Siirry pääsisältöön

Michael Ondaatje: Handwriting

Buddhan hammas ja poltetut kirjastot





Michael Ondaatje: Handwriting. 78 s. Kannen tekijän tiedot puuttuvat. Bloomsbury 1998.


Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


Srilankalaissyntyinen, Kanadassa asuva Michael Ondaatje tunnetaan parhaiten romaanistaan Englantilainen potilas, jonka pohjalta on tehty myös elokuva. Ondaatjen tuotantoon kuuluu useita romaaneja, mutta hän on lisäksi myös tunnettu runoilija ja hänen tuotantoaan on käännetty monille kielille.

Ennen vuosituhannen vaihdetta kirjoitettu runokokoelma Handwriting sisältää runoja, joissa on paljon muistumia Ondaatjen varhaisen kotimaan Sri Lankan luonnosta, historiasta ja kohtaloista ja aasialaisesta mytologiasta. Tuhotut kulttuurit vertautuvat tuhottuihin ihmiselämiin maata sen historian kuluessa repineiden väkivaltaisuuksien aikana. Tai päinvastoin.

Buddhalaispapit vievät suojaan ja kätkevät temppeleiden Buddha-patsaita.

"-- Burying the Buddha in stone.

Covered with soft earth
then the corpse on an animal,

planting a seed there.

                                So roots 
like the fingers of a blind monk
spread for over two hundred years over his face."

Buddhan symbolinen merkitys Ondaatjen runoissa kasvaa suureksi. Sri Lankaa pidetään Buddhan kuolinpaikkana. Tasapainoa ja rauhaa korostava buddhalaisuus on saanut useita kertoja väistyä väkivaltaisempien oppien ja tapahtumien tieltä.

"We smuggled the tooth of the Buddha
from temple to temple for five hundred years,
1300 - 1800.

Once we buried our libraries
under the great medicinal trees
which the invaders burned
- when we lost our books,
the poems of science, invocations."

Buddhan hampaan kätkijät kuljettivat sitä hiuksissaan. Ehkä pyhän reliikin varjeleminen ja kätkeminen vertautuu tiikerin hampaaseen, jota esitellään rehvastellen. Ondaatjen runoissa pilkahtelee omalaatuista huumoria. 

Lempeyttä kovuuden rinnalla edustaa myös taide, kirjoitus, jota on suojeltava kuin rakkauden hetkiä.

"I hold you the way astronomers
draw constellations for each other
in the markets of wisdoma

placing shells
on the dark planket
saying 'these
are the heavens'"

Ondaatje on tunnettu siitä, että hänen tuotannossaan lajien, kuten proosan ja runouden, erottelu murtuu. Hänen runoutensa lähenee proosaa ja proosansa runoutta.

Ajan kulku halki vuosisatojen, sielun. Se muodostaa näiden runojen hitaan hengityksen. Ondaatje kirjoittaa runoa, joka välillä muuttuu iättömäksi kertomukseksi elämää kiteyttävistä hetkistä ja tapahtumista. The Story -sikermässä, kuin jännitystarinassa, kuvataan sukupolvien ketjun välistä yhteyttä ennustuksen kautta. Death in Kataragama -proosaruno puolestaan kuvaa kuoleman hetkeä, hetkeä jolloin sielu valitsee tulevan olomuotonsa. Tästäkään runosta ei puutu huumoria, sillä runon minä katselee ikkunasta tikkaa ja miettii, tuntisiko tikka hänen siirtymisensä itseensä, ja synkistyisikö tikan olemus tuolloin. Vai osaisiko hänen sielunsa astua tikkaan kunnioittaen tämän omaa olomuotoa.

"For the first forty days a child
is given dreams of previous lives.
Journeys, winding paths,
a hundred small lessons
and then the past is erased."
(The Story)

Länsimaisena lukijana on virkistävää ja jännittävää lukea runoutta, joka perustuu suoraviivaisesta maailmankuvasta ja aikakäsityksestä poikkeavaan ymmärrykseen ja tulkintaan maailmasta. Ondaatjen kokoelmaan haluaa palata, maistaa ja tunnustella sanoja ja niiden luomia kuvia. Ne asettuvat muinaisten klassikoiden jatkumoon tasa-arvoisina viisaudessaan ja kyvyssään vangita oleellisista oleellisimpia näkymiä elämään.  

Kokoelman runot on kirjan jälkisanojen mukaan kirjoitettu Sri Lankassa ja Kanadassa vuosina 1993 - 1998.

Ondaatje on kirjoittanut runoutta jo 60-luvulta. Hän on opettanut kirjallisuutta Lontoon ja New Yorkin yliopistoissa ja kouluttanut kirjoittamista jo useille sukupolville kirjailijoita. Olisi hienoa saada hänen proosateostensa lisäksi hänen runouttaan suomeksi. 

Ondaatje on myös vastaanottanut monia kansallisia ja kansainvälisiä tunnustuksia tuotannostaan. Niistä minuun tekee suurimman vaikutuksen se, että hänen mukaansa on nimetty Sri Lankalta löytynyt uusi hämähäkkilaji, Brignolia ondaatjei. 



Muualla:

Michael Ondaatje. The Poetry Foundation.



Helmet-lukuhaasteessa 2025:

23. pidän kirjan nimestä

37. kirjailija on maasta, jossa haluaisin käydä (Sri Lanka / Kanada)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...