Johannes Anyuru: Ixelles

On toinen taivas ja maa

Kirjan kansi Elina Warsta. Valokuva Ellen Karhulampi

Johannes Anyuru: Ixelles. Ruotsinkielinen alkuteos Ixelles, 2022. Suomentanut Outi Menna. Kansi Elina Warsta. 431 s. S&S 2024. 

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

    "Jonain päivänä ihmiset sanoisivat, että jokin Miossa kuoli silloin kun hänen paras kaverinsa Denis ammuttiin, ja he ymmärtäisivät, että hän oli salaisesti alkanut jättää hyvästejä 2070:lle tavalla, jolla hän katsoi kiipeilytelineitä ja talojen betonijulkisivuja ja jolla hän sanoi hyvää yötä pikkusiskolleen ja antoi liioitellun isoja alennuksia tabuista ja ruohosta. Kaikki ihmettelisivät, minne he olivat lähteneet. Mio ja Ruth. Mikäli Ruth haluaisi tulla mukaan.

    Ihan kohta. Tänä syksynä."

Ruth toimii agentuurissa, jonka toimialalla ei ole nimeä. Hänestä piti alun perin tulla runoilija. Nyt hän kirjoittaa työkseen todellisuutta uusiksi, vaikuttaa julkiseen mielipiteeseen erilaisten hankkeiden osalta. Keinot, joilla Ruthin käsikirjoituksia toteutetaan ovat moninaiset ja asiakkaat maksavat hyvin. Pääasiassa Ruth rakentaa fiktiivisiä henkilöhahmoja, jotka pukee todellisilta henkilöiltä vaikuttaviksi monin eri keinoin, mm. luomalla henkilöilleen kattavan somehistorian. Agentuuri laajenee eri maihin, valeuutisten ja trollitehtaiden seuraavan sukupolven huijauksella on kysyntää.

Ruthin 10-vuotias poika ei enää tyydy äitinsä kertomukseen kuolleesta isästä. Samaan aikaan Ruth ottaa vastaan tehtävän, joka liittyy hänen synnyin- ja kasvupaikkansa, pahamaineisen 2070:ksi kutsutun Antwerpenin maahanmuuttajakaupunginosan, purkuprojektiin. Elämän palikkatorni alkaa huojua, kun hän viettää aikaa kulmilla, joita ei enää tunnusta entisiksi kotikulmikseen.

Mioksi kutsuttua Muhammedia, Ruthin pojan Emin isää, esittävä jättiläiskokoinen muraali koristaa 2070-kaupunginosassa kirjaston ulkoseinää. Kuvassa katsoo 17-vuotiaana puukotukseen kuollut poika, joka on noussut eräänlaiseen myyttisen sankarin asemaan lähiössä. Mion pikkuveli Nouredinekin katosi puoli vuotta veljensä kuoleman jälkeen. 

Ruth saa vihiä kullanvärisistä cd-levyistä ja niiden antiikkisista soittimista, joita löytyy joskus alueelta. Levyillä puhuu hänelle tuttu ääni, joka kertoo olevansa Mio. Ääni kertoo muistoistaan ja nykyisestä olinpaikastaan, mystissävytteisestä ei-minkään osastosta. Sinne kaivataan juuri niitä, joita muualle ei kaivata. 

"Levyllä puhuva mies sanoi suoraan olevansa Mio ja väitti asuvansa paikassa, jota hän kutsui ei-minkään osastoksi - se kuulosti jatkolta kirjaston eri osastoille: runousosasto, juridiikan osasto. Hän kuvaili paikkaa elliptisin ilmaisuin ja vihjein kertomatta, missä se sijaitsee. Se kuulosti rauniokaupungilta, joka on täynnä lintuja."

Anyuru kuvaa siirtolaisuuden ja vahvan segregaation rankkaa kokemusta ja väkivallan kierrettä, joka siirtyy lapsiin jo pienestä pitäen. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kaipuuta. Muualta tulleiden ihmisten identiteetin rapautumista ja yrityksiä pitää kiinni yhteydestä alkuperään ja omaan arvokkuuteen.

Lapsuuden ja nuoruuden kuvauksena kirja synnyttää assosiaation toisen Mion ja toisten veljesten tarinoihin ruotsalaisessa kirjallisuudessa. Astrid Lindgrenin Mio poikani Mio ja Veljeni Leijonamieli ovat kansalliseen alitajuntaan kuuluvia kuvauksia orpoudesta ja kodittomuudesta maailmassa. Haaveesta ja lohduksi syntyvästä toisesta maailmasta, vahvasta siteestä isään tai veljeen. Minun lukukokemuksessani tämä yhteys resonoi vahvasti ja lisäsi tarinaan yhden lisäulottuvuuden. 

Romaanin ajallista sijoittumista on vaikea päätellä tekstistä. Elämä vaikuttaa päällisin puolin samanlaiselta kuin nykyaikana, mutta jossain vaiheessa mainitaan asioita, jotka sijoittavat tapahtumat kymmenien vuosien päähän tulevaisuuteen. Tämä häivähdys spefiä tuntui minusta ajoittain Ruthin työtä lukuun ottamatta aika päälle liimatulta lisätasolta muutoinkin monitasoiseen teokseen. Tosin se motivoi juonessa sen, mikä muutoin tuntuisi liioittelulta. 

Kerromme itsellemme ja muille tarinoita. Rakennamme itsemme tarinoista ja pakenemme tarinoihin liian kovaa todellisuutta. Mutta onko todellisuutemme jotakin muuta kuin kerrottu tarina tai risteävien tarinoiden verkko sekin?

Teoksessa vilisee tarinallisia elementtejä. Ruthin vähä vähältä syvenevästä omasta tarinasta, josta ytimen peitteeksi rakennetut osat vähitellen karsiintuvat. "Mion" levyillä kertomista asioista. Ruthin purkuprojektia varten luoman kaupunginosan oman keksityn kirjailijahahmon vaikutusyrityksistä. Ruthin ja hänen poikansa pelaamasta roolipelistä. Ja monista sirpaleisista tarinankertojista, jotka räppäävät, runoilevat, satuilevat ja petkuttavat eri tavoin.

"Neuredine istui lattialla patjan päällä ja soitti uutta biittiä puhelimestaan. Nyökkäili terävien, särähtävien rummuniskujen tahdissa ja räppäsi samaa tekstinpätkää uudestaan ja uudestaan, aavistuksen varioiden.

    'Timanttikin on kohta poissa. Me ollaan merta vankina pisaroissa. Timantit. Kohta poissa. Ollaanko me merta pisaroissa?'"

Teoksen maailmassa on paljolti kyse petoksen ja itsepetoksen kehistä. Yrityksistä unohtaa ja yrityksistä muistaa. Onko rakkauskin petosta?

Anyurun teksti on paikoin raakaa ja kovaa, paikoin runollista, siinä on paljon symbolisia tasoja pohdittaviksi. Mongolien hävittämä muinainen kirjasto, jonka kirjastonhoitajista Mio uskoo periytyvänsä ja lähiön kirjasto, jossa Ruth nuorena lausuu runojaan ja kirjastonhoitaja solmii seppeleisiin jokaisen alueella tapetun pojan. Taivaat, linnut ja niiden kallisarvoiset, kauppatavarana olevat höyhenet. 

    "Aallot vyöryy halkeilleiden katujen yli. Pärskyy ovista sisään. Ja kun ne kääntyy ja vetäytyy takaisin, tuntuu kuin niiden mukana menisi kokonainen ihmiselämä - lastensuojeluilmoitukset ja tapaamiset sossun työntekijöiden kanssa, hasis- ja pilleripussit, ahdistuksen vallassa valvotut yöt. Kaikki katoaa aaltoihin.

    Mä odotan sua täällä. Veli.

    Opetan sut hyppäämään sortuneilta silloilta."

Langat eivät täysin solmiudu, mysteereitä jää ilmaan. Kaikkea ei voi selvittää tai selittää auki.

Luin kirjaa keskittyneesti, sillä muutoin sitä ei oikeastaan voi lukeakaan. Kirjan sulatteluunkin kului aikansa. Useamman kerran mieleeni tuli senegalilaislähtöisen Mohamed Mbougar Sarrin romaani Miesten syvimmät salaisuudet. Kirjoissa on jotakin aihepiiriäkin syvempää samankaltaisuutta. Molemmissa tavoite on asetettu hyvin korkealle, etsitään eräänlaista synteesiä itse kertomisen merkityksestä ja ulottuvuuksista. Mbougar Sarrin teoksessa synteesin mahdollisuuteen uskotaan, mutta Anyurun piirtämä kuva on synkempi. Eheys jää illuusioksi ja sillä voidaan myös hämätä, mutta sitä kannattaa silti tavoitella.

Maahanmuuttajakaupungiosan kuvauksena myös Zadie Smithin Risteymiä tulee lähelle tätä romaania.

Ja Ixelles, mikä se on? Antwerpenin hyvin toimeentulevien ihmisten arvostettu kaupunginosa, josta Ruth väittää olevansa kotoisin.

Outi Mennan suomennos toimii erinomaisesti. Vaikuttavan kannen on suunnitellut Elina Warsta.

Kirja on kolmas Johannes Anyurulta suomennettu teos. Ruotsalainen kirjailija voitti naapurimaan suurimman kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon, edellisellä romaanillaan He hukkuvat äitiensä kyyneliin. Outi Mennan käännöksenä teos palkittiin Suomessa Helsingin Science Fiction Seuran Tähtivaeltaja-palkinnolla.

"Mistä valhe alkaa? Leikistä, jonka kaksi tyttöä keksii saadakseen yhtenä yönä esittää eri ihmisiä kuin he oikeasti ovat, kun he kulkevat Meltmarktilla muka ranskalaisittain korostaen, muka rikkaina. Valhe alkaa pojasta, joka kuolee kävelytunnelissa, tai siitä kun pojan poika on riittävän iso kyselläkseen isästään ja äiti on töissä agentuurissa ja valehtelee päivittäin. Valhe alkaa ei-mistään."

Muualla:

Tommi Melender: Ruotsalaiskirjailija kuvaa maailmaa, jossa tunne on nujertanut tiedon ja tarina faktan. HS 4.1.2025 (Maksumuuri)

Kristofer Folkhammar: Johannes Anyuru är roligare än någonsin. "Ixelles" är en existentiellt tung roman om brustna drömmar. Aftonbladet 10.10.2022

Lizette Romano Niknami: Det här kan vara den bästa roman jag läst i år. Expressen 10.10.2022

Johannes Anyuru: Ixelles. Kirjaluotsi 7.11.2024

Anyuru, Johannes: Ixelles. Annelin lukuvinkit 10.2.2025

Helmet-lukuhaasteessa 2025:

4. valvotaan yöllä

9. konflikti

14. kääntäjä on voittanut käännöspalkinnon (Outi Menna voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Aarresaari-käännöspalkinnon vuonna 2024)

21. kirjassa on muusikko

22. lomaillaan 

24. tehdään laittomuuksia

31. päähenkilölle ura on tärkeä

39. etsitään ratkaisua arvoitukseen

41. tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla et haluaisi elää 

42. päähenkilö (Mio) tekee huonoja valintoja 

45. isä ja tytär