Siirry pääsisältöön

Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu

Kirjavaa väkeä goottikartanossa





Kansikuva kirjailija Chris Riddell. Valokuva Ellen Karhulampi


Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu. Alkuteos Goth Girl and the Ghost of a Mouse, 2013. Kansi ja kuvitus Chriss Riddell. Suomentantut Jaana Kapari-Jatta. Kirjaan liitteenä kuuluvan runomuotoisen pikkukirjan suomennos Kristiina Drews. 210 s. Gummerus 2015. Ada Gootti -sarja, osa 1.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Tämän kirjan alaviitteet on polkaissut alaraaja, jonka muuan kuuluisa kirjailija menetti Baden-Baden-Württemberg-Badenin taistelussa."


Kuuluisan runoilijan lordi Gootin tytär Ada Gootti on mukava tuttavuus fantasian tyylilajissa. Hän elää kahden isänsä kanssa kolossaalisessa, lähestulkoon kaikkia maailman tyylejä edustavassa Kalmatollon kartanossa. Monenmoisen palveluskunnan ympäröimänä, tietenkin.

Lordi suree edelleen rakasta vaimoaan, joka oli nuorallatanssija. Kaunis vaimo putosi kuolemaansa eräänä ukkosyönä tanssiessaan kartanon katolla. Koska Ada on kuin ilmetty äitinsä kuva, lordi ei pysty surultaan tapaamaan tytärtään kuin kerran viikossa iltapäiväteen merkeissä. Muina aikoina Adan on pidettävä liian suuria saappaita kartanossa liikkuessaan, jotta hänen isänsä varmasti kuulisi hänen askeleensa ja osaisi välttää kohtaamisen.

Jollei lordi kirjoita runoja tai katsele ikkunasta, hän ratsastaa potkuhevosellaan (eräänlainen polkupyörän ja potkulaudan yhdistelmä) Pegasoksella ympäriinsä kartanon tiluksia ja possauttelee väkipyssyllä puutarhakoristeita.

"Varsin pian hän oli maineeltaan hullu, häijy ja vaaraksi puutarhatontuille."

Sillä välin Ada viettää yksinäistä elämää, sillä kukaan palveluskunnasta ei uskalla puhua hänelle ja hän itse välttelee pelosta joitakin palveluskuntaan kuuluvia henkilöitä, kuten outoja reseptejä keksivää ja palvelustyttöjä itkettävää rouva Piekseneä ja sisäriistanvartija Nurjamaata. Näillä samoilla kahdella henkilöllä on avainroolit lordin jokavuotisten kartanojuhlien onnistumisessa.

    "Ada kurtisti otsaansa.
    Hän ei odottanut ilolla lordi Gootin kartanojuhlia. Lordit, ladyt, runoilijat, taidemaalarit ja häiriintyneet pilapiirtäjät saapuivat joka vuosi ja mylläsivät Kalmatollon kartanon mullin mallin. Rouva Pieksene meni suunniltaan valmistellessaan juhlapäivällistä ja Adan oletettiin tavallistakin enemmän kuuluvan, muttei näkyvän. Polkukisa saattoi olla jopa hauska, mutta sisämetsästyksestä Ada ei ollut koskaan pitänyt. Siinä vieraat jahtasivat rämässä siivessä pieniä olentoja perhoshaaveilla. Vaikka saaliit vapautettiin jälkikäteen, touhu oli Adan mielestä julmaa."

Kartanojuhlan edellä tapahtuu kuitenkin kummia: Ada löytää kartanosta ystäviä. Hän pääsee mukaan Ullakkokerhon öiseen tapaamiseen ja ystävystyy ikäistensä kartanon työntekijöiden sekä vieraana olevien tutkija Kaalin lasten kanssa. Lordi Gootti on palkannut tohtori Kaalin suunnittelemaan itselleen kiinalaista laskukonetta, mutta unohtanut sitten sekä tohtorin että hänen kaksi lastaan Emilyn ja Williamin oman onnensa nojaan.

Paljastuu, että sisäriistanvartija Nurjamaa on suunnitellut tänä vuonna tavallistakin julmemman kartanojuhlan sisämetsästyksen. Onneksi polkuratsastuskisasta tulee kuitenkin hauska. Nurjamaan pahojen suunnitelmien estämiseen Ada todella tarvitseekin uusia ystäviään. Heistä yksi muuten on Nurjamaan hiirenloukkuun jääneen hiiren haamu, jonka vain Ada näkee. Hiiren haamu haluaisi mieluummin poistua kohti auringonlaskua kuin kummitella, mutta jokin siltä unohtunut asia estää sen.

Kirja kutkuttelee aikuisenkin nauruhermoja, ja lukuisten kirjallisuusviittausten osalta varsinkin juuri aikuisten, ainakin suomalaisen kielialueen lukijoilla, jotka eivät ole lapsesta saakka tutustuneet samaan kulttuuriperintöön kuin englantilaiset. Esimerkiksi kirjailija Mary Shellainen, Coleridge-niminen albatrossi, entinen laivahiiri Ishmael, nuohoojapoika Kingsley ja metallia taivutteleva potkuhevosrenki Arthur Halford siinä kuin Neiti Borgia Meediokotiopettajatarten välityksestäkin saattavat soitella tuttuja kelloja lukijoiden mielessä.

Vaikka osa kirjan huumorista on kielisidonnaista, kuten alaviitteitä (footnotes) kirjoitteleva alaraaja, on kääntäjä Jaana Kapari-Jatta onnistunut huumorissa(kin) hyvin, niin kuin tämäkin esimerkki osoittaa.

Juhlista tulee kammottavuudessaan ikimuistoiset, mutta loppu on onneksi onnellinen. Tosin lordi Gootin liiallinen lempeys Nurjamaata kohtaan herättää odotuksia siitä, että sarjan jatko-osissa tämä hailakkakatseinen lurjimus saattaa tehdä ongelmien aiheuttajana comebackin.

Vaikka gooteista ei muoti-ilmiönä ollut merkkiäkään silloin, kun itse olin lapsi, olisin varmasti rakastanut Ada Gootti -kirjoja ollessani sarjan kohdeyleisön ikäinen. Syynä tähän ei ole pelkästään oivaltavan hauska teksti, vaan myös kirjailijan itsensä hieno ja mielikuvitusta kiihottava kuvitus. Mikään ei myöskään estäisi käyttämästä omaa kirjaansa värityskirjana, siihenkin kuvitus tarjoaa hyvät edellytykset. (Anteeksi kerettiläisyyteni, kaikki te, joille kirjan alkuperäisulkonäkö on pyhä asia! Värityskirjat ovat kuitenkin edelleen kaikenikäisten suosiossa...) Koko kirjan ulkonäkö on selailuun kutsuva hienoine vanhanaikaisine sivureunojen värityksineen. Noille kirjan profiilissa näkyville sivukuvioinneille on varmaan jokin oma termi, mutta hämmennyksekseni en tunne sitä. Kirjan sisällä lähes joka sivua koristaa piirros ja erikoiset alaviitteet kutsuvat tutkimaan tiedonjyviään. Kirjaan kuuluvat pikkukirjaset eivät ainakaan vähennä kirjan viehätystä. Paitsi minun osaltani, sillä Ishmael Viiksen Muuan hiiri muistelee oli joutunut kadoksiin kirjaston kirjan välistä - aion ehdottomasti sanoa siitä kirjastossa, minua on petetty!

Ja hiiri Ishmaelista puheen ollen - vaikka Ada onkin kiireinen kaiken juhlatouhun kanssa, hän onnistuu jäljittämään asian, joka estää hiirulaista toteuttamasta haluaan lähteä vaeltamaan auringonlaskua kohti.

Ainakin tarinaan sisältyviltä kaikenkirjavilta otuksiltaan Ada Gootti-kirjoja hiukan muistuttava kotimainen kirjasarja on Reetta Niemelän ja Katri Kirkkopellon Musta Kuu -sarja. 

Tärkeimmäksi kohdeyleisöksi Ada Gootille arvelisin ahmimisikäisiä, mutta olen varma, että myös huumorin ja gotiikan yhdistelmästä pitävät nuoret ja aikuiset rakastavat näitä kirjoja.

Chris Riddellin kuvitusta kirjaan.




Muualla:


Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu. Hurja Hassu Lukija 1.8.2015



Helmet-lukuhaasteessa 2025:

2. fantasiakirja
3. päähenkilö on nuorempi kuin sinä (varmaan useimpien lukijoiden kohdalla)
4. valvotaan yöllä
7. hyvän mielen kirja
9. konflikti
14. käännöspalkinto (Astrid Lindgren-palkinto, valtionpalkinto, J.A. Hollon palkinto)
20. tulisi hyvä elokuva tai tv-sarja
24. tehdään laittomuuksia
33. ratsastetaan (potkuhevosella)
45. isä ja tytär






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...