Richard Osman: Ratkomme murhia

Luemme Osmania

Kirjan kansi Richard Bravery. Valokuva Ellen Karhulampi

Richard Osman: Ratkomme murhia. Alkuteos We solve murders, 2024. Suomennos Antti Saarilahti. Kannen suunnittelu ja kuvitus Richard Bravery. 464 s. Otava 2025. Samannimisen kirjasarjan 1. osa.

"Mistäpä sitä tietää, milloin oma peli on menetetty. Mistäpä sitä tietää, että seisoo asemalaiturilla, jonka päälle juna kaatuu."

Richard Osmanin Torstain murhakerho -sarja on kuulunut lempidekkareihini cozy crime -osastolla, kuten blogini lukijat epäilemättä ovat huomanneet. Siksi olinkin pettynyt, kun kirjailija ilmoitti toistaiseksi viimeisessä sarjan osassa jättävänsä sarjan hetkeksi tauolle ja ryhtyvänsä kirjoittamaan uutta sarjaa.

En siis varsinaisesti odottanut vesi kielellä tähän uuden sarjan ensimmäiseen osaan tarttumista, pikemminkin vähän kitkerä maku suussa. Tämähän on menestyksen hinta kirjailijoille: lukijat kiintyvät kirjailijan luomiin hahmoihin niin, etteivät haluaisi tämän tuhlaavan aikaansa mihinkään muuhun kuin heistä kertomiseen.

Kirjan alussa ollaan ökyrikkaiden maailmassa, vieläpä kirjailijana omaisuutensa tienanneen amerikkalaisen ökyrikkaan maailmassa. Kirjailijalla on bodyguard, nuori nainen, jonka asenne ja otteet ovat kovaksi keitetyistä trillereistä tuttuja. NOT impressed. - Tällaistako hän nyt sitten aikoo kirjoittaa!?

Ennen pitkää kuitenkin taas hörähtelin kirjan tilanteille ja henkilöhahmojen omituisuuksille, vaikka he eivät olleetkaan niitä vanhoja tuttuja. Bodyguardina kirjailijan luksushuvilalla työskentelevä Amy Wheeler on kovan toiminnan nainen, joka nauttii työstään eikä pelkää vaaroja. Kuitenkin, kun hän tajuaa olevansa itse tappolistalla, ainoa henkilö, johon hän voi luottaa on hänen eläkkeellä oleva appensa. 

Amyn mies Adam reissaa maailmalla tekemässä rahaa liiketoimissa, joista Amy ei tiedä eikä ole kiinnostunut tietämään sen enempää, joten hänestä ei ole juuri apua. Appi Steve Wheeler, eläkkeellä oleva turvallisuutta, rutiineja ja kissaansa rakastava entinen poliisi tekee helppoja etsivänhommia ja osallistuu innokkaasti pienen englantilaiskylän pubivisoihin. Joka ilta hän tapaa vaimonsa tämän muistopenkillä ja kertoo päivästään.

"Elämässä ei voi olla jännitystä ilman kipua, joten Steve on päättänyt luopua jännityksestä. Hän on päättänyt katsella televisiota, tehdä pubivisat ja auttaa ihmisiä silloin kun voi - mutta myös palata aina nojatuoliinsa, jossa odottaa kissa nimeltä Trouble."

Steven ja Amyn välillä vallitsee kuitenkin erityisen lämmin ja välittävä suhde, eikä Steve kieltäisi apuaan Amylta. Ainakaan, kun Amy ei jätä hänelle mahdollisuutta siihen.

Pakomatkaan ja kilpajuoksuun Amya tavoittelevan tappajan kanssa osallistuu myös Amyn viimeisin asiakas, menestyskirjailija Rosie D'Antonio, jolle päivittäinen elämä on edelleen seikkailu vailla vertaa vielä kypsässä iässäkin. Henkivartijan palkatessaan hän on kieltäytynyt kertomasta ikäänsä ja Amy arvailee mielessään, mahtaako hän olla lähempänä kuuttakymmentä vai kahdeksaakymmentä. Ainakaan hän ei juuri tunne käsitettä "ei" ja hänen yksityislentokoneensa tarjoaa Amylle merkittävän edun kintereillään olevaan tappajaan nähden.

Amylla ei ole aavistustakaan, kuka hänen kimpussaan on ja miksi. Selvää on, että hänet on lavastettu syylliseksi murhiin ja tämän jälkeen hänen halutaan kuolevan. Seuraa nopeatahtista lentelyä maasta toiseen, harhautusta ja Amyn liikkeiden jälkien haihduttamista. Ja ennen kaikkea, tiukkaa yritystä selvittää, mistä kaikki on saanut alkunsa.

Osmanilla on kyky luoda sympatiaa herättäviä henkilöhahmoja, joiden pikku omalaatuisuudet tekevät heistä aitoja ihmisiä. Hänen alaansa on hyvin erilaisten ihmisten keskinäisten suhteiden kuvaus. Kirjojen rikosjuonet ovat myös kirja kirjalta muuttuneet yhä sofistikoidummiksi. Tässä tarinassa saadaan nauttia toisiinsa tutustuvien päähenkilöiden lisäksi rikollismaailman monimutkaisista yhteyksistä ja käytöskoodeista.

Koska kyseessä on sarja, en syyllisty juonipaljastukseen kertoessani, että yhteistyö varsin erilaisten päähenkilöiden välillä sujuu lopulta niin hyvin, että ajankohtaiseksi tulee uuden etsivätoimiston perustaminen. Se ei etsi kadonneita koiria, vaan ratkoo murhia.

"Amy sulkee tietokoneensa. Hän katsoo appeaan. "Kiitos, Steve."

"Ilo on aina minun puolellani", Steve sanoo. "Mutta kiitos mistä hyvästä?"

"Kun kysyit, pelottaako minua", Amy selittää. "Kukaan ei koskaan kysy sitä, mutta kyllä minua joskus pelottaa. En halua kuolla."

Steve halaa miniäänsä. Kaunis, urhea nainen, jota pelottaa kuolla, ja typerä pelkurimies, jota pelottaa elää."

Kääntäjänä tämänkin sarjan parissa jatkaa Torstain murhakerhon kolmesta viimeisestä osasta erinomaisesti suoriutunut Antti Saarilahti.

Muualla:

Richard Osman: Ratkomme murhia. Kirjahilla 17.3.2025

Helmet-lukuhaasteessa 2025:

9. konflikti

17. päähenkilöllä kissa

20. tulisi hyvä elokuva tai tv-sarja

24. tehdään laittomuuksia

29. kirjailijan viimeisin teos

39. etsitään ratkaisua arvoitukseen

49. (käännös) on julkaistu vuonna 2025