Nicci French: Murheellinen maanantai

Peloton ihmismieleen katsoja

Nicci French: Murheellinen maanantai (Blue Monday, 2011) Suomentanut Raimo Salokangas. 330 s. Kannen kuva Ari Andersin / Vastavalo.net. Blue Moon 2020. Viikonpäiväsarja, osa 1.

"-- Se oli Lontoo. Rakennettu rakenteiden päällä oleville rakenteille, kaikkien vuorollaan unohdettujen -- Oliko se kirous, että kaupunki kätki niin suuren osan menneisyyttään, vai oliko se ainoa keino jolla kaupunki pystyi selviämään? Joskus hän oli uneksinut Lontoosta, jossa rakennukset ja sillat ja kadut olisi revitty ja kaivettu niin, että Thamesiin laskevat muinaiset joet voitaisiin avata uudestaan taivasalle. Mutta mitä mieltä siinä olisi? Ne olivat todennäköisesti onnellisempia sellaisina kuin olivat, piilossa, huomaamattomina, salaperäisinä."

Nicci French on pseudonyymi, jonka takaa löytyy dekkareita kirjoittava lontoolainen journalistipariskunta Nicci Gerrard ja Sean French. Ns. viikonpäiväsarjan ensimmäinen osa Murheellinen maanantai avaa lupaavasti psykologiseen jännitykseen perustuvan tarinan, jossa rikoksia selvittämässä on poliisin lisäksi psykoterapeutti.

Kuten odottaa saattaa poliisin, eli rikosylikonstaapeli Malcolm Karlssonin, ja psykoterapeutti Frieda Kleinin ensikohtaaminen ei tapahdu kovinkaan myönteisissä merkeissä. Pieni lapsi on kuitenkin kadonnut jälkiä jättämättä ja jokainen kivi on tarpeen kääntää. Niinpä rikostutkintaa johtavan poliisin ja terapeutin, joka liittää asiakkaansa kertomuksen lehdissä esiteltyyn katoamistapaukseen, on tarpeen laskea piikkinsä ja suunnata ponnistelunsa kohti samaa päämäärää. 

Tarina etenee juohevasti jännitystä sopivasti säädellen ja mielenkiintoisen henkilögallerian esitellen. Sitoutumiskammoinen terapeutti Frieda on järjestänyt elämänsä mukavasti ja itsenäisesti, eronnut ylikonstaapeli painiskelee lastenhoitohuolien kanssa ja ystävien, sukulaisten, kollegoiden ja miesystäväehdokkaiden joukkoon tuo oman lisävärinsä ja käytännöllisen asenteensa Friedan vastaanottohuoneen katon läpi pudonnut ukrainalainen rakennusmies Josef.

Myös Lontoo kahviloineen, baareineen ja niin suurine kuin pienine ja syrjäisine katuineenkin on esillä tapahtumien näyttämönä eri vuorokaudenaikojen valaistuksessa. Unettomuudesta kärsivä Frieda Klein kuljeskelee öisen kaupungin varjoissa ja lyhtyjen alla ja elää kotinsa ja praktiikkansa lähiseuduilla olevien kuppiloiden antimilla. 

Kahden kirjoittajan tekniikan hyötyjä on saada tarinaan sisällytettyä raikkaasti erilaisia näkökulmia, ja kertojan vuoro vaihteleekin kaikkitietävän kertojan ja sisäisen monologin välillä onnistuneesti. Kerronta on sujuvaa, tapahtumien ja henkilöiden havainnointi hienovaraisen tyylikästä ja alleviivaamatonta. Ainakin minulle arvoitus säilyi arvoituksena kirjan loppusivuille saakka.

Nicci French nousee tällä ensimmäisellä lukemallani kirjalla suosikkidekkaristieni joukkoon. Tarkat havainnot ihmisten luonteesta ja käytöksestä pitävät paremmin yllä lukijan kiinnostusta kuin raaka toiminta. Silti en luokittelisi kirjaa miksikään pehmodekkariksi tai hyvän mielen dekkariksi. Aihe ja realiteetit lapsen kidnappauksesta ovat kovia ja ahdistavia, eikä niitä kirjassa pehmennellä. 

Myöskin Lontooseen sijoittuvia dekkareita Robert Galbraithin kirjailijanimellä kirjoittava J. K. Rowling jää minusta Frenchille kakkoseksi ainakin ja erityisesti tiivistämisen kyvyssä. Minusta on mukavaa, kun dekkarin sivumäärä pysyttelee sellaisissa rajoissa, että kirjan voi lukea saman päivän aikana, ilman että ajatusten tarvitsee välillä irrottautua tarinasta. Toki näiden kahden kirjasarjan päähenkilöt, hienostunut psykoterapeutti Frieda ja räjähtänyt yksityisetsivä Cormoran Strike ovat aivan eri maailmoista ja luovat kumpikin omalla persoonallisella tavallaan valoa Lontoon synkkiin salaisuuksiin.

Tulen siis varmaan jossakin vaiheessa tarttumaan viikonpäiväsarjan muihinkin kirjoihin. Kirjan suomennoksen heikosta tasosta johtuen se tulee kuitenkin tapahtumaan alkukielellä.

Frenchin Viikonpäiväsarjan julkaissut Blue Moon on jännityskirjallisuutta julkaiseva kustannusyhtiö, joka on sittemmin siirtynyt Docendon alaiseksi. Kustantamon ovat omistaneet Raimo Salokangas ja Ulla Ekman-Salokangas, jotka toimivat myös kustantamon kääntäjinä. Tämä vaikuttaa olleen käännösten lopputuloksen kannalta ainakin tämän kirjan perusteella ongelma. Kustantajan olisi suonut käyttävän ulkopuolisia kustannustoimittajia tai oikolukijoita. Kirjassa on nimittäin paljon sen tasoisia käännösvirheitä, joita ei pitäisi kustantamoissa päästä läpi seulan. Anglismeja ja muuten kömpelöä kieltä ja lauserakenteita, pronominien virheellisiä viittaussuhteita ym. 

Viikonpäiväsarjan ulkopuoliset Nicci Frenchin kirjat onkin suomeksi julkaissut Otava.

Muualla:

Nicci French -jännärit (ja esittelyssä Frieda Klein). Kahvia kiitos -blogi 13.6.2013, Lily. 

Helmet-lukuhaasteessa 2023

kirjan voisi sijoittaa ainakin seuraaviin kohtiin:

18. kirja on julkaistu alun perin englannin kielellä

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Lontoo)

25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

40. Kirjassa hylätään jotain