Mitä oravat ennustavat
Katherine Pancol: Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin. (Alkuteos: Les écureuils de Central Park sont tristes le lundi, 2010) Bazar 2014. Suomentanut Lotta Toivanen. 922 s. Eläintrilogia, 3. osa. Kannen kuva: Getty Images, suomenkielinen kansi Satu Kontinen.
Haluan hänen tietävän, ettei hän elänyt sitä seikkailua turhaan, että se nosti minut Landesin rannikon vesistä, että se voi pelastaa muitakin. Niitä jotka eivät uskalla, jotka pelkäävät, niitä joille hoetaan kaiket päivät, että turha toivo. Koska niinhän meille sanotaan? Haaveilijoille ivaillaan, heitä sätitään, heitä suomitaan, todellisuus tuodaan heidän nenänsä eteen, heille toitotetaan että elämä on rumaa, surkeaa, ettei tulevaisuutta ole, ei sijaa toivolle. Ja heitä taputetaan päähän ja varmistetaan että he ottavat opikseen.
Tartun kirjaan, jolla on ihastuttava nimi ja kansi. Se on liki tuhatsivuinen ja kolmas osa sarjassa, jonka aikaisempia osia en ole lukenut. Mikä pahinta, se vilisee henkilöitä, joita ei juuri esitellä, osa heistä ei vaikuta kovinkaan miellyttäviltä, pikemminkin vahvasti päinvastoin. Kun olen lukenut satakunta sivua, päässäni kaikuu eri suunnilta kuuluvia kepeitä dialogeja siinä määrin, että tarvitsen päivänokoset.
Alussa odotukseni eivät ole kovin korkealla, kirja vaikuttaa minun makuuni viihteelliseltä pintaliidolta ja vähän epäaidolta. Minun täytyy muistuttaa itselleni, että halusinkin lukea jotakin kevyempää välillä. Parinsadan sivun kohdalla alan vihdoin erottaa henkilöt toisistaan ja heidän hahmonsa alkavat saada hiukan syvyyttä. Puolivälissä kirjaa olen jo täysin ihastunut päähenkilöihin, historiantutkija ja kirjailija Joséphineen ja hänen tyttäriinsä ja ystäviinsä.
Kirjassa on oikeastaan kollektiivinen päähenkilö, Pariisiin, Lontooseen ja New Yorkiin sijoittuva yhteen kuuluvien ihmisten yhteisö ja heidän keskinäiset suhteensa. Pariisilainen Joséphine ja hänen Lontoossa asuva ystävättärensä Shirley ovat puolivälissä neljän- ja viidenkymmenen välillä, heidän lapsensa aikuistuvat ja lähtevät kotoa, muuttavat maasta ja etsivät omaa tietään. Miesasiat ovat solmussa ja oma elämäntapakin mietityttää.
Pancol ei harrasta moderneja kerrontaratkaisuja, hänen kertojansa pääsee vaivatta kaikkien henkilöidensä mieleen, mutta ei sisäiseen, henkilöt toisistaan erottavaan puheeseen asti. Kirjan rakenteessa ei ole yllätyksiä, joskin se jää kaipaamaan joitakin selkeyttäviä rakenneratkaisuja, kuten vaikkapa tekstin jakoa erillisiin lukuihin.
Pancolin runsassanainen, jutusteleva tyyli ei varmaan miellytä kaikkia, mutta kun siihen tottuu, se muodostaa osan kirjan tunnelmasta, joka on vähän kuin istuisi kuuntelemassa ystävän kuulumisia. Kerronta liikkuu nopeina leikkauksina henkilöstä toiseen ja itse ainakin lukijana olisin kaivannut hieman viipyilevämpää ja yhtäjaksoisempaa yhdessä henkilössä viipymistä.
Romanttishenkisen lukuromaanin edustajana Pancol tuo mieleeni Kate Mortonin, mutta oikeastaan enemmänkin saman genren eri päänä. Kun Morton punoo huolellisesti pitkän tarinansa tekstuuriin aikatasoja, mysteereitä ja sisäkkäisiä tarinoita, Pancol loiskii keitokseensa väriä ja mausteita mutupohjalta. Keitoksesta kuitenkin huokuu lämpöä ja se vetää puoleensa, niin että yllätyksekseni lakkaan jossakin vaiheessa kohottelemasta kulmakarvojani kuninkaallisille syntyperille ja kaksivuotiaille, jotka oppivat lukemaan ja tutkimaan tiedettä salamannopeasti ja ovat ihmisinäkin kypsempiä kuin monet kirjan aikuishenkilöt. Tämä on Pancolin maailma, katsotaan mihin se johtaa.
Lukuprosessini kuvauksesta käy varmaan jo ilmi, että suosittelen aloittamaan tämän kirjasarjan sen ensimmäisestä osasta (Krokotiilin keltaiset silmät) ja lukemaan kirjat järjestyksessä - asia, joka tuottaa minulle itselleni vaikeuksia kirjasarjasta toiseen.
Entä ne oravat? Kyllä niidenkin elämää aina väliin sivutaan ja niiden mukana ololla on oma vertauskuvallinen merkityksensä. Surullisia ne ovat, koska puistossa viikonloppuna viihtyneet ruokkijat ovat poissa maanantaisin. Vähän samanlaisessa tilanteessa ovat kirjan henkilöistä useammatkin.
Pancolin henkilödynamiikka on kuin suoraan draamakirjoittamisen oppaista. Kaikilla päähenkilöillä on oma driving forcensa, joka työntää heitä elämässä eteenpäin. Kirjan itsenäistyvillä nuorilla se on jo kirkkaana mielessä: Josephinen vanhin tytär Hortense opiskelee muotisuunnittelijaksi ja pyrkii pinnalle hintaan mihin hyvänsä, nuorempi lukiota käyvä sisar Zoé haluaa poikaystävän ja vihkiytyä seksin saloihin, Shirleyn poika Gary taas haluaa olla pianisti Glen Gould. Aikuiset ovat hiukan eksyksissä elämässään ja hakevat omaa juttuaan ja elämänsä suunnanmuutosta; rohkeus tai pelko seurata omaa tähteään ja tavoitella unelmiaan muodostaakin yhden kirjan keskeisistä teemoista.
Kyse on myös uskalluksesta rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan, joten runsaasti empimistä ja epäilyjä tarvitaan ennen kuin onnelliset pariskunnat löytävät toisensa. Sivuhenkilöiden kohdalla tämä osasto on huomattavasti suoraviivaisempaa tapahtumista. Sivutarinoita, samoin kuin aiemmissa kirjoissa esiintyneiden henkilöiden pikaisia näyttäytymisiä, kirjassa on runsaasti. Minun makuuni liiankin paljon. Kirja pursuilee episodeja henkilöiden arkielämästä.
Katherine Pancol on kirjoittanut liki 20 hyvän myyntimenestyksen kirjaa, joista on suomennettu Eläintrilogian lisäksi Mimmit-trilogia ja viimeksi erillinen Suudelkaa minua. Kaikki kirjat on suomentanut Lotta Toivanen, joten voinee sanoa hänen todella tuntevan käännettävänsä. Toivasen käännös pysyy hyvin tarinassa, kertojan rytmissä ja runsaassa dialogissa mukana, kieli on nautittavaa eikä lukijan tarvitse odottaa joka hetki pelolla kömmähdyksiä, sillä niitä on erittäin vähän.
Unelmissa sielu hengittää. Unelmiin ujuu ihmisen suuruus. Nykyään ihmiset eivät enää hengitä, he tukehtuvat. Unelmat on tuhottu, niin kuin sielu ja taivas.
Muualla:
Kirjamessujen lukupiiri: Katherine Pancol ja Central parkin oravat 2013. Luetut, lukemattomat -blogi.
Helmet-lukuhaasteessa 2023
voisin sijoittaa kirjan seuraaviin kohtiin:
2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta (ei keskeisenä teemana)
11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi
13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs
16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Lontoo, New York)
25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa
Kommentit
Lähetä kommentti