Harry Salmenniemi: Varjotajunta

Odotus

Kuva: Ellen Karhulampi

Harry Salmenniemi: Varjotajunta. 246 s. Graafinen suunnittelu: Mikko Branders. Kannen valokuva: Mikko Rikala. Siltala 2023.

Kustantajan arvostelukappale, kiitokset!

"Minulla on liikaa ajatuksia. Minulla on aivan liikaa typeriä ajatuksia; järkeviä ajatuksia minulla ei juuri ole. Järkevillä ajatuksilla voisi ansaita rahaa. Minun ajatuksillani saattaa korkeintaan vähän taiteilla. Ajattelen vääriä asioita. Ajattelen kikherneitä kun pitäisi ajatella tulonmuodostusta. Ajattelen Bartókia kun pitäisi ajatella asuntolainaa. Päässäni jokin vääristää itseään: liikkeet monistuvat, peilautuvat, häilähtelevät toisiaan vasten."

Mies ravintolassa syö runebergintorttua ja juo olutta. Se tuntuu oudolta ja on vaikea kuvitella miten maut sopivat yhteen. Etenkin kun oma kimchi ei maistu miltään. - Niille jotka ovat lukeneet Salmenniemen novelleja on jo tässä vaiheessa, Salmenniemen ensimmäisen romaanin ensimmäisellä sivulla, selvää että outouden tunne ei tule loppumaan siihen.

Kirjan päähenkilö "hän, minä" odottaa junaa Pasilan kauppakeskus Triplassa. Hänestä tuntuu, että kaikesta kuhinasta huolimatta maailmassa on liikaa tyhjää tilaa. Ruoka ei maistu miltään, koska se on täynnä tyhjää tilaa, kaikkien esineiden ja ihmistenkin sisällä on liikaa tyhjää tilaa.

Kirja kuvaa Harry Salmenniemi -nimisen päähenkilön junan odotusta ja junamatkaa Helsingistä Jyväskylään. Salmenniemi-niminen päähenkilö on käynyt Helsingissä kahden uutta novellikokoelmaansa koskevan haastattelun vuoksi. Odotellessaan ja junassa istuessaan hän muistelee haastatteluja ja Helsingissä ystävänsä kanssa viettämäänsä aikaa, kuunteleekin oman haastattelunsa ja arvioi sitä. Muistot ja havainnot vuorottelevat harhailevien ajatusten kanssa, junamatka etenee hitaasti. Elämän päämäärät ja niiden merkityksettömyys tai merkityksellisyys vilkkuvat mielessä.

Kirjailija tajuaa yhä uudelleen olevansa nykyisin onnellinen, vaikka onkin ollut ahdistunut koko ikänsä. Hän on onnellinen, koska hänellä nyt on perhe ja pieni lapsi, joka tuottaa hänelle iloa joka päivä. Kaikki muut päämäärät ja tavoitteet pienenevät tämän jokapäiväisen ihmeen rinnalla.

Kuten Salmenniemen novelleista on tuttua, kirjallisia viittauksia löytyy runsain määrin. Matkalukemisena on Osamu Dazain Ei enää ihminen, Antti Hyryn Junamatkan kuvauskin mainitaan, ja monta muuta teosta. Salmenniemen teksti on lujasti kiinni kirjallisen tradition ja myös sen rikkomisen tietoisuudessa.

Tämä traditiotietoisuus on minulle yksi Salmenniemen tekstien kiinnostavimpia ja nautittavimpia piirteitä. Hän uudelleenkertoo, piirtää pastissia, kommentoi ja sämplää kirjallista traditiota monissa teksteissään yllättävin tavoin. 

Varjotajunta-romaanissa Salmenniemi on kirjallisuuden ydinkysymysten, kertomisen ja sen kuvauksen, äärellä. Romaanin kerrontaratkaisu on mielenkiintoinen: Salmenniemi kuvaa Salmenniemi-nimistä päähenkilöä ja hänen toimiaan ja ajatuksiaan, joita Salmenniemi-nimisen päähenkilön sisäinen tarkkailija(-kertoja) kaiken aikaa havainnoi. Tarina etenee vuoroin hän- ja vuoroin minämuodossa. Ei ihme, että kirjan päähenkilön on välillä vaikea asetella askeliaan.

Kirjan päähenkilö toteaa, että kirjat pitäisi lukea vähintään kolmeen kertaan ennen kuin niiden rakenne alkaa hahmottua lukijalle. Tämä on hyvä neuvo, mutta toistaiseksi olen lukenut Salmenniemen romaanin vain kertaalleen. Siksipä en täysin hahmotakaan, millainen kuvio havainnoijan ja havainnoitavan, minän ja hänen, tajunnan ja varjotajunnan välisille jaksoille muodostuu. Mikäli niiden välillä on jokin satunnaisuudesta poikkeava kuvio. Voin siis lukiessani nautiskella näiden näkökulmien satunnaisesta vaihtelusta kuin muuttuvien maisemien ohivilahtelusta, mikä on hyvä vaihtoehto.

Romaania voi lukea myös muodissa olevan autofiktion ironisena kommentointina. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan kertojan tavoin kirjan kertoja(t) kuvaa(vat) elämää sen pienimpiä yksityiskohtia myöten, niin että lukijakin pääsee aistimaan elämän ja odotuksen tuskastuttavan ja paradoksaalisen pituuden. Erona vain se, että Proustin muistojen odysseia alkaa kiertyä leivonnaisen maun ympärille, kun taas Salmenniemi lähtee liikkeelle siitä, että mikään ei maistu miltään, ja runoilijan mukaan nimettyä leivonnaistakin syö joku ohimennen havaittu sivuhenkilö. 

Leivonnaisesta puheen ollen: runebergintorttu naulaa kirjan Helmet-lukuhaasteessa kohtaan "kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä".

Salmenniemen kirjailija-päähenkilö puolestaan naulaa itsensä novellin kenttään muistellessaan Friedrich Dürrenmattin novellia, jossa juna alkaa syöksyä kohti maailman sydäntä. Novellin, jonka loppua kirjailija-päähenkilö ei muista, hän tietää lukeneensa Aulis Ojajärven koulujen lukemistoksi toimittamasta Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja 2 -teoksesta.

"Enää ei ole sellaista koulujärjestelmää, jossa luettaisiin maailmankirjallisuuden mestarinovelleja järjestelmällisesti. En kehtaa myöntää kenellekään, että harmittelen sitä; että juuri se lannistaa minua. Kenelläkään ei ole enää röyhkeyttä toimittaa maailmankirjallisuuden parhaita kertomuksia, ja se on sääli. Vaikka sellainen teos väistämättä epäonnistuisi, se olisi silti kiinnostava.

Minä en ala sellaista tehdä.

Minulla ei ole mielessä kuin muutama novelli, jotka siihen tulisivat."

Päähenkilö mainitsee muutamia nimiä ja novelleja, Pirandellon ja Maupassantin ensimmäisiksi. Myös Lydia Davisin. Kiinnostavia nimiä oleellisempaa on kuitenkin tietysti kirjallisuuden diskurssin muuttuminen niin paljon vuosikymmenten takaista pirstaleisemmaksi, että kysymys "parhaudesta" on menettänyt merkityksensä tai muuttunut absurdiksi. Mittakeppejä on niin monia.

"Minulla on vain aavistuksia, ei lauseita. Kaikki monistuu ja pehmenee, himmenee. Voin vain seurata, miten asiat virtaavat, miten ne limittyvät toisiinsa. Ne ovat päällekkäin. Ei niitä voi ymmärtää. En tahdo, että siinä on mitään mystistä, eikä siinä ole: se on geometriaa, jota suoritetaan hämärässä.

Kirjoittaminen: mittaamista ilman asteikkoa."

Muualla:

Herman Raivio: Harry Salmenniemen romaani on kirjallinen voimannäyte - ja antaa huutia suomalaiselle kulttuurijournalismille. Helsingin Sanomat 4.2.2023

Helmet-lukuhaaste 2023:ssa 

minä sijoitan kirjan kohtaan 

28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä

Muita mahdollisia kohtia ovat:

5. Kirjassa ollaan maan alla (rautatietunneli)

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Helsinki, Tampere, Jyväskylä)

29. Kirjassa on minäkertoja (osittain)

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023