Maarit Verronen: Hiljaiset joet

Maailmankaikkeuden virhe

Kirjan kansi Jonna Nisu. Valokuva Ellen Karhulampi

Maarit Verronen: Hiljaiset joet. 177 s. Kansi: Jonna Nisu. Aviador 2018.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Kenelläkään ei enää voinut olla epäilystä siitä, että tässä oli tosi kyseessä. Vähintään viisi miljardia kuollutta oli varovainen arvio, ja nyt puhuttiin avoimesti siitä miten parikymmentä vuotta sitten, tai ehkä jo vähän aiemmin, oli alkanut varmistua, että maailmankaikkeuden ja erityisesti sen galaksien rakenteessa oli jotakin outoa. Pitkään oli ajateltu, että rakennetta koskevat kosmologiset mallit olivat puutteellisia. Nyt tiedettiin, että mallit selittivät kaiken riittävällä tarkkuudella niin kauan, kuin maailmankaikkeus pysyi eristyksissä, niin kuin se oli suurimman osan ikäänsä pysynyt. Eristyneisyys vain oli jossain vaiheessa päättynyt. Oli alkanut aivan uudenlaisten kosmisten vuorovaikutusten kausi."

  

Maarit Verrosen dystopiassa maapallo tuhoutuu täysin asuinkelvottomaksi maailmankaikkeuden rakenteessa tapahtuvien muutosten vuoksi.

Muutokset alkavat hiljalleen maanjäristyksinä ja muuna maapallon ytimen kuumenemisesta johtuvana vulkaanisen toiminnan voimistumisina seurauksineen. 

Kirjan päähenkilö, keski-ikäinen Lia työskentelee maastossa joenvarren rajavyöhykkeellä, jossa naapurina on kansalaisiaan väkivalloin kohteleva roistovaltio. Naapurimaasta yrittää jatkuvasti ulos epätoivoisia ihmisiä. Viisihenkinen ryhmä lapsia saapuu sieltä yksinään, ilman aikuisia. He ovat pitäneet huolta toisistaan ja onnistuneet pakenemaan, vaikka vanhin on vasta 11-vuotias ja nuorin vauva. He ovat eri perheistä peräsin olevia orpoja. 

Lia ottaa lapset suojiinsa järistysten pahetessa ja he lähtevät veneellä vesille, pyrkien kauemmaksi katastrofialueelta. Lia on maastossa liikkumisen karaisema ja lapset ovat tottuneet toimimaan ryhmänä. Tämä auttaa heitä pakomatkansa monissa vaiheissa.

Isot alueet maapallosta ovat jo veden peittämiä, kun he saapuvat Suomeen, Lian entiseen kotimaahaan. Skandinavian mannerlaattojen vakaus suojaa aluetta vielä jonkin aikaa, mutta tilanne pahenee nopeasti. Silloin Lia saa vihiä operaatio Nooan Arkista, joka tarjoaa ammatillisin tai geneettisin perustein jo pitkään valmistellun suojapaikan joillekin ihmisille. Lia tajuaa, että se on viimeinen oljenkorsi eikä ole uskoa onneaan, kun hänen tekemänsä hakemus ryhmälle hyväksytään geneettisin perustein.

Huolimatta kaikesta heidän jo kokemastaan jännitys kuitenkin oikeastaan vasta alkaa tästä. 

Verronen on tähtitieteilijän tiedoillaan luonut uskottavan ja karmaisevan kuvauksen maapallon tuhosta ja avaruusasemasta, johon valitun joukon on tarkoitus pelastautua.

Luin kirjan yhdeltä istumalta, sillä sen keskeyttäminen ei tuntunut vaihtoehdolta. Jännitys kiristyy kaiken aikaa ja katastrofi seuraa katastrofia. Ydinryhmää ajaa kuitenkin eteenpäin elämänhalu ja kekseliäisyys; päähenkilöä tietenkin halu suojella lapsia, mutta eivät lapsetkaan ole neuvottomia. Vanhin heistä, Riveriksi maanpaossaan uudelleen ristitty poika, on johdattanut lapsiseurueen elossa rajan taakse ja hänellä on kyky havaita vaarat ja toimia edelleen jatkuvan matkan varrella.

Verrosen kuvaus tapahtumista on luonnontieteilijämäisen täsmällistä, raportinomaista. Ilmaisu ei anna tilaa tunteissa piehtaroimiselle, mutta kauhu maailman tuhoutumisesta ja ihmisten hädästä kouristaa lukijan vatsanpohjaa herkeämättä.

Lukemistani dystopioista tämä on ehkä tehokkaimmin kuvattu. Kerronnan tiiviys vahvistaa lopunaikojen tuntua - aikaa ei ole tuhlattavaksi. Silti mukaan mahtuu lähes idylliä tavoitteleva parin päivän jakso helposti tunnistettavalla helsinkiläisellä leirintäalueella, jolla lapset ennättävät vielä nauttia rantaleikeistä.

Kaari kirjan alun rajaseudun joenvarresta maan kuumalle pinnalle myrkylliseen kaasukehään muodostuvaan pieneen nesteuomaan on pitkä, mutta molemmat ovat jokia.

"River halusi jonnekin, jossa hän voisi oppia ja ryhtyä rakentamaan niitä hyviä ja tarpeellisia asioita, ja jossa olisi kaunista mutta ei pelottavaa luontoa. Eikä ketään pakolla teettäjää tai mitään sellaisen teettämisen tulosta.

    - Yritetään löytää sellainen paikka, sanoin.

    Hän ei kysynyt, miksi itkin, eikä sitäkään, miksi en jo ollut löytänyt sellaista, vaikka olin aika vanha ja matkustanut paljon."

Muualla:

Toni Jerrman: Maarit Verrosen uutuus on lähes raamatullinen visio katastrofista, joka pyyhkii Maapallon puhtaaksi pahuudesta. HS 30.7.2018

Jani Saxell: Maarit Verrosen lohdullinen maailmanloppu. Kansan Uutiset 16.6.2019

Maarit Verronen: Hiljaiset joet. Yöpöydän kirjat 15.10.2018

Maarit Verronen: Hiljaiset joet. Kulttuuri kukoistaa 11.10.2018

Maarit Verronen: Hiljaiset joet. Sinisen linnan kirjasto 14.10.2028

Helmet-lukuhaasteessa 2025:

4. valvotaan yöllä

9. konflikti

15. ajaudutaan haaksirikkoon

20. tulisi hyvä elokuva tai tv-sarja

24. tehdään laittomuuksia

26. itse valittu perhe

40. ajalla tärkeä merkitys

41. tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla en haluaisi elää