Siirry pääsisältöön

Richard Osman: Hutiluoti


"Mutta arvatkaa mitä!"


Richard Osman: Hutiluoti. (Alkuteos: The Bullet that missed, 2022) Suom. Antti Saarilahti.  395 s. Otava 2022. Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen.


Vanhat ketut ovat jälleen vauhdissa Cooper's Chasen eläkeläiskylässä. Tällä kertaa ystävysten tärkeimpänä tehtävänä on yrittää estää kostoksi aiottu murha. Siinä sivussa heillä on myös vanha, selvittämätön murha tutkailtavanaan. Elisabethin agenttimenneisyydestä paljastuu jälleen uusia hämmästyttäviä asioita, mutta yhtä hämmästyttävä on hänen rautahermoisten ystäviensä valmius niiden kohtaamiseen.

Kirjan juoni on yllätyksellinen ja Osmanin kerronta yhtä nautittavan lämpimällä huumorilla, kutkuttavalla dialogilla ja mainioilla havainnoilla höystettyä kuin Torstain murhakerho -sarjan aikaisemmissa osissakin. Lukijan valloittavat henkilöhahmot ovat kirjan sydän.

Päällepäin vaarattoman oloisissa senioreissa on ytyä ja yhteen hiileen puhaltamisen kykyä niin paljon, että he päihittävät rikollisjärjestöjen huiputkin. Heidän monipuolista ja monesti myös melko polveilevaa osaamistaan ja yhteistyöverkostoaan täydentää Ibrahimin kanssa ystävystynyt Ronin pojanpoika, 9 vuotta, terävillä havainnoillaan jo toista kertaa. Ikäsyrjintä ei tosiaankaan ole tämän kirjasarjan juttu.

Sen sijaan yksi kantavista ja lukijaan vaikutuksen tekevistä teemoista on näiden kokeneiden ja elämää nähneiden seikkailijoiden kyky todella nähdä ja kohdata muut ihmiset, olivatpa he sitten poliiseja tai roistoja tai jotakin siltä väliltä. Tämä piirre johtaa heidät usein melko kummallisiin tilanteisiin, mutta tuottaa myös yllättäviä ratkaisuja heidän kohtaamiinsa ongelmiin. 

Kun kakkososan keskiössä oli Elisabeth, kolmososa nostaa huolenpitäjäluonne Joycea ja hänen hoksottimiaan esiin. Vanhoja tuttuja on mukana, ja lisäksi uusi tapaus tuo tullessaan uusia, mielenkiintoisia tuttavuuksia. Kuka heistä sitten loppujen lopuksi on roisto?

Jännityselementit lisääntyvät ja tunnelma tihenee ykkösosaan verrattuna tässäkin osassa. Ei kuitenkaan niin tiukaksi, ettei seurueella olisi aikaa juoda teetä ja syödä Joycen hedelmäkakkua. 

Osman on päässyt tätä tarinaa kirjoittaessaan hyödyntämään kokemustaan tv-tuottajana ja -esiintyjänä, sillä tapahtumat sijoittuvat osittain tv-maailmaan. Muita tarinan avainsanoja ovat rahanpesu ja kryptovaluutat.

Antti Saarilahden käännös soljuu luontevasti, ja niin tekee myös Jukka Pitkäsen luenta. 

Torstain murhakerhon tapaaminen oli jälleen ilo!

Entä jos Connie ei olekaan vain paha? Entä jos se on valhe, jota hän on tolkuttanut itselleen vuosikausia? Se olisi kyllä liikaa. Hän voisi lopettaa tapaamiset Ibrahimin kanssa, mutta hänestä tuntuu kuin Ibrahim olisi avannut oven, jota ei enää saa kiinni. -- Monet ovat joutuneet kestämään hirveän paljon pahempaakin kuin Connie Johnson on joutunut, kyllä hän sen tietää. Se miten hän elää, miten hän ansaitsee rahaa, kohtelee ihmisiä, sulkee mielestään kaiken aiheuttamansa tuskan, on halpamaista. Mutta se on aina tuntunut hänestä väistämättömältä.


Aikaisemmat arvioni sarjasta:

Torstain murhakerho

Mies joka kuoli kahdesti


Helmet lukuhaasteessa 2023 

voisin sijoittaa kirjan esim:

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian  kielellä

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Lontoo, Kent)

46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika

47.-48. Samaan kaupunkiin sijoittuvat tarinat (Lontoo)

49. Ilmestynyt vuonna 2023












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...