.

Stroutin keskusteleva, hiukan haparoiva tapa kertoa on tuttu hänen aikaisemmista kirjoistaan. Ajatukset polveilevat ja siirtyilevät sisäsyntyisen logiikan mukaan eikä lukijan auta muu kuin antaa palasten asettua rauhassa paikoilleen. Ja selvästi molempien päähenkilöiden elämästä puuttuva iso pala löytyy Mainen perunapitäjästä, jossa elää isoäitinsä ruusupensaasta huolta pitävä Lois Bubar, Miss Perunankukka vuodelta 1961.

Stroutin kerronnassa on vaikuttavinta se vilpittömyyden ja välittömyyden kokemus, mitä se kantaa: kuin asiat olisi kirjattu ylös niiden ensimmäisessä mieleen juolahtavassa muodossa. Romaanin vähäiset tapahtumat olisi voinut hyvin kertoa lyhyessä novellissa, mutta siten olisi ollut vaikeaa välittää niiden merkitystä. Siihen tarvitaan muistojen, kokemusten ja tuntemusten vyöry vuosikymmenten ajalta. Vasta ne tekevät tarinasta sen, mitä se on.

Elizabeth Strout on menestynyt ja monesti palkittu amerikkalainen kirjailija, joka voitti arvostetun Pulitzer-palkinnon kirjastaan Olive Kitteridge vuonna 2009. Hän on koulutukseltaan juristi, mutta toiminut enimmäkseen vapaana kirjailijana ja kirjoittamisen opettajana yliopistossa. Hänen tuotantoaan on suomennettu runsaasti.

    "'Lähde nyt", William sanoi. 'Lähdetään muutamaksi päiväksi Maineen - ensi viikolla. Mennään nyt vaan, Lucy. Mennään käymään ja katsotaan miltä siellä näyttää. Minulla on Lois Bubarin nykyinen osoite, käydään vain piipahtamassa.'
    'Vain piipahtamassa?' minä sanoin. "En tainnut ihan ymmärtää?'
    'En minäkään', William sanoi."



Muualla:



Elizabeth Strout: Voi William! Kirjasähkökäyrä 14.5.2022


Helmet-lukuhaasteessa 2025:

4. valvotaan yöllä
14. kääntäjä on voittanut käännöspalkinnon (valtion käännöspalkinto ja muita palkintoja)
19. Keltaisen kirjaston kirja
21. muusikko
22. lomaillaan
39. etsitään ratkaisua arvoitukseen











Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Janne Saarikivi: Hankalat sanat

Hankaluuksien synnystä Janne Saarikivi: Hankalat sanat. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. 207 s. Teos, 2. painos 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Sanat ovat hankalia. Hankalan kantasana on 'hanka', joka tarkoittaa oksantynkää, ja viittaa myös hankaamiseen. Suomalais-ugrilaisiin kieliin ja kielihistoriaan erikoistunut kielitieteilijä Janne Saarikivi tarkastelee kirjassaan monien nykyajassa paljon mielleyhtymiä sisältävien sanojen etymologiaa. Kyse on sellaisista sanoista kuin 'fasismi', 'usko', 'yksityisauto', 'sivistys', 'etuoikeus', 'toksinen maskuliinisuus'; mutta myös sellaisista kuin 'uupumus' ja 'uni'. Kirjan hankaluutta lisää - ilmeisen ohjelmallisesti, heh - se, että siitä puuttuu sisällysluettelo käsitellyistä sanoista. Lähdeluettelosta nyt puhumattakaan. Ei kuin selaamaan siis. Osa kirjan pakina- tai kolumnimaisista luvuista on julkaistu jo kertaalleen aikaisemmin lehdissä. Sanojen ety...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva

Perintönä häpeä ja sota maailmaa vastaan Kirjan kansi Pauliina Mäkelä. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva. 245 s. Kansi Pauliina Mäkelä. Teos 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kun se lähti, se varmasti pikkuhiljaa unohti sen, että jos täällä joskus saa vaihtoehdon, on käsissä harvinaisjuttu, aivan tapaus. Se sulautui kaupunkiin ja unohti. Se sulautui siihen valevaihtoehtojen liejuun ja alkoi uskoa, että aina voi valita mitä. Eikä voi. Se sai yhden kerran, melkein kukaan ei saa sitäkään." Onnekseni satuin saamaan kirjaston varausjonoista yhtä aikaa luettavakseni ranskalaisen Didier Eribonin Paluun Reimsiin ja tämän Marjo Niemen (1978 -) Pienen budjetin sotaelokuvan . Nämä nimittäin liittyvät toisiinsa, vahvasti. Kumpikin käsittelee stigmatisoivaa lapsuutta ja sen paikkaa, entistä kotikaupunkia, joka oli joskus teollisuuspaikkakunta, nyt kuolioon vaipunut epäpaikka, ainakin Niemen versiossa. Eribonin entinen kotikaupunki e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...
Lähetä kommentti
Lue lisää