Jani Nieminen: Äijähaara

Tuoreen isän tunnustuksia

Jani Nieminen: Äijähaara. Kirjan päällys Jussi Karjalainen. 271 s. Tammi 2024.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

Kirjan kansi Jussi Karjalainen. Valokuva Ellen Karhulampi

"Olin herännyt aikaisemmin kuin muut ja valmistelin aamiaista. Kuinka iloisena siinä sinä sitä puuroa keität? terapeutti Alanen kysyy. Kolahti, kun otin kattilan kaapista. Kuuntelin radiosta Aamusoittoa. Pelkäsin polttavani maidon pohjaan, vispasin herkeämättä. Otin kattilan levyltä ja jätin puuron vetäytymään kannen alle."

Lapsiperhearkea, parisuhdeangstia ja miehen malleja ja niiden puutetta löytyy runsaasti Jani Niemisen viimeisimmän romaanin kansien välistä. Samalla romaani on kuvaus kirjan kirjoittamisprosessista.

Nieminen on kirjoittanut aikaisemmin runoja, näytelmiä ja romaanin Komero sekä lastenkirjan Vauvaskainen.

Saara ja Kristian ovat luovan alan pariskunta. Saara käsikirjoittaa ja Kristian yrittää saada valmiiksi toista romaaniaan, josta hänellä on jo kustannussopimus ja sen lähestyvä deadline. 3-vuotias Aapeli kasvaa. Eletään uutukaisessa Hitas-asunnossa.

Perheessä käydään pienten lasten perheissä tuttua nuotanvetoa ajankäytöstä. Kumpikin vanhemmista on sitoutunut antamaan toiselle työaikaa, mutta jotain ilmaantuu usein väliin. Pesukone on asennettu väärin, ulko-oven alta tuulee ja kotona ramppaavat puheliaat työmiehet ja taloyhtiön puheenjohtaja vievät kirjoitusaikaa.

Suurin kipupiste on kuitenkin toisen lapsen hankinta. Saara haluaa ja tajuaa ikääntymisen heikentävän raskauden mahdollisuuksia, mutta Kristian epäröi. Hän ei ole varma, jaksaisiko vielä toisen lapsen kanssa, kun ainokaisenkin kanssa elämä tuntuu usein olevan yhtä taistelua omia riittämättömyydentunteita vastaan sekä isänä että puolisona. Epävarmuus vaikuttaa seksielämään ja arkeen. Parisuhdeterapeutti neuvoo. Saaran äkillinen työmatka Lissaboniin kuuluisan ja charmikkaan norjalaisen näyttelijän kanssa ei paranna tilannetta. Mutta vaikeinta on se, että ennen matkaa Saara saa raskauden alkuajan keskenmenon.

Kristian kipuilee miehen mallien vääränlaisuuden ja oikeanlaisten mallien puutteen kanssa. Absurdeihin ulottuvuuksiin leviävä hirvestysreissu (tai sen katselu) lakeuksilla yhdessä eksentrisen, fabuloivan ja kovaäänisen kirjailijaystävä Heinosen kanssa kokoaa ongelman ulottuvuudet. 

Äidin ollessa työmatkalla ja isän nauttiessa miesmatkasta ystävänsä kanssa Aapeli on isän vanhempien huomassa. Aran lapsen ensimmäinen ero vanhemmistaan sujuu yllättävän hyvin, lukuun ottamatta isän ikävää ja huonoa omaatuntoa. Isänisä on isoisänä hellittänyt sekä ankaruudestaan että tiukkuudestaan, ja sekin ärsyttää Kristiania sen verran, että saatavilla oleva uusi lapsuudesta saadusta mallista poikkeava miehenmalli saattaa jäädä huomiotta. 

Tilanteiden yliampuva kehittely on Niemisen supervoima, mutta kaiken huumorin keskellä on vakavuus. Joka lipsahtaa hetkessä taas nauruksi.  

Miksei kukaan puhu isän surusta keskenmenon jälkeen? Miten keskustella leikkipuistossa äitien kanssa? Ja miten kantaa ensimmäisen vauvavuoden aikana jäätelönsyönnillä kerätyt lisäkilot?

Kristianin onnenpyörä kieppuu arkisten ilon- ja huolenaiheiden välillä. Arjen kuviot piirtyvät tarinassa esiin tunnistettavina. Samastuttavuuteen tuo oman lisänsä mainio dialogi, johon terapeutti esittää pyytämättä oman näkökulmansa Kristianin pään sisällä.

Niemisen kieli on runsasta, ristivalotettua, hänen puhekielen korvansa tarkka, ja tämä tuottaa lukijalle riemastuksen hetkiä. Kerronta leikkaa varoittamatta uusiin kohtauksiin, kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan välistä. Välillä ollaan myös keskeneräisen romaanin tekstinpätkissä, joissa toksisen luolamiesmeiningin kuvaus pursuu yli äyräidensä. Tai pursuisi, jos teksti etenisi. Tämä kaikki luo sillä tavalla sekavan yleisvaikutelman kuin uusia haasteita tippuisi tuon tuosta taivaasta epävarman päähenkilön niskaan.

Äijähaara on osuva nimi romaanille, joka asettaa kyseenalaiseksi opitut tavat olla mies. Jussi Karjalaisen kannen tulkinta Äijähaarasta taas osuu napakymppiin. Äijähaara mainitaan romaanissa vain kerran. Nuori isä istahtaa synnytyslaitoksen keinutuoliin ja pitelee vastasyntynyttä poikaansa ensimmäistä kertaa, äijähaarassa.

    "-- Heinonen sekoitteli kahviaan, nosti katseensa kupista silmiini. - Jos ottaisit sellaisen tulokulman, että sulta ja Saaralta kuoli lapsi ettet ainakaan käy suruasi pienentämään.

    Ajattelin Heinosen sanoja, kuinka jokin niissä minua soitteli ja lohdutti. Hankalinta oli ollut päästä kiinni siihen, mitä minä tässä oikein surin. Jotain mistä ei koskaan kasvanutkaan unelmaa isompaa."

 

Muualla:

Jani Nieminen: Äijähaara. Kirsin kirjanurkka 2.9.2024

Riitta Taarasti: Kirjan jäljillä Jani Nieminen: Äijähaara. Kirjastokaista 12.6.2024

Jani Saxell: Miehen ruuhkavuosiarjesta muodostuu "yks saatanan vuoristorata ja pomppulinna". HS 20.7.2024

Helmet-lukuhaasteessa 2025:

4. valvotaan yöllä

6. prologi

9. konflikti

10. käydään elokuvissa

13. kirjailija on työskennellyt kirjastossa

22. lomaillaan

24. tehdään laittomuuksia

29. kirjailijan viimeisin teos

31. päähenkilölle ura on tärkeä

40. ajalla on tärkeä merkitys

44. hoidetaan ihmistä