Lydia Davis: Kafka valmistaa päivällistä

Lydia Davis: Kafka valmistaa päivällistä: valitut novellit. Siltala & Sanavalinta 2021. 356 s. Toimitus ja suomennos Aki Salmela. Jälkisanat Harry Salmenniemi.

Amerikkalaisen Lydia Davisin ensimmäinen suomennettu novellivalikoima sisältää novelleja, pienoisproosaa ja hänelle tyypillisiä miniatyyrinovelleiksi luonnehdittuja hyvin lyhyitä tekstejä useammasta hänen teoksestaan. Tyypillinen tekstien pituus on sivun tai pari, joskus jopa vain lauseen tai pari.

Flash fiction on luonnehdinta, jota käytetään Davisin edustamasta äärimmäisen lyhyestä teksti- ja kertomustyypistä, joka lyhyydestään huolimatta sisältää juonellisia ja henkilökuvauksellisia aineksia. Monet tunnetut novellin taitajat ovat kunnostautuneet myös tässä tyylilajissa. Ernest Hemingway, Franz Kafka, Italo Calvino, Jorge Luis Borges, Yasunari Kawabata, Daniel Harms... 

Davisin kertomukset ovat tai sisältävät usein surrealistisia kuvia. 

"Kolibrit pöläyttelevät räjähdyksiä kuolevissa valkeissa kukissa - eivätkä yksin valkeat kukat tee kuolemaa, vaan myös vanhoja naisia putoilee oksilta kaikkialla - kaupungin ulkopuolella savuavissa kuopissa palaa kaikenlaista muutakin kuollutta - ja mitä voidaan tehdä?" 

Tai ne saattavat olla myös kafkamaisia pohdintoja omien ja muiden tekojen tai sanojen takana olevista tarkoituksista, oletuksista ja odotuksista. Tässä ne lähestyvät hiukan Nathalie Sarrauten Tropismeja.

"Nainen jatkaa miehen kiroamista moottoritielle asti. Hän on vihainen, koska mies on lähettänyt hänelle kirjeen ja koska kirje on välittömästi ilahduttanut häntä, ja koska ilahtuminen on välittömästi palauttanut hänen tuskansa. Ja hän on vihainen, koska tuota tuskaa ei voi mikään koskaan hyvittää. Vaikka tietysti on vaikea kutsua sitä kirjeeksi, koska kyseessä on vain runo, ranskankielinen runo, jonka joku muu on kirjoittanut. Hän on myös vihainen siitä, minkälaisesta runosta on kyse. Ja hän on myös vihainen siksi, että vaikka hän myöhemmin miettiikin sille mahdollista vastausta, hän on huomannut heti, ettei siihen voi millään vastata."

Tässä kokonaisuudessa pitemmät, todellisiin dokumentteihin pohjautuvat novellit erottautuvat hiukan hämmentävinä. Selostus Lordi Roystonin matkoista Venäjällä 1800-luvun alussa (1806-08) pohjautuu lordin isälleen kirjoittamiin kirjeisiin, jotka julkaistiin lordin kuoleman jälkeen 1838. 

Tuntuu erikoiselta lukea autenttisia kansatieteellisen kuvauksen kaltaisia havaintoja ja tapahtumia lordin matkalta Davisin surrealististen pienten novellien keskellä. Erikoista se on kuitenkin vain niin kauan, kun alkaa tajuta lordi Roystonin retken muodostavan unenomaisen yllättävän ja absurdinkin tapahtumajonon ihan samaan tyyliin kuin monet Davisin kertomuksista. Ainakin Davisin kertomana.

Muita pitkiä kertomuksia ovat kertomus Marie Curien elämästä ja kokoelman niminovelli Kafka valmistaa päivällistä, joka perustuu Franz Kafkan kirjeisiin.

Davisin tarinoiden teemoina ovat eksistentiaalisuus, oman itsen erottaminen ympäristöstä tai toisista ihmisistä. Vierauden tunteet suhteessa omaan identiteettiin puhkeavat usein keskellä arkista kokemusta.

"Sitten kadulta kuuluu äkisti kovaa meteliä monesta paikasta yhtä aikaa - muutama auto tööttäilee, rekan moottori päästää kovan äänen, toinen rekka rämistelee epätasaista tietä jotain irtonaista kyydissään, katujyrä murahtaa - ja tuo meteli tuntuu tapahtuvan suoraan hänen sisällään ikään kuin hänen ärtymyksensä ja hämmennyksensä olisivat tyhjentäneet hänet ja raivanneet hänen rintansa keskelle paikan tälle metallin räminälle, tai ikään kuin hän itse olisi lähtenyt tästä ruumiista ja jättänyt sen auki tälle metelille, ja sitten hän miettii: Onko tämä meteli todella tullut minuun, vai onko jokin minussa lähtenyt ulos kadulle pitämään tällaista mekkalaa?"

Davisin huumoria voisi paikoitellen kuvailla zeniläiseksi. Uudet näkökulmat aukeavat usein yhtäkkisinä valaistumisen kaltaisina oivalluksina, jotka saattavat pukeutua ironian tai sarkasmin asuun.

"On olemassa tiettyjä rajoja sille mitä voi hyväksyä, myös mahdottomien asioiden kohdalla." 

Davisin runoja on suomennettu aikaisemmin kokoelmassa Lännen kieli: valikoima uudempaa amerikkalaista kirjallisuutta (1993), jonka on toimittanut Markku Into. Runollinen ilmaisu ei ole kaukana Davisin miniatyyrinovelleistakaan, monesti niitä voisi yhtä hyvin kutsua runoiksi. Kääntäjänä hänet tunnetaan erityisesti ranskalaisen kirjallisuuden tulkitsijana. 

Aki Salmela on valinnut tekstit tähän käännösvalikoimaan ja myös suomentanut ne. Erityisesti ihailen hänen kääntämiensä lauseiden hengittävyyttä, missä loistava pilkutus on avainasemassa. (Mieltäni jäi kuitenkin vaivaamaan yksi balettitossu. Minulla ei ole alkuteosta, mutta epäilen, että kyseessä kumminkin oli ballerina-kenkä. Ja tämähän on tietysti ihan oleellinen detalji. Not.) 

Kotimainen novellin taitaja Harry Salmenniemi on kirjoittanut kirjaan jälkisanat, joissa analysoi Davisin tyyliä.

Toivottavasti Davisin virkistäviä ja tuoreita miniatyyreja käännetään vielä lisää!