Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin salaisuus paljastuu

Ennen kuin lukija kyllästyy

Kirjan kansi Sanna-Reeta Meilahti. Valokuva Ellen Karhulampi

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin salaisuus paljastuu. Japaninkielinen alkuteos Kono uso ga barenai uchini, 2017. Suomennos Markus Juslin. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. 208 s. Bazar Kustannus 2024. Kahvia ja aikamatkailua -sarja, osa 2.

"Hopeapannun nokka oli äärimmäisen ohut, ja kahvi näytti kapealta viivalta. Ei kuulunut lorinaa, jota syntyy, kun kahvia kaadetaan isoaukkoisesta kahvikannusta. Kahvi siirtyi hopeapannusta vitivalkoiseen kahvikuppiin ääneti."

Kahvia ja aikamatkailua -sarjan ensimmäisessä osassa kerrottiin pienestä tokiolaisella syrjäkujalla sijaitsevasta kahvilasta, jossa ajan kulkuun voi syntyä merkillisiä poikkeamia. Kahvilassa on tiettyjen ehtojen täyttyessä mahdollista matkustaa menneisyyteen, kun istuu yhdellä nimenomaisella kahvilan tuolilla ja juo aikamatkailua varten keitettyä kahvia, jonka tietty tarjoilija on keittänyt ja kaataa kuppiin.

Sarjan toisessa osassa olemme edelleen samassa kahvilassa ja tapaamme samat kahvilan omistajat ja työntekijät kuin edellisessäkin osassa. Tapaamme myös nuoren naisen kesämekossaan. Hän istuu sillä samaisella aikamatkailun mahdollistavalla tuolilla ja lukee. Jos haluaa siirtyä ajassa, on odotettava, että hän lähtee tuolistaan. Henkilökunta kertoo auliisti, että nainen on aave.

Yhdeksi ratkaisemattomaksi arvoitukseksi ensimmäisestä osasta minulle jäikin, miksi haamunainen istuu kaiken aikaa kahvilassa. Tämä salaisuus paljastuu sarjan toisessa osassa.

Paljastuu myös, että tulevaisuuteenkin voi matkustaa. Tulevaisuuteen matkustamista koskevat samat ehdot kuin menneisyyteenkin matkustamista, mutta ne on vaikeampi täyttää. Miten esimerkiksi varmistaa, että henkilö, jonka haluaa tavata tulevaisuudessa, sattuisi olemaan kahvilassa juuri sinä hetkenä, jolloin siirryt sinne menneisyydestä?

Kawaguchin sarja on kerännyt paljon lukijoita maailmalla. Ensimmäistä osaa lukiessani pidin sarjan ideasta, mutta jotkin kerrontatyyliin liittyvät asiat häiritsivät minua. Ylenpalttinen asioiden kertaus varsinkin. Oikeastaan tämä piirre on vain pahentunut tässä toisessa kirjassa. Toinen osa tuntuu minusta myös sentimentaalisemmalta kuin ensimmäinen, jossa erikoiset asiat tapahtuivat omalla painollaan eikä niiden synnyttämiä tunnereaktioita juuri paisuteltu.

Tästäkin osasta on helppo havaita, että kirjan tarinat ovat ilmestyneet erillisinä lehdissä ennen kirjana ilmestymistään. Yksittäisten lehtitarinoiden yhteydessä onkin tarpeen kertoa tarinan maailmaan liittyvät asiat uusille lukijoille. Olisin suonut, että kertomuksia olisi toimitettu kirjaa varten sen verran, että noilta toistoilta olisi säästytty. Onko jokaisessa tarinassa tarpeen kertoa, että kahvilan seinällä on kolme kelloa, joista vain keskimmäinen käy oikeaa aikaa? Tai toistaa aikamatkailun säännöt, jotka henkilögallerian nimilistauksen lisäksi on painettu luettelona ihan ensimmäiseksi kirjaan?

Minua tällaiset seikat ärsyttävät. Ehkä kohtuuttomasti, mutta minkäs teet - ne heikentävät kirjan tehoa ja antavat vaikutelman huolimattomasta toimitustyöstä.

Yksi kirjan toimitukseen liittyvä lisämysteeri ovat Sanna-Reeta Meilahden sinänsä todella tunnelmalliset ja viehättävät kannet; mutta miksi niissä on kissa, vaikka kissasta ei ole jälkeäkään itse tekstissä hännänheilauksen vertaa? Paljastuuko sarjan viimeisessä osassa ehkä, että kahvilassa on koko ajan oleillut myös haamukissa, jota kukaan ei ole nähnyt?

Huomaan, että vaikka kirjassa on kyllä edelleen jäljellä sama arjen läpäisevä mysteerillä ladattu ilmapiiri kuin edellisessäkin osassa, minun kohdallani kirjan taikaa on venytetty yli mittojensa ja se on lakannut tehoamasta minuun. Surullista, mutta joitakin oivalluksia elämän ja kuoleman vaihtelusta ja suhteesta toisiinsa kirjoista jäi mieleen itämään.

"Kun ankara talvi on selätetty ja ilmassa tuntuu kevät, rinta täyttyy onnesta.

    Mutta kevät ei tule yhtäkkiä. Ei ole mitään selkeää rajaa niin, että vielä eilen oli talvi ja tänään on jo kevät.

    Kevät kätkeytyy talven sisään. Silmät, iho ja aistit löytävät kevään. Se löytyy versoista, lempeästä tuulesta ja auringon lämmöstä.

    Kevät on olemassa talven rinnalla..."

Postaukseni sarjan ensimmäisestä osasta Ennen kuin kahvi jäähtyy.

Muualla:

Pirjo-Riitta (Piki) Kuusikko: Ennen kuin salaisuus paljastuu - miten olla oman onnensa seppä. Unien silta 27.11.2024

Helmet-lukuhaasteessa 2025:

1. alistuskonjunktio kirjan nimessä

2. fantasiakirja

6. prologi

7. hyvän mielen kirja

16. hahmoluettelo

40. ajalla tai kellolla tärkeä merkitys

45. isä ja tytär