Siirry pääsisältöön

Lydia Davis: Kafka valmistaa päivällistä


Lydia Davis: Kafka valmistaa päivällistä: valitut novellit. Siltala & Sanavalinta 2021. 356 s. Toimitus ja suomennos Aki Salmela. Jälkisanat Harry Salmenniemi.

Amerikkalaisen Lydia Davisin ensimmäinen suomennettu novellivalikoima sisältää novelleja, pienoisproosaa ja hänelle tyypillisiä miniatyyrinovelleiksi luonnehdittuja hyvin lyhyitä tekstejä useammasta hänen teoksestaan. Tyypillinen tekstien pituus on sivun tai pari, joskus jopa vain lauseen tai pari.

Flash fiction on luonnehdinta, jota käytetään Davisin edustamasta äärimmäisen lyhyestä teksti- ja kertomustyypistä, joka lyhyydestään huolimatta sisältää juonellisia ja henkilökuvauksellisia aineksia. Monet tunnetut novellin taitajat ovat kunnostautuneet myös tässä tyylilajissa. Ernest Hemingway, Franz Kafka, Italo Calvino, Jorge Luis Borges, Yasunari Kawabata, Daniel Harms... 

Davisin kertomukset ovat tai sisältävät usein surrealistisia kuvia. 

"Kolibrit pöläyttelevät räjähdyksiä kuolevissa valkeissa kukissa - eivätkä yksin valkeat kukat tee kuolemaa, vaan myös vanhoja naisia putoilee oksilta kaikkialla - kaupungin ulkopuolella savuavissa kuopissa palaa kaikenlaista muutakin kuollutta - ja mitä voidaan tehdä?" 

Tai ne saattavat olla myös kafkamaisia pohdintoja omien ja muiden tekojen tai sanojen takana olevista tarkoituksista, oletuksista ja odotuksista. Tässä ne lähestyvät hiukan Nathalie Sarrauten Tropismeja.

"Nainen jatkaa miehen kiroamista moottoritielle asti. Hän on vihainen, koska mies on lähettänyt hänelle kirjeen ja koska kirje on välittömästi ilahduttanut häntä, ja koska ilahtuminen on välittömästi palauttanut hänen tuskansa. Ja hän on vihainen, koska tuota tuskaa ei voi mikään koskaan hyvittää. Vaikka tietysti on vaikea kutsua sitä kirjeeksi, koska kyseessä on vain runo, ranskankielinen runo, jonka joku muu on kirjoittanut. Hän on myös vihainen siitä, minkälaisesta runosta on kyse. Ja hän on myös vihainen siksi, että vaikka hän myöhemmin miettiikin sille mahdollista vastausta, hän on huomannut heti, ettei siihen voi millään vastata."

Tässä kokonaisuudessa pitemmät, todellisiin dokumentteihin pohjautuvat novellit erottautuvat hiukan hämmentävinä. Selostus Lordi Roystonin matkoista Venäjällä 1800-luvun alussa (1806-08) pohjautuu lordin isälleen kirjoittamiin kirjeisiin, jotka julkaistiin lordin kuoleman jälkeen 1838. 

Tuntuu erikoiselta lukea autenttisia kansatieteellisen kuvauksen kaltaisia havaintoja ja tapahtumia lordin matkalta Davisin surrealististen pienten novellien keskellä. Erikoista se on kuitenkin vain niin kauan, kun alkaa tajuta lordi Roystonin retken muodostavan unenomaisen yllättävän ja absurdinkin tapahtumajonon ihan samaan tyyliin kuin monet Davisin kertomuksista. Ainakin Davisin kertomana.

Muita pitkiä kertomuksia ovat kertomus Marie Curien elämästä ja kokoelman niminovelli Kafka valmistaa päivällistä, joka perustuu Franz Kafkan kirjeisiin.

Davisin tarinoiden teemoina ovat eksistentiaalisuus, oman itsen erottaminen ympäristöstä tai toisista ihmisistä. Vierauden tunteet suhteessa omaan identiteettiin puhkeavat usein keskellä arkista kokemusta.

"Sitten kadulta kuuluu äkisti kovaa meteliä monesta paikasta yhtä aikaa - muutama auto tööttäilee, rekan moottori päästää kovan äänen, toinen rekka rämistelee epätasaista tietä jotain irtonaista kyydissään, katujyrä murahtaa - ja tuo meteli tuntuu tapahtuvan suoraan hänen sisällään ikään kuin hänen ärtymyksensä ja hämmennyksensä olisivat tyhjentäneet hänet ja raivanneet hänen rintansa keskelle paikan tälle metallin räminälle, tai ikään kuin hän itse olisi lähtenyt tästä ruumiista ja jättänyt sen auki tälle metelille, ja sitten hän miettii: Onko tämä meteli todella tullut minuun, vai onko jokin minussa lähtenyt ulos kadulle pitämään tällaista mekkalaa?"

Davisin huumoria voisi paikoitellen kuvailla zeniläiseksi. Uudet näkökulmat aukeavat usein yhtäkkisinä valaistumisen kaltaisina oivalluksina, jotka saattavat pukeutua ironian tai sarkasmin asuun.

"On olemassa tiettyjä rajoja sille mitä voi hyväksyä, myös mahdottomien asioiden kohdalla." 

Davisin runoja on suomennettu aikaisemmin kokoelmassa Lännen kieli: valikoima uudempaa amerikkalaista kirjallisuutta (1993), jonka on toimittanut Markku Into. Runollinen ilmaisu ei ole kaukana Davisin miniatyyrinovelleistakaan, monesti niitä voisi yhtä hyvin kutsua runoiksi. Kääntäjänä hänet tunnetaan erityisesti ranskalaisen kirjallisuuden tulkitsijana. 

Aki Salmela on valinnut tekstit tähän käännösvalikoimaan ja myös suomentanut ne. Erityisesti ihailen hänen kääntämiensä lauseiden hengittävyyttä, missä loistava pilkutus on avainasemassa. (Mieltäni jäi kuitenkin vaivaamaan yksi balettitossu. Minulla ei ole alkuteosta, mutta epäilen, että kyseessä kumminkin oli ballerina-kenkä. Ja tämähän on tietysti ihan oleellinen detalji. Not.) 

Kotimainen novellin taitaja Harry Salmenniemi on kirjoittanut kirjaan jälkisanat, joissa analysoi Davisin tyyliä.

Toivottavasti Davisin virkistäviä ja tuoreita miniatyyreja käännetään vielä lisää!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...