Siirry pääsisältöön

Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja

Elokuvan haltijatar






Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja. Espanjankielinen alkuteos La contadora de películas, 2009. Suomentanut Terttu Virta. Kannen kuva Wil Immink Design ja Getty Images. 133 s. Siltala 2012.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Palattuani kotiin oli juhlallista; isäni ja veljeni odottivat innokkaina rivissä kuin elokuvateatterin penkissä, puhtaissa vaatteissa ja hiukset vasta kammattuina."


Tämä hieno pienoisromaani on kunnianosoitus elokuvalle ja pienille elokuvateattereille. Samalla se on kertomus tytöstä, jonka luovuus ja kertomisen ilo ja taito voittavat elämän karut olosuhteet. Vaikka kirja on ilahduttava ja ihastuttava ei se silti mikään puhdas ilopilleri ole.

Elämä on kovaa chileläisessä kaivoskaupungissa, jossa tuotetaan salpietaria. Se on vielä tavanomaista kovempaa Marían perheessä, koska isä on halvaantunut kaivosonnettomuudessa ja äiti jättänyt sen jälkeen perheensä. Perhe sinnittelee isän mitättömällä eläkkeellä ja satunnaisilla lisätienesteillä. Mutta isä rakastaa elokuvia. Perheen ollessa vielä yhdessä ja isän terveenä elokuvissa käynnit olivat kaikkien yhteinen ilo. Niistä otettiin irti kaikki mahdollinen alkaen siitä, että teatteriin omille paikoille mentiin nauttimaan teatterisalin katselusta muiden katsojien vielä vetelehtiessä teatterin aulassa.

Isän menettäessä liikuntakykynsä ja tulojen romahtaessa hän keksii idean: hän lähettää vuoroin kaikki viisi lastaan, tyttären ja tämän neljä veljeä, elokuviin. Kotiin tultuaan jokaisen on kerrottava elokuvan tarina muiden iloksi. Perheessä on kaksikin erinomaista kertojaa, mutta 10-vuotias María voittaa isoveljensä menemällä kertomisen tuolle puolen ja esittämällä elokuvan kaikkine rooleineen.

Hänellä, kuten tanssijaäidilläänkin, on luontaisia taipumuksia esiintymiseen.

" (---) en pitänyt nimestäni kovinkaan paljon: se kuulosti säyseältä, sopeutuvalta, alistuvalta äidiltä.
    Minä halusin elämältä jotain muuta.
    En tiennyt mitä, mutta jotain muuta.
    Siinä muistutin äitiä. Hän ei ikinä sopeutunut mihinkään, vaihtoi alinomaa kampausta, kokeili uusia meikkejä, poseerasi ja hymyili leveästi peilin edessä toistellen sanoja, joita silloin pikkutyttönä en oikein ymmärtänyt.
    'Sanonpa vaan, että miksi tyytyä olemaan kiiltomato, kun voisi olla tähti.'"

Lisäksi María perehtyy paikkakunnan kirjaston tarjoamiin elokuvalehtien näyttelijähaastatteluihin ja elokuvamaailman juoruihin. Ajan mittaan hän kerää myös puvuston ja muuta rekvisiittaa.

Hänen esiintymisensä herättää niin suurta ihastusta, että naapurit alkavat kerääntyä heidän kotiinsa. Pian joku heistä vinkkaa, että niin hyviin esityksiin voisi myydä pääsylippuja. Eihän seudulla ole mitään tekemistä iltaisin ja lähin elokuvateatteri on kaupungissa. Niinpä perhe alkaa periä vapaaehtoista maksua kaikilta yleisöön liittyviltä. Myöhemmin María alkaa myös tehdä tilauskeikkoja, ne kun tuottavat tuplasti enemmän kuin heidän kotiesityksensä. María ottaa taiteilijanimen ja käyntikortteja painatetaan. Mutta siinä vaiheessa hyvä onni kääntyy huonoksi ja tapahtuu ikäviä asioita.

María, "Elokuvan haltijatar", ei huonoinakaan aikoina luovu kertomisen taiteestaan. Siinä mielessä tarinalla on onnellinen loppu kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

Tarina on lyhyt. Se kattaa väljästi ladottuna 133 sivua pienikokoisessa kirjassa. Sellaisenaan se tuo hyvin esiin tiiviin kertomisen viehätyksen ja tällaisen muodon antaman painoarvon kaikelle sanotulle.
 
Teos on ainoa kirjailija Hernán Rivera Letelieriltä suomennettu. Terttu Virran käännös espanjasta toimii hyvin.

Kirjasta on tehty samanniminen (The Movie Teller, 2023), kansainvälistä tuotantoa oleva elokuva, ohjaajanaan Lone Scherfig .


Muualla:

Hernan Rivera Letelier: Elokuvankertoja. P.S. Rakastan kirjoja. 19.5.2012

Hernan Rivera Letelier: Elokuvankertoja. Sinisen linnan kirjasto 18.5.2012

Hernan Rivera Letelier: Elokuvankertoja. Kirjan pauloissa 4.11.2018



Helmet-lukuhaasteessa 2025:

10. käydään elokuvissa
18. kirjailijan nimessä enemmän kuin kaksi osaa
20. tulisi hyvä elokuva tai tv-sarja
23. pidän kirjan nimestä
24. tehdään laittomuuksia
31. päähenkilölle ura on tärkeä
45. isä ja tytär




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...
Lähetä kommentti
Lue lisää