Kontrollissa
 |
| Kirjan päällys Laura Lyytinen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi |
Jenny Erpenbeck: Kairos. Saksankielinen alkuteos Kairos, 2021. Suomennos Jukka-Pekka Pajunen. Päällys Laura Lyytinen. Kannen valokuvat IStockphoto. 408 s. Keltainen kirjasto 555. Tammi 2025.
Kustantajan arvostelukappale, kiitos.
"Kairoksella, onnellisen hetken jumalalla, on tarinan mukaan otsallaan yksi ainoa kihara, josta häntä saattaa tarttua kiinni, eikä mistään muualta. Jos jumala joskus kuitenkin siivin varustetuilla jaloillaan lentää ohi, Kairos kääntää näkyviin kallonsa kaljun takaraivon, joka on sileä ja jossa ei ole mitään mistä tarttua käsillä kiinni. Oliko se onnellinen hetki, kun hän aikoinaan yhdeksäntoistavuotiaana neitokaisena kohtasi Hansin?"
Itä-Berliinissä elävä Katharina on 19-vuotias, Hans häntä 34 vuotta vanhempi ja tunnettu kirjailija ja radioääni. Kun he 1980-luvun lopulla kohtaavat, he rakastuvat suin päin, vaikka Hans on naimisissa ja teini-ikäisen pojan isä. He täyttävät suhteensa romanttisella puheella ja symbolisilla teoilla.
Jenny Erpenbeckin taitavuus kirjailijana tulee esiin jo siinä, kuinka hän saa rakkaustarinan alun värähtelemään lukijan mielessä lähes pelkästään alitajuisesti aistittavana luotaantyöntävyyden tuntemuksena. Kaikki sinänsä triviaalissa asetelmassa on hiukan liian suurta ja ihmeellistä. Etenkin se rakkaus.
Vähäistä osvisiittaa tarinan lukemiseen antaa kirjan prologin avaus siitä, kuinka Katharina saa tiedon Hansin kuolemasta ja haltuunsa laatikoittain Hansin hallussa olleita kirjeitä, muistiinpanoja ja muita muistoja. Säilytettyään laatikoita jonkin aikaa hän alkaa käydä niitä läpi, muistellen samalla suhteen historiaa.
Tarinan pahaenteiset värähtelyt lisääntyvät kaiken aikaa. Rinnalla kulkee kuvaus itäsaksalaisesta elämästä, Saksan natsimenneisyydestä (Hansin perhe on kuulunut natseihin ja Hans Hitler-Jugendiin) ja kommunismin historiasta. Ennen pitkää ollaan tilanteessa, jossa lukija voi nähdä yhteiskunnallisten ja yksityisten tarinoiden samankaltaisuuden: julmuus, oman edun oikeuttaminen, häpeän ja syyllisyyden luominen alistetuille, valvonta, rikkomusten rankaisu ja täydellinen sokeus omille teoille.
Narsistisen älykön kärsimys on suurempaa kuin kenenkään koskaan, kun hänen rakastettunsa ei ole täydellisesti hänen vallassaan joka hetki. Kontrolli on niin suhteen kuin itäsaksalaisen yhteiskunnankin avainsana.
"Mieti tätä: Mitä et nyt sano minulle, mikä pysyy hämärän peitossa, mistä vaikenet, kaikki se jää ratkaisematta ja työskentelee meitä vastaan. Meitä vastaan, minua vastaan, mutta ennen kaikkea sinua itseäsi vastaan."
Kerronnassa Hansin ja Katharinan näkökulmat kietoutuvat toisiinsa. Monin paikoin jää lukijan tunnistettavaksi, kumpi kulloinkin puhuu. Kerronta imaisee tähän yhteensulautuneeseen nieluun synnyttäen klaustrofobisen tunteen tukahduttavuudesta.
Pariskunta käy keskenään lähes katkeamattomalta tuntuvaa keskustelua milloin kirjein, puheluin, viestilappusin, milloin nauhoituksin. Molemminpuolinen riippuvuus suhteesta on ilmiselvää ja suhteen sisäiset säännöt monimutkaiset, mutta ehdottoman sitovat. Vaikka Hans dominoi suhdetta, hänen riippuvuutensa Katharinasta vaikuttaa suuremmalta kuin Katharinan hänestä.
Berliinin muurin murtuessa elämältä putoaa tavallaan pohja. Teatterilavastusta opiskeleva Katharina samastuu Itä-Saksaan ja sen taidetta tekevään älymystöön vielä enemmän kuin maailmalla matkustamaan päässyt Hans, ja häntä kauhistuttaa muuttua pelkäksi ostajaksi yhteiskunnassa, jossa kaikki on kauppatavaraa. Mutta jo kuopatun yhteiskunnan kauhutkin tulevat uudella tavalla näkyviksi muurin kadottua.
"Mutta kun se, mitä hän oli neljäkymmentä vuotta pitänyt vastauksena, ei ollutkaan mikään vastaus, eikä siitä sellaista tulisi, olivatko uhraukset sitten neljäkymmentä vuotta myöhässä osoittautuneet turhiksi? Ja kuka uskaltaisi laskeutua alas kertomaan kuolleille, että he olivat kuolleet turhaan?"
Erpenbeck tunnetaan teoksista, joissa hän havainnoi yhteiskunnallisia ilmiöitä tarkasti ja historiatietoisesti. Häntä pidetään Euroopan kenties yhteiskunnallisesti tietoisimpana kirjailijana ja hänestä puhutaan vahvana Nobel-ehdokkaana. Tämä uusin käännös ei ainakaan pienennä näitä häneen liitettyjä attribuutteja. Kirja on kerronnallisesti taitava, haastava kuvaus totalitarismista. Sijoittamalla totalitaarisessa yhteiskunnassa elämisen kokemuksen parisuhteen yhteyteen se avaa yhteiskunnallisen kokemuksen ymmärrettäväksi tavalla, jonka omakohtaisuutta on vaikea ohittaa.
Kirjoittajantyönsä ohella Erpenbeck työskentelee mm oopperaohjaajana, joten on luonnollista, että musiikki on hänen kirjoissaan läsnä. Musiikki vilahtaa romaanin otsikoinnissa ja se on myös läsnä monissa klassisen musiikin toimittajana työskentelevän Hansin ja Katharinan keskusteluissa.
Kairos on palkitun kääntäjän Jukka-Pekka Pajusen kolmas Erpenbeck-suomennos. Pajunen tuntee Erpenbeckin tyylin ja pääsee hyvin mukaan Erpenbeckin eri teoksissaan harjoittamaan kerrontatapojen vaihteluun ja ajoittain kokeelliseenkin ilmaisuun. Kairos on vuoden 2024 Booker-palkinnon voittajateos, ensimmäisenä saksalaisena palkittuna.
Arvioni Jenny Erpenbeckin aikaisemmista suomennoksista:
Muualla:
Pietari Kylmälä: Berliinin muurin murtuminen ajoi monet eksistentiaaliseen kriisiin, sanoo nobelistiksi povattu kirjailija. YLE 20.4.2025
Herman Raivio: Loistelias kuvaus tuhoon tuomitusta suhteesta ja valtiosta on alkuvuoden paras käännösromaani. HS 2.5.2025 (maksumuuri)
Jyrki Liikka: Kääntäjä: "Työllä ei pääse keskiluokkaistumaan." Kirjastolehti 7.2.2020 - Kääntäjä Jukka-Pekka Pajusen haastattelu.
Helmet-lukuhaasteessa 2025:
4. valvotaan yöllä
6. prologi
14. kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon
19. Keltaisen kirjaston listalla
20. tulisi hyvä elokuva tai tv-sarja
21. muusikko (musiikkitoimittaja)
22. lomaillaan
29. kirjailijan viimeisin teos
31. päähenkilölle ura on tärkeä
34. tunnettu rakennus (Punainen tori, Kölnin tuomiokirkko, Berliinin muuri)
49. julkaistu 2025 (käännös)
Kommentit
Lähetä kommentti