Antiikin arvoitukset
 |
| Screenshot: Ellen Karhulampi |
Richard Osman: Viimeinen pirulainen. Alkuteos The Last Devil to Die, 2023. 396 s. Suomennos Antti Saarilahti. Torstain murhakerho, osa 4. Otava, 2023.
Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen.
"Riippumatta siitä, kuinka jalot tarkoitusperät Elizabethillä uransa aikana oli, eivät ne niin jaloja olleet, että piittaamattomuuden elämästä saisi anteeksi. Päivästä päivään, tehtävä toisensa jälkeen, hän oli halunnut poistaa pahuuden maailmasta. Oli odottanut, että viimeinenkin pirulainen kuolisi. Mikä vitsi. Uusia pirulaisia ilmaantuu aina, kuin narsisseja keväällä. Joten mitä varten se kaikki oli ollut? Kaikki se veri?"
Olen jälleen viettänyt sekä lukemisen että viihtymisen laatuaikaa kuuntelemalla Torstain murhakerhon edesottamuksia Jukka Pitkäsen tumman ja eläytyvän äänen välittämänä.
Sarjan neljäs osa on sen ehdoton huippu tähän asti. Kirja on niin hyvä juoneltaan ja niin paljon vakavoituvaa elämän, kuoleman ja hyvästijättöjen pohdintaa sisältävä, että sitä lukiessani aloin pelätä sen olevan sarjan päätösjakso. Onneksi kirjailija vakuuttaa lopun kiitoksissaan, että Elisabeth, Joyce, Ron ja Ibrahim ystävineen ja vihamiehineen tulevat vielä palaamaan. Hän aikoo kuitenkin kirjoittaa välillä jotain muutakin. Tuossa järjestyksessähän uutiset tulee kertoakin, ensin hyvät, sitten huonot.
Nelososassa vanhuskopla on jälleen koolla, vaikka yksi ennen mukana ollut jäsen puuttuukin. On joulu, mutta murhaajat eivät lepää. Murhakerhokin on valmiina tarttumaan haasteeseen, etenkin kun muutama heistä tuntee uhrin. Pian he ovat täydessä touhussa perehtymässä tapaukseen liittyvien huume- ja antiikkikauppojen todellisuuteen. Sivujuonteena he tutkivat myös Cooper's Chasen eläkeläiskylän asukkaalle sattunutta romanssihuijausta.
Poliisit Donna ja Chris kokevat epätavallisia vaikeuksia, koska murhatutkinta ennenkuulumattomalla tavalla siirretään pois heidän käsittelystään. Ei silti, että se estäisi heitä paneutumasta asiaan.
Jälleen ihailen tapaa, jolla henkilökuvat syvenevät kirja kirjalta, kuten tekee myös lukijan kiintymys kirjojen henkilöitä kohtaan.
Kirjoille tyypillinen englantilaiseen elämäntapaan ja luokkayhteiskuntaan liittyvä huumori on tallella, mutta sen rinnalla aikaisemmissakin osissa pilkahdelleet pohdinnat ihmisen elämänkaaresta nousevat vahvemmin ja syvemmin esiin Elizabethin ja hänen miehensä yhteisen ajan käydessä vähiin. Älykäs ja hurmaava Stephen sairastaa yhä pahenevaa dementiaa.
Tulossa oleva kirja, jota Osman parhaillaan kirjoittaa, on muuten sekin etukäteistietojen mukaan jännäri. Joten saattaahan olla, että ensin pettymykseltä tuntuva päätös kirjoittaa välillä "jotain muuta" vielä tuottaa iloakin.
Kaksi ensimmäistä kirjasarjan osaa on kääntänyt Arto Schroderus ja kaksi jälkimmäistä Antti Saarilahti. Molemmat tuottavat ensiluokkaista tekstiä.
Antti Saarilahden käännöstä lukee ilokseen, vaikka muutamia kertoja Ibrahimin kaltaisesti pikkutarkan lukijan mieli takertuu joihinkin kohtiin: 'radish' tarkoittaa englannin kielessä sekä retiisiä että retikkaa, mutta ne eivät ole sama kasvi, vaikkakin sukua toisilleen. Retiisi on pieni, pyöreä ja punainen vain alkukesästä kasvimaalla kasvava ja korjattavissa oleva viljelykasvi. Retikka sen sijaan on isokokoinen, vaalea porkkanaa muistuttava juures, josta voi halutessaan koota satoa vielä syysmyöhään ennen maan routaantumista. Olen melkoisen varma, ettei kirjassa muutamaankin kertaan mainittu Elizabethin ja Stephenin kävelyillään näkemä retiisipenkki ole retiisi-, vaan retikkapenkki tässä kirjassa, joka sijoittuu jouluun ja heti sen jälkeiseen aikaan.
Aikaisemmat arvioni sarjan kirjoista:
Muualla:
Richard Osman: Viimeinen pirulainen. Luetut.net -kirjablogi 3.2.2024
Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sijoittuu kohtiin:
9. Kirjassa joku karkaa
19. Suomi mainittu
25. Kirjassa vietetään juhlapyhää
29. Kirjassa valehdellaan
Kommentit
Lähetä kommentti