Siirry pääsisältöön

Lydia Davis: Kafka valmistaa päivällistä


Lydia Davis: Kafka valmistaa päivällistä: valitut novellit. Siltala & Sanavalinta 2021. 356 s. Toimitus ja suomennos Aki Salmela. Jälkisanat Harry Salmenniemi.

Amerikkalaisen Lydia Davisin ensimmäinen suomennettu novellivalikoima sisältää novelleja, pienoisproosaa ja hänelle tyypillisiä miniatyyrinovelleiksi luonnehdittuja hyvin lyhyitä tekstejä useammasta hänen teoksestaan. Tyypillinen tekstien pituus on sivun tai pari, joskus jopa vain lauseen tai pari.

Flash fiction on luonnehdinta, jota käytetään Davisin edustamasta äärimmäisen lyhyestä teksti- ja kertomustyypistä, joka lyhyydestään huolimatta sisältää juonellisia ja henkilökuvauksellisia aineksia. Monet tunnetut novellin taitajat ovat kunnostautuneet myös tässä tyylilajissa. Ernest Hemingway, Franz Kafka, Italo Calvino, Jorge Luis Borges, Yasunari Kawabata, Daniel Harms... 

Davisin kertomukset ovat tai sisältävät usein surrealistisia kuvia. 

"Kolibrit pöläyttelevät räjähdyksiä kuolevissa valkeissa kukissa - eivätkä yksin valkeat kukat tee kuolemaa, vaan myös vanhoja naisia putoilee oksilta kaikkialla - kaupungin ulkopuolella savuavissa kuopissa palaa kaikenlaista muutakin kuollutta - ja mitä voidaan tehdä?" 

Tai ne saattavat olla myös kafkamaisia pohdintoja omien ja muiden tekojen tai sanojen takana olevista tarkoituksista, oletuksista ja odotuksista. Tässä ne lähestyvät hiukan Nathalie Sarrauten Tropismeja.

"Nainen jatkaa miehen kiroamista moottoritielle asti. Hän on vihainen, koska mies on lähettänyt hänelle kirjeen ja koska kirje on välittömästi ilahduttanut häntä, ja koska ilahtuminen on välittömästi palauttanut hänen tuskansa. Ja hän on vihainen, koska tuota tuskaa ei voi mikään koskaan hyvittää. Vaikka tietysti on vaikea kutsua sitä kirjeeksi, koska kyseessä on vain runo, ranskankielinen runo, jonka joku muu on kirjoittanut. Hän on myös vihainen siitä, minkälaisesta runosta on kyse. Ja hän on myös vihainen siksi, että vaikka hän myöhemmin miettiikin sille mahdollista vastausta, hän on huomannut heti, ettei siihen voi millään vastata."

Tässä kokonaisuudessa pitemmät, todellisiin dokumentteihin pohjautuvat novellit erottautuvat hiukan hämmentävinä. Selostus Lordi Roystonin matkoista Venäjällä 1800-luvun alussa (1806-08) pohjautuu lordin isälleen kirjoittamiin kirjeisiin, jotka julkaistiin lordin kuoleman jälkeen 1838. 

Tuntuu erikoiselta lukea autenttisia kansatieteellisen kuvauksen kaltaisia havaintoja ja tapahtumia lordin matkalta Davisin surrealististen pienten novellien keskellä. Erikoista se on kuitenkin vain niin kauan, kun alkaa tajuta lordi Roystonin retken muodostavan unenomaisen yllättävän ja absurdinkin tapahtumajonon ihan samaan tyyliin kuin monet Davisin kertomuksista. Ainakin Davisin kertomana.

Muita pitkiä kertomuksia ovat kertomus Marie Curien elämästä ja kokoelman niminovelli Kafka valmistaa päivällistä, joka perustuu Franz Kafkan kirjeisiin.

Davisin tarinoiden teemoina ovat eksistentiaalisuus, oman itsen erottaminen ympäristöstä tai toisista ihmisistä. Vierauden tunteet suhteessa omaan identiteettiin puhkeavat usein keskellä arkista kokemusta.

"Sitten kadulta kuuluu äkisti kovaa meteliä monesta paikasta yhtä aikaa - muutama auto tööttäilee, rekan moottori päästää kovan äänen, toinen rekka rämistelee epätasaista tietä jotain irtonaista kyydissään, katujyrä murahtaa - ja tuo meteli tuntuu tapahtuvan suoraan hänen sisällään ikään kuin hänen ärtymyksensä ja hämmennyksensä olisivat tyhjentäneet hänet ja raivanneet hänen rintansa keskelle paikan tälle metallin räminälle, tai ikään kuin hän itse olisi lähtenyt tästä ruumiista ja jättänyt sen auki tälle metelille, ja sitten hän miettii: Onko tämä meteli todella tullut minuun, vai onko jokin minussa lähtenyt ulos kadulle pitämään tällaista mekkalaa?"

Davisin huumoria voisi paikoitellen kuvailla zeniläiseksi. Uudet näkökulmat aukeavat usein yhtäkkisinä valaistumisen kaltaisina oivalluksina, jotka saattavat pukeutua ironian tai sarkasmin asuun.

"On olemassa tiettyjä rajoja sille mitä voi hyväksyä, myös mahdottomien asioiden kohdalla." 

Davisin runoja on suomennettu aikaisemmin kokoelmassa Lännen kieli: valikoima uudempaa amerikkalaista kirjallisuutta (1993), jonka on toimittanut Markku Into. Runollinen ilmaisu ei ole kaukana Davisin miniatyyrinovelleistakaan, monesti niitä voisi yhtä hyvin kutsua runoiksi. Kääntäjänä hänet tunnetaan erityisesti ranskalaisen kirjallisuuden tulkitsijana. 

Aki Salmela on valinnut tekstit tähän käännösvalikoimaan ja myös suomentanut ne. Erityisesti ihailen hänen kääntämiensä lauseiden hengittävyyttä, missä loistava pilkutus on avainasemassa. (Mieltäni jäi kuitenkin vaivaamaan yksi balettitossu. Minulla ei ole alkuteosta, mutta epäilen, että kyseessä kumminkin oli ballerina-kenkä. Ja tämähän on tietysti ihan oleellinen detalji. Not.) 

Kotimainen novellin taitaja Harry Salmenniemi on kirjoittanut kirjaan jälkisanat, joissa analysoi Davisin tyyliä.

Toivottavasti Davisin virkistäviä ja tuoreita miniatyyreja käännetään vielä lisää!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi