Helena Petäistö: Tee teematka

Teeviikolla luettua 

Helena Petäistö: Tee teematka. 307 s. Toteutettu yhteistyössä Designmuseon kanssa. Kansi ja kuvitus: Teresa Moorhause. Tammi 2008.

"Tee on myös siitä ihmeellinen juoma, että vaikka se on universaali, kansoja yhdistävä nautintoaine, se ei ole luonut kaiken alleen polkevaa yhtenäiskulttuuria. Päinvastoin maailma on täynnä täysin erilaisia, mielenkiintoisia tapoja nauttia teetä. Samalle planeetalle mahtuvat yhä Kaukoidän hienostunut, vuosituhantinen kulttuuri teeseremonioineen, idässä kohteliaasti kumarrellen tarjoiltu tervetuliaistee, arkisen jokapäiväinen teetermospullo kiinalaisen polkeman pyörän tarakalla, tiibetiläisen kirnussa polkema voitee, englantilaisen perinteinen iltapäivätee yli sata vuotta vanhoine sääntöineen tai "a nice cup of tea", perusbritin pelastus päivän jokaiseen pulmaan, ranskalaisen "l'art du thé", jossa laatua arvostetaan aivan yhtä paljon kuin parhaissa viineissä, venäläisen samovaarin kutsuva lämpö, moni muu tapa tarjoilla juomaa, josta ei nyansseja puutu ja jota juodaan yhteensä yli puolitoista miljardia kuppia päivässä eri puolilla maailmaa. Tee on siis juoma, jonka perässä voi matkustaa vaikka maailman ääriin."

Helena Petäistön hengästyttävä tietopaketti teestä, sen historiasta, teelaaduista, teekulttuureista ja maailman teekaupungeista teesalonkeineen ja teekauppoineen on varsin sopivaa luettavaa teeviikolla teetä maistellessa, vaikka kirja onkin ilmestynyt jo viisitoista vuotta sitten.

Kirjassa käsitellään teemaita sekä lännessä että idässä, ja joitakin sellaisiakin maita, jotka eivät ole tunnettuja teekulttuuristaan eli vaikkapa Suomea ja Ruotsia. Suuresta tietomäärästään huolimatta kirja on mukaansatempaavaa luettavaa, siitä pitävät runsaat anekdootit ja kirjoittajan omakohtainen innostus ja harrastuneisuus huolen.

Kertomukset omista kokemuksista ovat eri teekaupunkien kuvauksen ydintä. Niitä täydentää laaja kulttuurihistorian tuntemus. Pariisin ja Brysselin kirjeenvaihtajana tunnetuksi tullut Petäistö on erinomainen kirjoittaja ja tarinoija, jonka seurassa ei todellakaan pääse ikävystymään. 

Teematka alkaa Pariisista. Jos Petäistöä on uskominen, Pariisia voidaan hyvällä syyllä pitää maailman teepääkaupunkina, vaikka teekulttuurin kehto onkin idässä.  

Kirjan kautta hahmottuu myös selkeästi, mikä merkitys teellä on ollut siirtomaavaltapolitiikan synnyssä ja miten suurta tuhoa teentuottajamaat sen seurauksena kokivat. Toisaalta tee koitui hyväksi brittiläiselle työväenluokalle, jonka raitistumista se tuki merkittävästi. 

Petäistö kirjoittaa kiinnostavasti ja tekee kokonaisuuksien hahmottamisesta lukijalle helppoa. Hänen tyylissään on hienostuneisuutta ja huumoria, mikä tekee kirjasta enemmän kuin tietokirjan; yhtä hyvin voisi puhua esseistä. 

Kirjaa tuntuu kuitenkin jossain määrin vaivaavan tavoiteristiriita, ikään kuin ei olisi osattu päättää kirjoittaako kulttuurihistoriaa vai matkaopasta. Teen valmistuksen saloihinkin kirjassa perehdytetään, samoin kuin eri maiden teeleivonnaisten valmistukseen. Sisällöllisesti nämä eri puolet kyllä täydentävät toisiaan erinomaisesti ja antavat kuvaa teekulttuurin rikkauksista, mutta näin kirjasta on muodostunut laaja ja raskas. Se sopii kyllä teematkoille innostajaksi, mutta ei kuitenkaan matkaoppaaksi.

Matkaopaspuoli kirjasta tosin on tietenkin viidessätoista vuodessa jo vanhentunut, mutta ei kulttuurihistoriallinen puoli. Petäistö onkin  kirjoittanut muita, suppeampia oppaita Euroopan matkailukaupunkeihin.

Kirjan eri luvuissa on jonkin verran toistoa ja päällekkäisyyttä. Siltä olisi voinut välttyä hyvällä hakemistolla, jonka kautta selaillen lukeva olisi löytänyt asioiden välisiä yhteyksiä ilman, että joitakin tietoja olisi tarpeen toistaa eri yhteyksissä. Muutenkin hakemisto olisi lisännyt kirjan käyttökelpoisuutta hakuteoksena huomattavasti.

En tunne kirjan syntyhistoriaa yhteistyöprojektina Designmuseon kanssa: onko kirja mahdollisesti toteutettu jonkun näyttelyn yhteyteen? Tämän tietäminen valaisisi varmaan myös kirjan tavoitteita, mutta asiasta ei ole kirjassa mainintoja.

Kirja on painettu hyvälle, paksulle paperille, mutta teksti on pientä, lähdeluettelossa jo lähes suurennuslasia kaipaavaa kokoa. Lähdeluettelon teoksista puuttuvat ilmestymisvuodet muilta kuin lehtiartikkeleiden osalta.

Teresa Moorhausen kansikuva ja kuvitus antavat kirjan tietomäärälle leikkisät ja värikkäät kasvot. Joissain kohden olisin kaivannut havainnollisuutta karttojenkin muodossa.

Kirja kyllä onnistuu enemmän kuin hyvin tavoitteessaan: se saa haaveilemaan entistäkin enemmän maailman teehuoneissa vierailuista ja innostaa maistelemaan yhä uusia teelaatuja.

Helmet-lukuhaasteessa voisin sijoittaa kirjan kohtiin:

3. Kirjan nimessä on kasvi

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja

13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs

17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja (jos tulkitaan esseekokoelmaksi)

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt

20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla

29. Kirjassa on minäkertoja

32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet (Jess!)

45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan