Petri Tamminen: Meriromaani - Eräitä valoisia hetkiä merikapteeni Vilhelm Huurnan synkässä elämässä

Miesten vakavimmat pyrinnöt

Kirjan kansi Piia Aho. Valokuva Ellen Karhulampi

Petri Tamminen: Meriromaani - Eräitä valoisia hetkiä merikapteeni Vilhelm Huurnan synkässä elämässä. Kansi Piia Aho. 142 s. Otava 2015.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Merikapteeni Vilhelm Huurna häpesi eilistä ja pelkäsi huomista, mutta nykyhetken kanssa hän oli tullut aina hyvin toimeen. Kun hän laivapoikana kiipesi isomastoon, hän uskoi putoavansa korkeuksista mereen, ja kun hän laskeutui kannelle, hän häpesi mastossa tekemiään virheitä, mutta ylhäällä tuulessa hän avasi solmuja kuin kengännauhoja lapsuudenkodin kuistilla." 

Petri Tammisen pienoisromaani kantaa assosiaatioita toisestakin kotimaisesta romaanista, jossa vakavaraiset saaristolaiskunnan isännät istuvat pirtissä pohtimassa purjelaivan varustamista maailman merille.

Volter Kilven Alastalon salissa on minulta edelleen lukematta, mutta tunnetun romaanin esillepano on toki tuttu. Tamminen tekee kaiken päin vastoin kuin Kilpi. Vastakohtana Kilven ennätyksellisen hidastempoiselle ja lavealle kerronnalle Tammisen tyyli on tiivistä ja lyhyttä, sen siirtymät nopeita. 

Meriromaanin päähenkilö kapteeni Vilhelm Huurna on Askaisten kylän omia opissa käyneitä poikia ja isäntien luottamus häneen raudanluja, siitäkin huolimatta, että alus toisensa jälkeen haaksirikkoutuu. Huurna hukkaa laivojaan, omien sanojensa mukaan, ja saapuu toistuvasti kotikyläänsä taskut tyhjinä, laivansa, lastinsa ja omaisuutensa menettäneenä. Isännät saattavat tylyttää vastaamalla matkan varrelta lähetettyyn matkarahoitusta pyytävään sähkeeseen: "Kävele." Pian he kuitenkin ovat jo varustamassa uutta alusta ja Huurna seisoo jälleen heidän edessään pirtissä arvioitavana.

Huurnan hahmo on myötätuntoa ja hilpeyttäkin herättävä antisankari. Kirjan huumori on pidättyväistä, vain toisesta suupielestä ulos pyrkivää, mutta mielen pohjalla koko lukemisen ajan mukavasti kuplivaa ja myötätuntoa ja samastumista herättävää. 

Isäntien ja Huurnan vähäpuheinen suhde syvenee vuosien ja käytyjen neuvottelujen varrella. Tästä merkkinä isännät kutsuvat Huurnan mukaan leimaamaan metsistään vanhojen puidensa parhaimmistoa uuden, itse rakennutettavan laivan tarpeiksi. Metsässä kielenkannat vähän löystyvät ja päästään mies-miehelle -keskusteluun. Huurna saa jopa naida yhden isännän tyttären siinä samalla, kun hänen haltuunsa uskotaan kylän rikkaimpien omaisuuskin.

Miesten vakavimmat pyrinnöt maailmassa ovatkin kirjan syvintä aihepiiriä. Kirjassa tosi mies ei käänny valitsemaltaan reitiltä tulipa vastaan mitä hyvänsä. Vastoinkäymiset otetaan vastaan ja niistä varotaan oppimasta mitään.

Lukemani meriromaanit - Melville, Conrad, Koivistoinen vaikkapa - vilahtelivat mielessäni lukiessani, mutta Tammisella on aivan oma tyylinsä. Meriromaani sopii hyvin lajityypiksi elämän käsittämättömän odysseian kuvaamiseen. Tammisen versio siitä on hieman sukua Richard Brautiganin Taimenenkalastus Amerikassa -romaanille eräkertomuksena. Eli merenkäynnin ohella on kyse kaikesta muustakin.

Merikapteenista kehkeytyy vuosien varrella filosofinen mies, joka löytää tiensä ulos toistuvien murheiden vatvomisesta. Häntä myös kunnioitetaan samoin kuin kapteeneja, jotka eivät ole upottaneet laivojaan. Henkilönä hän ilmentää eräänlaista zeniläistä nykyhetkeen ja arkeen keskittymistä, ja tuosta viisaudesta putoilee lukijankin löydettäväksi murusia, vaikka niukkaa ilmaisua viljelläänkin.

Piia Ahon leikkaamalla toteutettu kansikuva ilmaisee kirjan kuvaamaa aikakautta nostalgisella tavalla.

"Laiva makasi jäiden saartamana, kannet lumen peitossa. Hän katseli hiljaisuutta ja kopisteli kajuuttaansa ja istui siellä. Tällaisina talvi-iltapäivinä, laivan hiljaisessa kajuutassa, jossa aikakaan ei voinut häntä uhata ja jossa jokainen viipale olemista oli samanlainen, hän eli elämänsä onnellisimmat hetket. Hän oli tallessa hiljaisuudessa ja elämä oli tallessa hänessä, ja laiva tiesi hänet ja hän laivan."

Muualla:

Petri Tamminen: Meriromaani. Kirsin kirjanurkka 5.3.2015

Petri Tamminen: Meriromaani. Kirja vieköön! 17.2.2020

Miehen meriselitykset. Tuijata 21.2.2015

Jukka Koskelainen: Petri Tamminen kirjoitti tyylillisesti hienoimman romaaninsa. Helsingin Sanomat 19.2.2015 (Maksumuuri)

Helmet-lukuhaasteessa 2025:

4. valvotaan yöllä

15. ajaudutaan haaksirikkoon

30. häät tai hautajaiset

31. päähenkilölle ura on tärkeä

44. hoidetaan ihmistä