Siirry pääsisältöön

Chi Ta-wei: Kalvot

Vangin kaipaus


Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kaunis kansi Satu Enstedt.


    "Ihmiset elivät kuin kukat kasvihuoneessa mantereiden ja meren alla, violetin taivaan alla, veden- ja järistyksenkestävien suojakalvojensa alla.
    Mutta ihmiset eivät ole kukkia.
    Ihmiset olivat kaukana sodista. Samalla he olivat syöksyneet suin päin toisenlaisen todellisuuden vangeiksi.
    Ja se todellisuus tuntui heistä todelta."

Chi Ta-wei: Kalvot. Kiinankielinen alkuteos . Suomentanut Rauno Sainio. Kirjan kansi Satu Enstedt. 179 s. Hertta Kustannus 2024.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!


Taiwanilaisen Chi Ta-wein spekulatiivista fiktiota ja scifiä edustava teos sijoittuu tulevaisuuteen, 2100-luvulle. Ilmakehän otsonikerroksen katoamisen, saasteiden ja ympäristötuhojen vuoksi ihmiskunta on joutunut muuttamaan meren pohjaan, suojaan kaiken kärventävältä auringolta. Vain tietyntyyppinen saastuttava ja vaarallinen teollisuus sekä keskenään sotivat androidiarmeijat elävät enää maan pinnalla. Meret ovat kuin valtava suojakalvo, jonka alle ihmiset ovat siirtyneet pallollaan.

Merenalaisissa kaupungeissa on maan pinnalta pelastettuja kasveja ja eläimiä ja siellä eletään kierrätysilman varassa. Maanpinnan entiset valtiot ovat järjestyneet uudelleen pinnanalaiseen maailmaan, mutta uudelleenasutuksen yhteydessä käydyn valtataistelun jälkeen maiden pinta-ala poikkeaa melkoisesti siitä, mitä se on ollut maan päällä. Taistelut valta-asemista ja elintilasta jatkuvat edelleen maan pinnalla, mutta niitä käyvät androidit, eikä ihmisten tarvitse arkielämässään piitata niistä.

Päähenkilö, kolmikymppinen nuori nainen Momo, kuuluu uuteen eliittiin, hän on ihonhoitospesialisti, jollaisten palveluksia sairauksien heikentämä, mutta yhä täydellisempää ulkomuotoa vaativa ihmiskunta kaipaa aina vain enemmän. Momolla on oma, erityinen hoitoteknologiansa, jonka avulla hänen hoitotuloksensa ovat hämmästyttäviä. Olisi katastrofi, jos hänen käyttämänsä ihoskannaustekniikka paljastuisi, useammastakin syystä.

Chi Tai-wei sukeltaa tarinassa niihin eettisiin ja käytännöllisiin valintoihin, joita ihmiskehojen parantelu teknologialla ja teknologian parantelu ihmiskehoilla tuottaa.

Kirja on kirjoitettu vuonna 1996, mutta se on säilyttänyt ajankohtaisuutensa hyvin. Kustantajan tietojen mukaan se kuuluu ensimmäisiin taiwanilaisiin ja kiinan kielellä kirjoitettuihin sateenkaarikirjoihin. Vasta nyt, lähes 30 vuotta ilmestymisensä jälkeen siitä on alkanut ilmestyä käännöksiä länsimaisille kielille. Rauno Sainio on kääntänyt kirjan ansiokkaasti suoraan kiinan kielestä.

Kirjaa ei minusta tee kiinnostavaksi tai kiinnostamattomaksi sen sisältämä teknologiakuvaus. Kyky kuvitella tulevaa, mahdollista teknologiaa muuttuu toki jo paljon kolmessakymmenessä vuodessa, mutta tämä muutos ei juuri häiritse kirjaa lukiessa, koska tapahtumien painopiste ei ole tämän muutoksen alueella. Kyse on ennen muuta minuutta, identiteettiä ja ihmisten välistä yhteyttä pohtivasta tarinasta. Samoin kuin muutkin identiteetin osaset, myös seksuaalinen identiteetti on kirjassa häilyvä. Momon identiteetti tuntuu kokonaisuudessaan saavan sisältönsä ennen muuta hänen työstään, ja tälle saamme tarinan loppupuolella yllättävän selityksen.

Kirjan nimeen Kalvot sisältyy paljon vertauskuvallisuutta. Kirjan symbolirakenne on koostettu taitavasti, alkaen syntymätarinansa mukaan ihmispään kokoisen persikan sisältä syntyneestä Momosta. Vaikkakaan Momo ei itse usko äitinsä hänelle kertomaa tarinaa, vaan pitää sitä lapsellisena satuna.

Kirja virittyykin pinnan ja syvyyden välisen jännitteen ympärille ja sen lukeminen on kuin loputtomien kerrosten kuorimista aistittavissa olevan salaisuuden ympäriltä. Yksinäisyydessä, pelkän klinikkansa suojissa viihtyvä Momo kokeekin olevansa kuin kalvolla muusta maailmasta eristetty olento. Kalvot eristävät, mutta ne myös heijastavat. Milloin hänen omia kasvojaan, milloin ulkopuolisia tapahtumia. Iho on ihmistä suojaava kalvo, mutta se välittää myös aistimukset, kivun ja nautinnon. Ja hänen ihonhoitotuotteensa, se on kalvo myöskin.

Momon vähitellen aukeava elämäntilanne vetää nopeasti mukaan tarinaan, ja minusta tarina olisi kiehtovuudessaan kantanut omalla voimallaankin. Ilman lukuisia taide- ja filosofiaviittauksia, jotka ainakin minusta vaikuttivat hieman päälle liimatuilta. Vaikka Derridan mietteet dekonstruktiosta ja lapsen peilivaiheeseen viittaaminen kyllä liittyvät kirjan tematiikkaan, niiden muutaman rivin pituinen mainitseminen tuntui kuitenkin kirjan päähenkilön kokemuspiiriin kuulumattomalta. Viittaukset ja niiden irrallisuus kuitenkin myös alleviivaavat kirjassa kuvattujen kokemusten vieraantuneisuutta, joten on vaikea päättää, onko näiden kommenttien mukana olo luontevaa vai ei. 

Tarinan edetessä käsite luonteva joka tapauksessa menettää merkityksensä.

Ihmiset tuntuvat rakentavan itseään ja lapsiaan kuin objekteja, kunnes he ovat objekteja, kadottaneet kykynsä hahmottaa sisäisen ja ulkopuolisen eroa. Kultainen naamio heidän kasvoillaan muuttuu kuolinnaamioksi.

Persikasta syntynyt tyttö nimeltä Momo, 'persikka', jää tuijottamaan loputtomiin monistuvia peilikuviaan, kun hänen äitinsä 20 vuoden poissaolon jälkeen tulee tapaamaan häntä ja salaisuudet alkavat paljastua.

Kirja tuo mieleeni Kazuo Ishiguron samankaltaisen tematiikan ja identiteettipohdinnan.

Chi Ta-wei on paitsi kirjailija, myös kääntäjä, kriitikko ja kirjallisuudentutkija. Hän on tulossa vierailulle Suomeen kesäkuussa. Häntä nähdään varmaan haastatteluissa ja tilaisuuksissa tuolloin. Mielenkiintoista tulee olemaan mm kuulla, millä tavoin hänen oma suhtautumisensa tähän kirjaan on muuttunut vuosien varrella, vai onko se muuttunut.

(Johtuen kiinan kielen erilaisista translitterointitavoista kirjailijan nimi näkyy kirjastojen tietokannoissa muodossa Ji, Dawei. Tietokanta kuitenkin ohjaa oikeaan tietueeseen myös kirjoitusasusta Chi Ta-wei; hyllystä kirjaa etsittäessä on kuitenkin tarpeen muistaa tuo translitterointimuoto, jonka mukaan kirja hyllytetään.)  

Muualla:


Chi Ta-wei: Kalvot. 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogi 21.2.2024

Chi Ta-wei: Kalvot. Kirjavinkit. Vinkkaaja Mikko. 18.3.2024

Chi Ta-wei: Kalvot. Kirjakko ruispellossa 10.5.2024


Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirjan voi sijoittaa kohtiin:

13. Kirjan tapahtumapaikka on rajattu
20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo
29. Kirjassa valehdellaan
31. Kirjassa on vammainen henkilö
39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...