Bernardo Atxaga: Tuolla taivaalla

Matkalla

Bernardo Atxaga: Tuolla taivaalla (Zeru horiek, 1996). Espanjan kielestä suomentanut Tarja Roinila. 154 s. Tammi, Keltainen kirjasto 1999. 

"Hän nojautui taaksepäin penkillä ja ensi kertaa sinä päivänä hänen silmänsä näkivät taivaan. Se ei ollut mikään miellyttävä näky. Taivas ei muistuttanut vähimmässäkään määrin sitä 'hidasta sinistä jokea' josta eräässä Barcelonalle omistetussa runossa puhuttiin. Päinvastoin: se muistutti harmaasta marmorista rakennetun hautakammion kattoa. Ei, taivaan katselemisesta ei liioin ollut apua."

Baskikirjailija Bernardo Atxagan pienoisromaani on bussimatkan kuvaus. Vankilasta juuri vapautunut nainen matkustaa bussilla Barcelonasta kotikaupunkiinsa Bilbaoon. Vietettyään lähes neljä vuotta vankilassa terroritekoon osallistumisesta tuomittuna päähenkilö palaa vapauteen ristiriitaisin tuntein. 

Nainen pelkää aatetoverien tuomiota, koska on vapauttamisanomuksessaan joutunut ilmoittamaan katuvansa terrori-iskuun osallistumistaan. Hän pelkää poliisien seuraavan itseään, kuten on kuullut tapahtuvan vankilasta vapautuville baskiaktivisteille. Hän huomaa ainoiden todellisten ystäviensä jääneen vankilaan ja olevansa hyvin yksin ja vailla sekä turvaverkostoa että toimeentuloa.

Atxagan tapa kirjoittaa tuo mieleen film noirin pelkistyksen ja tummasävyiset, lain nurjalla puolella olevat aihepiirit. Ainakin minä näin kirjan tapahtumat silmissäni film noirina. 

Nainen, jota kirjassa kutsuu nimeltä vain poliisi, on ulkoisesti pidättyvä, ketjussa polttava ja kahvia juova ihmisten karttelija. Häntä huolettaa, pystyykö hän käyttäytymään kuin normaali ihminen ja olemaan herättämättä huomiota. Vieraiden ihmisten läsnäolo käy hänen hermoilleen. Kirjan alussa on episodi, josta käy ilmi, millaisiin tekoihin hän pakotettuna kykenee.

Mukanaan nainen kantaa matkalaukkua. Siinä ovat hänen vankilasta mukaansa ottamansa kymmenen lempikirjaansa sekä sellitoverilta saatu kopio Sikstuksen kappelin freskon yksityiskohdasta, jossa luojan ja Adamin etusormet ovat hipaisemaisillaan toisiaan. Naisella on maalauksesta oma varjeltu mielikuvansa, jota hän ei tahdo jakaa kenenkään kanssa.

Taivas, jota nainen on tottunut havainnoimaan sellistään, seuraa hänen matkaansa. Hän panee tarkoin merkille taivaan muutokset; taivaalle katsominen vaikuttaa hänen kiintopisteeltään maailmassa ja vapaudessa, johon hän ei ole vielä tottunut.

"Harmaan autiomaan jälkeen esiin tulleet kukkulat olivat tiheikön peitossa ja niissä oli viljeltyjä kohtia, mutta ne olivat yhä autioita. Hetken ajan hän ajatteli hyönteisiä, hiiriä, lintuja, jotka varmaankin elivät siellä. Sitten hän ajatteli hiljaisuutta, joka noiden olentojen elämää ympäröi ja sitä kuinka kovaa elämää se mahtoi olla. Mutta hänen ei pitänyt sääliä niitä: hyönteiset, hiiret ja linnut olivat vahvoja olentoja, ne olivat neuvokkaita onnettomuuksien sattuessa." 

Sairaanhoitajana aikaisemmin työskennellyt nainen on kirjallisesti sivistynyt ja etsii tukea ja lohtua kirjallisuudesta. Hän poimii runoja ja lauluja muististaan ja otteita mukanaan kantamistaan kirjoista jopa siinä määrin, että kirjallisten lainausten niin runsas mukana olo tuntuu jo päälle liimatulta. Toki sitaatit, samoin kuin naisen torkkuessaan näkemät unetkin, tuovat hänestä esiin sen herkän ja haavoittuvan, onnesta haaveilla uskaltavan puolen, jota tarinan todellisuudessa ei nähdä, ja niillä on siinä mielessä merkityksellinen paikkansa kokonaisuudessa. Paljon vähempikin sitaattimäärä olisi kuitenkin riittänyt ja houkutuin kirjaa lukiessani pohtimaan, millainen kirja olisi ollut kokonaan ilman sitaattejaan. Minun mielestäni parempi ja kiinnostavampi henkilökuvauksena.

Kun bussi saapuu perille, nainen on jo joutunut tekemään päätöksiä tulevasta elämästään. Hänen matkansa jatkuu.

Nuorena menehtyneen kääntäjä Tarja Roinilan käännös espanjasta on vivahteikasta kieltä. Baskimaan kielellä yleensä kirjansa kirjoittavan Atxagan kerrotaan kääntävän itse teoksiaan espanjaksi, mutta en löytänyt mainintaa, joka vahvistaisi onko Roinilan käännöstyössään käyttämä teoksen espanjannos Atxagan itsensä kynästä lähtöisin.

Jos pidät eri kulkuneuvoilla matkustamisen kuvauksista, kuten minä, tämä kirja voisi olla mielenkiintoinen lukukokemus sinulle. Muita vastaavia mieleeni tulee mm Antti Hyryn Erään junamatkan kuvaus, Michel Butorin Tänä yönä nukut levottomasti, Harry Salmenniemen Varjotajunta, Raija Orasen novellikokoelman Nainen joka söi junassa appelsiinin pitkä niminovelli, Rosa Liksomin Hytti nro 6, Agatha Christien Idän pikajunan arvoitus... Nämä kaikki sattuvat olemaan junamatkojen kuvauksia, joten yksi bussimatka kokoelmaan on tervetullut. Hieno lentomatkan kuvaus lentomatkailun alkuajoilta puolestaan löytyy Matti Kurjensaaren veitikkamaisesta matkakirjasta Karavaanikellot, josta alter egoni Ms Tati on kertonut; siinä lentomatkan kuvaus on kylläkin vain osa sisällöstä. Ja onhan vielä Robert M. Pirsigin kulttikirja Zen ja moottoripyörän kunnossapito eeppisine moottoripyörämatkoineen. Mitähän muita näitä kaikkia onkaan?

"Jos kuvaa tarkasteli kokonaisuutena - tämä ajatus tuli hänen mieleensä bussin ajettua vielä muutaman kilometrin - näkymä ikkunan takana oli kuin puiden maastamuutto, exodus, puiden pitkä marssi kohti kaukaista määränpäätä. Ne näyttivät matkaavan kohti länttä, sinne päin missä taivas oli yhä sininen. Ohjasiko niitä jokin tähti? Ohjasiko Venus niitä? Ei, opasta ei ollut, ei ollut paon mahdollisuutta. Puut eivät kyenneet liikkumaan."

Muualla:

Bernardo Atxaga: Tuolla taivaalla. 4.5.2013 Albatrossia haavoitin -blogi

Helmet-lukuhaasteessa 2023

kirjan voi sijoittaa esimerkiksi seuraaviin kohtiin:

9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön ja kirja kertoo tästä

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Barcelona, Espanja)

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla

31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

40. Kirjassa hylätään jotain