Siirry pääsisältöön

Bernardo Atxaga: Tuolla taivaalla

Matkalla



Bernardo Atxaga: Tuolla taivaalla (Zeru horiek, 1996). Espanjan kielestä suomentanut Tarja Roinila. 154 s. Tammi, Keltainen kirjasto 1999. 

"Hän nojautui taaksepäin penkillä ja ensi kertaa sinä päivänä hänen silmänsä näkivät taivaan. Se ei ollut mikään miellyttävä näky. Taivas ei muistuttanut vähimmässäkään määrin sitä 'hidasta sinistä jokea' josta eräässä Barcelonalle omistetussa runossa puhuttiin. Päinvastoin: se muistutti harmaasta marmorista rakennetun hautakammion kattoa. Ei, taivaan katselemisesta ei liioin ollut apua."

Baskikirjailija Bernardo Atxagan pienoisromaani on bussimatkan kuvaus. Vankilasta juuri vapautunut nainen matkustaa bussilla Barcelonasta kotikaupunkiinsa Bilbaoon. Vietettyään lähes neljä vuotta vankilassa terroritekoon osallistumisesta tuomittuna päähenkilö palaa vapauteen ristiriitaisin tuntein. 

Nainen pelkää aatetoverien tuomiota, koska on vapauttamisanomuksessaan joutunut ilmoittamaan katuvansa terrori-iskuun osallistumistaan. Hän pelkää poliisien seuraavan itseään, kuten on kuullut tapahtuvan vankilasta vapautuville baskiaktivisteille. Hän huomaa ainoiden todellisten ystäviensä jääneen vankilaan ja olevansa hyvin yksin ja vailla sekä turvaverkostoa että toimeentuloa.

Atxagan tapa kirjoittaa tuo mieleen film noirin pelkistyksen ja tummasävyiset, lain nurjalla puolella olevat aihepiirit. Ainakin minä näin kirjan tapahtumat silmissäni film noirina. 

Nainen, jota kirjassa kutsuu nimeltä vain poliisi, on ulkoisesti pidättyvä, ketjussa polttava ja kahvia juova ihmisten karttelija. Häntä huolettaa, pystyykö hän käyttäytymään kuin normaali ihminen ja olemaan herättämättä huomiota. Vieraiden ihmisten läsnäolo käy hänen hermoilleen. Kirjan alussa on episodi, josta käy ilmi, millaisiin tekoihin hän pakotettuna kykenee.

Mukanaan nainen kantaa matkalaukkua. Siinä ovat hänen vankilasta mukaansa ottamansa kymmenen lempikirjaansa sekä sellitoverilta saatu kopio Sikstuksen kappelin freskon yksityiskohdasta, jossa luojan ja Adamin etusormet ovat hipaisemaisillaan toisiaan. Naisella on maalauksesta oma varjeltu mielikuvansa, jota hän ei tahdo jakaa kenenkään kanssa.

Taivas, jota nainen on tottunut havainnoimaan sellistään, seuraa hänen matkaansa. Hän panee tarkoin merkille taivaan muutokset; taivaalle katsominen vaikuttaa hänen kiintopisteeltään maailmassa ja vapaudessa, johon hän ei ole vielä tottunut.

"Harmaan autiomaan jälkeen esiin tulleet kukkulat olivat tiheikön peitossa ja niissä oli viljeltyjä kohtia, mutta ne olivat yhä autioita. Hetken ajan hän ajatteli hyönteisiä, hiiriä, lintuja, jotka varmaankin elivät siellä. Sitten hän ajatteli hiljaisuutta, joka noiden olentojen elämää ympäröi ja sitä kuinka kovaa elämää se mahtoi olla. Mutta hänen ei pitänyt sääliä niitä: hyönteiset, hiiret ja linnut olivat vahvoja olentoja, ne olivat neuvokkaita onnettomuuksien sattuessa." 

Sairaanhoitajana aikaisemmin työskennellyt nainen on kirjallisesti sivistynyt ja etsii tukea ja lohtua kirjallisuudesta. Hän poimii runoja ja lauluja muististaan ja otteita mukanaan kantamistaan kirjoista jopa siinä määrin, että kirjallisten lainausten niin runsas mukana olo tuntuu jo päälle liimatulta. Toki sitaatit, samoin kuin naisen torkkuessaan näkemät unetkin, tuovat hänestä esiin sen herkän ja haavoittuvan, onnesta haaveilla uskaltavan puolen, jota tarinan todellisuudessa ei nähdä, ja niillä on siinä mielessä merkityksellinen paikkansa kokonaisuudessa. Paljon vähempikin sitaattimäärä olisi kuitenkin riittänyt ja houkutuin kirjaa lukiessani pohtimaan, millainen kirja olisi ollut kokonaan ilman sitaattejaan. Minun mielestäni parempi ja kiinnostavampi henkilökuvauksena.

Kun bussi saapuu perille, nainen on jo joutunut tekemään päätöksiä tulevasta elämästään. Hänen matkansa jatkuu.

Nuorena menehtyneen kääntäjä Tarja Roinilan käännös espanjasta on vivahteikasta kieltä. Baskimaan kielellä yleensä kirjansa kirjoittavan Atxagan kerrotaan kääntävän itse teoksiaan espanjaksi, mutta en löytänyt mainintaa, joka vahvistaisi onko Roinilan käännöstyössään käyttämä teoksen espanjannos Atxagan itsensä kynästä lähtöisin.

Jos pidät eri kulkuneuvoilla matkustamisen kuvauksista, kuten minä, tämä kirja voisi olla mielenkiintoinen lukukokemus sinulle. Muita vastaavia mieleeni tulee mm Antti Hyryn Erään junamatkan kuvaus, Michel Butorin Tänä yönä nukut levottomasti, Harry Salmenniemen Varjotajunta, Raija Orasen novellikokoelman Nainen joka söi junassa appelsiinin pitkä niminovelli, Rosa Liksomin Hytti nro 6, Agatha Christien Idän pikajunan arvoitus... Nämä kaikki sattuvat olemaan junamatkojen kuvauksia, joten yksi bussimatka kokoelmaan on tervetullut. Hieno lentomatkan kuvaus lentomatkailun alkuajoilta puolestaan löytyy Matti Kurjensaaren veitikkamaisesta matkakirjasta Karavaanikellot, josta alter egoni Ms Tati on kertonut; siinä lentomatkan kuvaus on kylläkin vain osa sisällöstä. Ja onhan vielä Robert M. Pirsigin kulttikirja Zen ja moottoripyörän kunnossapito eeppisine moottoripyörämatkoineen. Mitähän muita näitä kaikkia onkaan?

"Jos kuvaa tarkasteli kokonaisuutena - tämä ajatus tuli hänen mieleensä bussin ajettua vielä muutaman kilometrin - näkymä ikkunan takana oli kuin puiden maastamuutto, exodus, puiden pitkä marssi kohti kaukaista määränpäätä. Ne näyttivät matkaavan kohti länttä, sinne päin missä taivas oli yhä sininen. Ohjasiko niitä jokin tähti? Ohjasiko Venus niitä? Ei, opasta ei ollut, ei ollut paon mahdollisuutta. Puut eivät kyenneet liikkumaan."


Muualla:

Bernardo Atxaga: Tuolla taivaalla. 4.5.2013 Albatrossia haavoitin -blogi


Helmet-lukuhaasteessa 2023

kirjan voi sijoittaa esimerkiksi seuraaviin kohtiin:

9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön ja kirja kertoo tästä

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Barcelona, Espanja)

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla

31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

40. Kirjassa hylätään jotain

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...