Siirry pääsisältöön

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri

Päätelmien punos



Kirjan kansi Tony Eräpuro. Valokuva Ellen Karhulampi


Keigo Higashino: Uskollinen naapuri. Suomennos Raisa Porrasmaa. Kansi Tony Eräpuro. 288 s. Punainen silakka, 2020. (Japaninkielinen alkuteos ilm. 2005.)

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Vaikuttiko hän voivan hyvin?" Yukawa katsahti Kusanagiin.

"Enpä tiedä. Ei hän sairaskaan näyttänyt olevan. Joka tapauksessa hän oli hankalasti lähestyttävä, tai sanoisinko epäsosiaalinen..."

"Mies, joka ei paljasta sieluaan." Yukawa naurahti sarkastisesti.


Yasuko on syystä muuttanut erilleen painostavasta ja väkivaltaisesta miehestään Togashista yhdessä teini-ikäisen tyttärensä Misoton kanssa. Kun mies pääsee hänen jäljilleen ollaan pian yhdessä dekkareiden perustilanteessa: miten kätkeä ruumis?

Tämä kaikki tapahtuu kirjan parinkymmenen ensimmäisen sivun kuluessa. Lukija siis tietää kaikki perinteisen dekkarin tärkeät kysymykset mitä, missä, milloin, kuka ja miksi jo heti alkuun. 

Avuksi kiperässä tilanteessa ilmaantuu hyvänpäiväntuttu, erakkomaiselta vaikuttava naapuri Ishigami, joka toimii lukion matematiikan opettajana läheisessä koulussa. Yasuko tuntee miehen paitsi naapurinaan, myös siksi, että tämä käy aamuisin ostamassa eväsateriansa puodista, jossa Yasuko on myyjänä. Hänen työkaverinsa ovat joskus kiusoitelleet häntä siitä, että mies näyttää käyvän kaupassa hänen vuokseen, vaikkei tämä koskaan sanokaan mitään tervehdyksen ja tilauksensa lisäksi.

Kun poliisi alkaa tutkia tapausta ja päätyy haastattelemaan Yasukoa ja hänen tytärtään sekä myös herra Ishigamia, paljastuu poliisin käyttämän asiantuntijan kautta, että matematiikanopettaja on yksi lahjakkaimpia Tokion keisarillisessa yliopistossa koskaan opiskelleita henkilöitä. Etsivä Kusanagi on jo aikaisemmissa tutkimuksissaan käyttänyt apuna fysiikan apulaisprofessori Manabu Yukawaa ja hänen terävänä leikkaavaa älyään. Nyt Yakawa tunnistaa lukion opettajassa entisen opiskelijatoverin, joka päätyi jatkamaan opintojaan luonnontieteiden perusopintojen jälkeen eri linjalle kuin hän.

Murhatapauksesta kehkeytyy kahden harvinaislaatuisen älyn hiljainen kaksinkamppailu, jossa ennakoidaan vastapuolen liikkeitä ja asetetaan syöttejä. Kahden entisen opiskelutoverin välillä vallitsee molemminpuolinen kunnioitus, joka syntyi jo opiskeluaikoina molempien tajutessa, että toinen on opiskelutovereista ainoa, joka kykenee seuraamaan omaa ajatuksenjuoksua.

Higashino ei ole niinkään psykologinen ihmiskuvaaja. Hänen hahmonsa eivät ole koherentteja. Hän rakentaa arvoituksia ja perustaa tarinansa loogisten mahdollisuuksien varaan. Niitä on mukava pohtia, mutta itse tunnustaudun enemmän psykologista ihmiskuvaa syventävän dekkariperinteen kannattajaksi. Vaikka juonen kiemurat tässä tarinassa viedään loppuun ihailtavasti, jään kaipaamaan sitä, että henkilöt toimineen olisivat myös inhimillisesti tunnistettavia.

Tällainen tapa kuvata henkilöitä ehkä (nyt siis vain arvailen) sopiikin japanilaisen kulttuurin pidättyväisiin käytösnormeihin ja kasvojen säilyttämisen kulttuuriin. Henkilöiden todelliset tunteet voivat olla piilossa, havainnoimattomissa.

Japanifaneille kirja tarjoaa runsaasti japanilaisen elämänmuodon kuvausta. Mm naisten asema ja ammatillisesta kilpailusta putoamiseen liittyvät kohtalot tulevat kirjassa hyvin esiin. Seuralaispalvelusta leipomoliikkeen työntekijäksi tyttärensä vuoksi siirtynyt vaatimaton kaunotar Yasuko on kirjan keskeishenkilö, mutta jää toimijana syrjään miesten maailmassa. Hän noudattaa naapurin antamaa tarkkaa käsikirjoitusta. Ensin sen seuraaminen tuo hänelle turvallisuutta, mutta sitten häntä alkaa pelottaa.

Romaani on saanut Suomen dekkariseuran ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan vuonna 2022.


"Kumpi on vaikeampaa: laatia ongelma, jota muut eivät pysty ratkaisemaan, vai ratkaista se."



Muualla:

Vellamo Vehkakoski: Kaikesta kiinnostunut - ura japanilaisen kirjallisuuden suomentajana ja tutkijana alkoi sattumalta. Yliopisto 29.1.2016. Kääntäjä Raisa Porrasmaan haastattelu

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri. Kirjamies 9.12.2020

Harri Römpötti: Älykäs matemaatikko ratkoo murhaajan arvoituksia japanilaisessa rikostarinassa, joka muistuttaa shakkipeliä. HS 9.5.2020


Helmet-lukuhaasteessa 2025:

4. valvotaan yöllä

9. konflikti

10. käydään elokuvissa

16. hahmoluettelo

20. tulisi hyvä elokuva tai tv-sarja

24. tehdään laittomuuksia

25. kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä

39. etsitään ratkaisua arvoitukseen

40. ajalla tai kellolla tärkeä merkitys









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...