Yövartiossa - Esseitä unettomuudesta

Carpe noctem, tartu yöhön

Kirjan kansi Ville Laihonen. Valokuva Ellen Karhulampi

Yövartiossa - Esseitä unettomuudesta. Toimittanut Esa Mäkijärvi. Päällys Ville Laihonen. Kannen kuva AdobeStock. 199 s. WSOY 2025.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"-- Mutta kello kolme, kello kolme, voi Jeesus. Lääkärit sanovat, että keho on silloin niin sanotusti laskuveden tilassa, sielu roikkuu jossain ulkopuolella, veri liikkuu hitaasti. Ollaan lähimpänä kuolemista ilman että kuolee. Uni on kuoleman maapalstaa, mutta kello kolme on yhtä vauhkosilmäistä katonrajaan tuijottamista, eläimen mykkää kauhua, kuolemista elossa." (Miki Liukkonen, Elämä: esipuhe)

Esseekokoelma unettomuudesta, tuosta tehoyhteiskunnan painajaisesta, kiinnosti minua välittömästi ilmestyttyään. Kirjan aihepiiri, unettomuus ja erilaiset unihäiriöt, ei ole ollenkaan tuntematon minullekaan, vaan omakohtaista kokemusta on kertynyt vuosien ja vuosikymmenien ajalta niin ongelman kirjosta kuin sen ratkaisuistakin. 

Pidän hyvänä kirjan lähtökohtaa, että kaikki kirjoittajat lähestyvät aihetta omien kokemustensa pohjalta. Juuri vertaistuki onkin tämän kirjan keskeistä antia ja se tulee tarpeeseen, ovathan nukkumisen ongelmat vain lisääntyneet ja yhä lisääntymässä. Näin meille kerrotaan.

Kirjoittajat kuvaavat unettomuutta omakohtaisina tuntemuksina ja kokemuksina. Öisiä ajatuksia, aamuyön sudenhetken pelkotiloja, kaikkien elämän epäonnistumisten ja epäoikeudenmukaisuuksien vyörymistä mieleen, painajaisia ja öisiä kauhukohtauksia, unetonta horrosta, katkonaista unta, nukkumisen pakonomaista seuraamista ja suorittamista, unihalvausta, univajeen seurauksia päivittäisessä elämässä... He kuvaavat myös uni- ja psyykenlääkkeiden käyttöä ja moninaisia muita ongelman ratkaisuyrityksiä.

Esseissä unettomuus kytkeytyy yhteiskunnan muutoksiin ja historialliseen tietoon nukkumisen tavoista aikaisempina ihmiskunnan vaiheina.

    "-- Pitkällään makaaminen muistutti liikaa vainajan makaamista arkussaan, sen takia uni piti erottaa kuolemasta selkeästi erilaisella lepoasennolla.

    Kuningas ja kuningatar ja heidän esimerkkiään noudattaen koko valtakunta, ja koko Eurooppa, uinui lyhyissä sängyissään paksuihin tyynyihin nojaten, istuvassa asennossa. Vuosisatojen ajan." (Esa Mäkijärvi)

Unen katkelmallisuus ei ollut agraariyhteiskunnassa niin suuri ongelma kuin teollistumisen jälkeisissä yhteiskunnissa. Yöllä heräiltiin ja puuhailtiin milloin mitäkin, käytiin jopa vieraisilla. Käsitys yhtenäisen, tietyn pituisen yöunen oikeanlaisuudesta on hyvin uusi ihmiskunnan historiassa.  

Moni kirjoittajista yhdistää huonon nukkumisen erilaisten fysiologisten syiden lisäksi tai ensisijaisesti oman mielen tuntemattomiin kerroksiin, alitajunnan pelkoihin ja tunnistamattomiin traumoihin. Sirpa Kähkönen viittaa Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton -kirjan selitykseen päähenkilön unettomuudesta: "'Siksi että tulin sieltä mistä tulin' Taiteellinen, ei-lääketieteellinen selitys unettomuudelle. Elämän alkuaika painaa jälkensä meihin." 

Terapia on tuonut helpotusta ympäröivän maailman rytmistä eroavaan nukkumiseen ja erilaisiin unihäiriöihin useammallekin kirjoittajalle, mutta kyseessä on pitkä matka, joka ei tuota tuloksia nopeasti.

"Ratkaisevaa oli, että viimeinkin osasin arvostaa ja puolustaa sitä sisäistä lastani niin paljon, että pystyin suomaan itselleni jotakin niin merkittävää ja hyvää kuin terapia." (Sinikka Vuola)

Koska kirjoittajakunta koostuu kulttuuriväestä ja ammatikseen kirjoittavista ihmisistä ei ole yllättävää, että ymmärrystä ilmiöön haetaan paljolti myös kielestä ja kirjallisuuden kuvauksista. Etymologia kiinnostaa useampaakin kirjoittajaa yhtenä ymmärtämisen ulottuvuutena, osin lääketieteellisestä ja filosofisesta kirjallisuudesta tuttu antiikin kielten etymologia, ja osin suomen sukulaiskielten etymologia. Sirpa Kähkönen omistaa suuren osan esseestään jälkimmäiselle. Myös unien ja unettomuuden merkitystä omalle tuotannolle käsitellään monessa esseessä.

Unettomuudesta on olemassa paljon tutkimustietoa ja siihen viitataan ja sitä referoidaan teoksessa. Kirjan tietopuolinen anti ei varmaankaan sisällä kovin paljoa uutta lukijalle, joka on ollut kiinnostunut aihepiiristä ja lukenut siitä jotakin entuudestaan. Tiedollisesti itse hyödyin eniten unihalvausta (Akseli Heikkilä) ja pitkäaikaista unilääkkeiden käyttöä (Jani Saxell, Samuli Putro, Sinikka Vuola) käsittelevistä esseistä. Ehdoton aarre kirjassa ovat kuitenkin avoimet, rehelliset tapauskertomukset. Ne toteuttavat kirjan takakannen tekstin: "Et valvo yksin."

Kolmetoista kirjoittajaa: Esa Mäkijärvi, Jari Järvelä, Samuli Putro, Sirpa Kähkönen, Anna Tommola, Jani Saxell, Sinikka Vuola, Tuuve Aro, Akseli Heikkilä, Tiina Raevaara, Hanna-Riikka Kuisma, Suvi Vaarla ja Miki Liukkonen ovat kaikki sanankäyttäjiä, joiden tekstejä lukee ilokseen. Esa Mäkijärvi on kirjan toimittaja. Hän on kirjoittanut kirjan yleisluontoisen, joskin myös osittain omakohtaisen johdannon. Miki Liukkonen oli ennen kuolemaansa sopinut osallistuvansa kirjaan. Koska hän ei ennättänyt toimittaa esseetään teokseen, Esa Mäkijärvi on koonnut hänen teoksistaan unettomuutta koskevia poimintoja.

Omakohtaista tarttumapintaa esseisiin on minulla niin runsaasti, että harmittaa palauttaa kirja kirjastoon ja seuraavalle varaajalle. Tämä on kirja, jota on antoisaa lueskella vähitellen, selaillen ja muistellen, vertaillen ja oivaltaen.

Ville Laihosen vaikuttavassa kannessa unen ja valveen rajankäynti saa hienon ilmaisun.

"Kohtasin joitain vuosia sitten unessani hahmon, jonka jostain syystä tunsin heti. Hän oli 'Se, joka ei koskaan nukahda'. Nimi kuvasi sitä, että hänen lähellään saattoi nukkua milloin tahansa, missä tahansa olosuhteissa, mitään pelkäämättä." (Anna Tommola)

Muualla: 

Virpi Alanen: Nukkumisen kirjolla. SK 5.2.2025

Esa Mäkijärvi: "Yövartiossa". Esseitä unettomuudesta. Jorman lukunurkka 3.3.2025

Helmet-lukuhaasteessa 2025:

4. valvotaan yöllä

11. 2020-luvulla julkaistu tietokirja

40. ajalla tai kellolla tärkeä merkitys

44. hoidetaan ihmistä

49. julkaistu 2025