Kirkkaasti
Kristina Carlson: Eunukki. Otava 2020. 95 s. Äänikirjan lukija Jarkko Pajunen. Kansi: Tuomo Parikka.
Olenko sukua edes itselleni? *
Kristina Carlsonin pienoisromaanissa Eunukki ollaan Kiinan Song-dynastian hovissa 1100-luvulla. Täysinpalvellut 70-vuotias eunukki muistelee ja pohtii elämäänsä.
Päähenkilön elämässä on erilaisia kausia: lapsuus seitsemän vuoden ikään saakka, jolloin elämää kohtasi katastrofi ja köyhyys pakotti hänen vanhempansa myymään kaksi poikaansa hoviin eunukeiksi leikattaviksi, jotta vanhemmat voisivat elättää itsensä ja viisi tytärtään. He saivat rahaa päähenkilöstä, joka jäi leikkauksesta eloon, mutta eivät toisesta pojastaan, joka kuoli.
Hovissa Wang Wei oli ensin avustamassa keittiössä, mutta kauniina lapsena hänet siirrettiin keisarin haaremiin huolehtimaan arkipäiväisistä tehtävistä. Siellä naiset suhtautuivat häneen kuin lemmikkieläimeen paijaten häntä ja leperrellen hänelle. Koska hän oli oppimiskykyinen ja oppi mm kirjoittamaan ja laskemaan, hän sai myös vaativampia tehtäviä ja piti kirjaa hovin omaisuudesta. Väliin sijoittui kausia, jolloin hänet lähetettiin sotatantereelle muonittajan tehtävissä tai vartijaksi muurille, mutta näistä tehtävistä hän suoriutui huonosti suuren kokonsa, kömpelyytensä ja lempeän luonteensa vuoksi.
Vanhuudessa, juodessaan viiniä, herkutellessaan ja juoruillessaan eunukkiystäviensä kanssa tai viettäessään yksinäisiä hetkiä omassa makuusopessaan, ajatukset kulkevat oman elämän tapahtumiin, elämään ja kuolemaan ylipäätään, ja tunnustelevat vanhenemisen ja vanhuuden kokemusta.
Vanha eunukki on omanarvontuntoinen eikä anna alentaa itseään, mutta ei myöskään elättele itsestään suuria kuvitelmia tai tunne enää katkeruutta kokemistaan vääryyksistä. Siinä mielessä hän on tavoittanut monen viisaudeksi määrittelemän tilan, pysähtymättä siltikään siihen. Viisaus ja typeryys täyttävät ihmisen pään, ja kun hän kuolee, ne ovat poissa, hän miettii. Miksi siis kiinnittää niihin niin paljon huomiota? Paljoa hän ei myöskään kiinnitä huomiota Mestariin, joka vierailee hovissa jakamassa kungfutselaista viisauttaan, Mestarin sanat menevät häneltä ohi, koska hän on liian kaukana kuullakseen. Wang Wei'n ajatukset kiinnittyvät viisauden pohdintaa enemmän nykyhetken aistimuksiin sekä kauneuteen ja hullunkurisuuteen, jota hän näkee ympärillään.
Carlsonin tyyli on aforistista ja ilmaisu tavoittaa vanhan kiinalaisen kirjallisuuden estetiikan ytimekkyydessään ja monimielisyydessään. Kirjasta tekee mieli kirjata muistiin monta kohtaa lähes joka sivulta myöhemmin pohdittaviksi, ja monet havainnot ihmisistä ja eläimistä nostavat hymyn lukijan suupieleen.
Romaanin päähenkilö katselee elämää eräänlaisesta välitilasta käsin. Hän huomaa jäävänsä yleispäteviksi ajateltujen määritelmien väliin, koska ei ole joko mies tai nainen vaan hiukan molempia. Joillekin hän on kokijana tämän vuoksi ei-kukaan, mutta ei itselleen. Hänen ruumiillinen tilansa tekee hänelle mahdolliseksi ymmärtää konkreettisesti omassa itsessään dikotomisen, kaksinapaisen ajattelun puutteet. Ei ole olemassa vain mustaa ja valkoista, on olemassa myös hämärää niiden välillä, eikä vain yksiselitteisinä tunnettuja elementtejä kuten vesi ja kivi vaan myös höyrystymistä ja muita elementtien välisiä tiloja.
En tiedä kaipaako ystävää eri tavalla kuin rakastetut kaipaavat toisiaan, koska he ovat mies ja nainen. En tiedä mitä miehen ja naisen rakkaus on. Olisinko erilainen luonteeltani ja tiedoiltani ja ajatuksiltani, jos olisin mies enkä eunukki. Olisinko nopeaälyisempi, toimeliaampi, kunnianhimoisempi, rohkeampi. Se toinen minä, joka olisin ollut ilman leikkelyä, ei ole minulle edes varjo tai heijastus vedessä. Eräiden eunukkien rinnalla kulkee mies, joka he olisivat voineet olla, kuin kaksoisveli. He ovat vihaisia ja katkeria, heitä on kohdeltu väärin. Heidät leikattiin elämän mittaisesti onnettomiksi. Rakkaudesta en tiedä kuten mies ja nainen tietävät. Laulujen kirjassa sanotaan: "Olen onnellinen. Kun tapaan sinut sydämeni huojentuu." Kirjoittiko mies naisesta vai ystävästään, en tiedä. *
Wang Wei toteaa, että kylissä myös syntyy lapsia, jotka eivät ole tyttöjä tai poikia, mutta heidät tapetaan heti, kuten muutkin vialliset, sillä kansa pelkää viallisuutta. Joskus ulkonäöltään erikoiset ihmiset voivat säästyä hengissä ja päästä huvittamaan hoviväkeä ulkonäöllään. Nämä havainnot hän toteaa ilman tunnereaktioita, kuten omankin tilansa ja historiansa. Kaiken kaikkiaan, hän ajattelee, ihminen on saavuttanut parhaan mahdollisen olotilan, kun hän voi olla vapaana ja ajatella omia ajatuksiaan rauhassa, kuten hän suoritettuaan hovipalveluksensa loppuun. Siksi hän ei enää löydä syytä katkeruuteen.
Kokemus sukupuolten moninaisuudesta on tyypillinen meidän aikakaudellemme. On vaikea sanoa, olisiko kiinalainen 1100-luvun eunukki todellisuudessa ajatellut siitä niin oman aikamme kanssa samankaltaisesti kuin Wang Wei Carlsonin kirjassa tekee, ja olisiko hän hyväksynyt silpomisensa kirjassa esitetyllä stoalaisella tyyneydellä. Hänellä ei kuitenkaan juuri ollut vaihtoehtoja lapsena, ja hän oli joka tapauksessa veljeksistä onnekkaampi, se joka jäi henkiin ja sai suhteellisen hyvän aseman hovissa.
Pienellä kirjalla on paljon annettavaa niille, joita sukupuolten moninaisuus tai vanhuus pohdituttaa, historiasta kiinnostuneille ja aforistisen kirkkaan kerronnan ystäville.
Kristina Carlson on palkittu kirjailija, jolla on laaja tuotanto. Eunukki oli viime vuonna ehdolla Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Tuomo Parikan kaunis kansikuva virittää kirjan tunnelmiin ja kirjan lopusta löytyy luettelo kirjallisista lähteistä. Jarkko Pajusen lukemista on miellyttävää kuunnella.
En osaa kuvitella, millaisia tulevaisuuden ihmiset ovat. Ehkä he ovat ylimaallisen viisaita, koska heillä on käytössään vuosisatojen ja vuosituhansien viisaus. Lu Hui'n mielestä meidän aikamme ihmiset ovat typeriä, laiskoja, kateellisia, ahneita, juonittelevia, vallanhaluisia ja väkivaltaisia. *
* Sitaatit kuullusta tekstistä.
Muualla:
Kulttuuri kukoistaa -blogi
Helmet-lukuhaasteessa 2033 kirjan voi sijoittaa esim. seuraaviin kohtiin:
10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja
29. Kirjassa on minäkertoja
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun
37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole
46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika
Kommentit
Lähetä kommentti