Siirry pääsisältöön

Richard Osman: Hutiluoti


"Mutta arvatkaa mitä!"


Richard Osman: Hutiluoti. (Alkuteos: The Bullet that missed, 2022) Suom. Antti Saarilahti.  395 s. Otava 2022. Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen.


Vanhat ketut ovat jälleen vauhdissa Cooper's Chasen eläkeläiskylässä. Tällä kertaa ystävysten tärkeimpänä tehtävänä on yrittää estää kostoksi aiottu murha. Siinä sivussa heillä on myös vanha, selvittämätön murha tutkailtavanaan. Elisabethin agenttimenneisyydestä paljastuu jälleen uusia hämmästyttäviä asioita, mutta yhtä hämmästyttävä on hänen rautahermoisten ystäviensä valmius niiden kohtaamiseen.

Kirjan juoni on yllätyksellinen ja Osmanin kerronta yhtä nautittavan lämpimällä huumorilla, kutkuttavalla dialogilla ja mainioilla havainnoilla höystettyä kuin Torstain murhakerho -sarjan aikaisemmissa osissakin. Lukijan valloittavat henkilöhahmot ovat kirjan sydän.

Päällepäin vaarattoman oloisissa senioreissa on ytyä ja yhteen hiileen puhaltamisen kykyä niin paljon, että he päihittävät rikollisjärjestöjen huiputkin. Heidän monipuolista ja monesti myös melko polveilevaa osaamistaan ja yhteistyöverkostoaan täydentää Ibrahimin kanssa ystävystynyt Ronin pojanpoika, 9 vuotta, terävillä havainnoillaan jo toista kertaa. Ikäsyrjintä ei tosiaankaan ole tämän kirjasarjan juttu.

Sen sijaan yksi kantavista ja lukijaan vaikutuksen tekevistä teemoista on näiden kokeneiden ja elämää nähneiden seikkailijoiden kyky todella nähdä ja kohdata muut ihmiset, olivatpa he sitten poliiseja tai roistoja tai jotakin siltä väliltä. Tämä piirre johtaa heidät usein melko kummallisiin tilanteisiin, mutta tuottaa myös yllättäviä ratkaisuja heidän kohtaamiinsa ongelmiin. 

Kun kakkososan keskiössä oli Elisabeth, kolmososa nostaa huolenpitäjäluonne Joycea ja hänen hoksottimiaan esiin. Vanhoja tuttuja on mukana, ja lisäksi uusi tapaus tuo tullessaan uusia, mielenkiintoisia tuttavuuksia. Kuka heistä sitten loppujen lopuksi on roisto?

Jännityselementit lisääntyvät ja tunnelma tihenee ykkösosaan verrattuna tässäkin osassa. Ei kuitenkaan niin tiukaksi, ettei seurueella olisi aikaa juoda teetä ja syödä Joycen hedelmäkakkua. 

Osman on päässyt tätä tarinaa kirjoittaessaan hyödyntämään kokemustaan tv-tuottajana ja -esiintyjänä, sillä tapahtumat sijoittuvat osittain tv-maailmaan. Muita tarinan avainsanoja ovat rahanpesu ja kryptovaluutat.

Antti Saarilahden käännös soljuu luontevasti, ja niin tekee myös Jukka Pitkäsen luenta. 

Torstain murhakerhon tapaaminen oli jälleen ilo!

Entä jos Connie ei olekaan vain paha? Entä jos se on valhe, jota hän on tolkuttanut itselleen vuosikausia? Se olisi kyllä liikaa. Hän voisi lopettaa tapaamiset Ibrahimin kanssa, mutta hänestä tuntuu kuin Ibrahim olisi avannut oven, jota ei enää saa kiinni. -- Monet ovat joutuneet kestämään hirveän paljon pahempaakin kuin Connie Johnson on joutunut, kyllä hän sen tietää. Se miten hän elää, miten hän ansaitsee rahaa, kohtelee ihmisiä, sulkee mielestään kaiken aiheuttamansa tuskan, on halpamaista. Mutta se on aina tuntunut hänestä väistämättömältä.


Aikaisemmat arvioni sarjasta:

Torstain murhakerho

Mies joka kuoli kahdesti


Helmet lukuhaasteessa 2023 

voisin sijoittaa kirjan esim:

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian  kielellä

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Lontoo, Kent)

46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika

47.-48. Samaan kaupunkiin sijoittuvat tarinat (Lontoo)

49. Ilmestynyt vuonna 2023












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi