Siirry pääsisältöön

Hal Sirowitz: Terapeuttini sanoi

Neuvojen antamisen sietämätön keveys 

Hal Sirowitz: Terapeuttini sanoi (My Therapist said, 1998). Suom. Hanna Kjellberg. 143 s. Kansi: ? Like 2000.



Odotushuone

Ei ollut kovin hyvä idea tuoda

tyttöystävää odottamaan vastaanotolleni,

terapeuttini sanoi, jotta voisin

nähdä, miltä hän näyttää. En voi saada hyvää vaikutelmaa

hänestä vain katsomalla häntä. Minun täytyisi

puhua hänen kanssaan. Ja kun hän

kysyy sinulta, mitä mieltä olin hänestä,

kerro hänelle, että pidin hänestä kovasti. Sen jälkeen

voit sanoa hänelle, ettei hänen olisi pitänyt

repiä sivuja irti aikakauslehdistäni.

 

Minulla on vähän ristiriitainen suhde neuvojen ja elämänohjeiden vastaanottamiseen. Siksi Helmet-lukuhaasteen kohta ”10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja” on kuin luotu tehtäväksi vähän sarkastisella otteella.

Hal Sirowitz on amerikkalainen runoilija, joka on kirjoittanut mm kirjat Äitini sanoi ja Isäni sanoi tämän Terapeuttini sanoi -kirjan lisäksi. Ne kaikki ovat enemmän kuin riemastuttavaa luettavaa ja on mainio asia, että ne on käännetty suomeksi. Runouden ei aina tarvitse olla estetisoitua vakavuutta ja syvällisyyttä. Sen syvällisyys voi joskus olla myös esimerkiksi terävää sanailua elämän ja ihmissuhteiden synkistä mutta tavalla tai toisella naurettavista puolista. Kun synkkyys on tarpeeksi synkeää se muuttuu kirkkaudeksi ja keveydeksi; näin juuri käy Sirowitzin teksteissä.

Idea näihin teoksiin on peräisin Sirowitzin opiskeluajoilta. Hänellä ja hänen ystävillään oli tuolloin tapana huvitella kertomalla nöyryyttävimpiä mahdollisia asioita elämästään. Sirowitz oli tässä lajissa erityisen hyvä.

Runojen omaelämäkerrallisuus on paljasta. Moni kommentoi, että ne muistuttavat enemmän vitsejä kuin runoja. Näin onkin, vaikka missään ei tietenkään ole kielletty runoja olemasta vitsikkäitä. Runoissa puhuu nuori New Yorkin juutalaismies lapsuudestaan ja nuoruudestaan, lähimmistä ihmissuhteistaan ja yrityksistään pyristellä irti vanhempiensa vaikutusvallasta ja muodostaa kestävää parisuhdetta, tai edes saada seksiä tyttöystäviltään. Kun kuviossa on mukana myös innokkaasti neuvoja jakava terapeutti, ollaankin jo amerikkalaisen ja miksei juutalaisenkin elämänmuodon ytimessä.

Itseironian runsaus ja runoissa esitettyjen kommenttien absurdeihin mittasuhteisiin ulottuva runojen minän väheksyntä ja hämmentäminen piirtävät maailmaa, jonka peruspilareita ovat suunnitelmat, joilla ei ole toivoakaan onnistua ja kanssaihmisten hyväksynnän päättymätön, epäonnistumaan tuomittu tavoittelu.

Kokemukset ovat kuitenkin niin samastuttavia, että lukija saa nauraa omille epäonnistumisilleen ja luonteenpiirteilleen, joista on pääsemättömissä sekä tuntea sympatiaa arjessaan tarpovaa runojen minää kohtaan. Joskus jopa sympatiaa neuvojen antajia kohtaan.

Haluton matkaaja

Sen ainoan kerran, kun lähdit Queensin ulkopuolelle,

terapeuttini sanoi, menit tapaamaan

tyttöystävääsi Brooklyniin. Mutta

et voi laskea sen varaan, että romanssisi

korvaavat matkustamisen. Sinun pitäisi

lähteä johonkin toiseen kaupunkiin yksin.

Sillä mitä tapahtuu, jos rakastut

johonkuhun, joka asuu samassa korttelissa?

Voi olla, ettet koskaan pääse pois siltä seudulta. 

Palaan Sirowitzin tuotantoon aina silloin tällöin. Nautiskelen hänen dialogin tajustaan, mahtavasta huumorista ja runojen hienosta keskustelurytmistä, joka toteutuu hyvin myös Hanna Kjellbergin käännöksissä. 

 

Muualla:

Mika Nykänen: Sohvalta kuultua. 30.5.2000 Kiiltomato

 

Helmet-lukuhaaste 2023:ssa kirjan voisi sijoittaa esim:

9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön ja kirja kertoo tästä (amerikanjuutalaisuus, ei pääaiheena)

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä 

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (New York)

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon (psyykkiset ongelmat ja terapiatyöskentely)

29. Kirjassa on minäkertoja

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

40. Kirjassa hylätään jotain

 

 


 

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie