Siirry pääsisältöön

Hal Sirowitz: Terapeuttini sanoi

Neuvojen antamisen sietämätön keveys 

Hal Sirowitz: Terapeuttini sanoi (My Therapist said, 1998). Suom. Hanna Kjellberg. 143 s. Kansi: ? Like 2000.



Odotushuone

Ei ollut kovin hyvä idea tuoda

tyttöystävää odottamaan vastaanotolleni,

terapeuttini sanoi, jotta voisin

nähdä, miltä hän näyttää. En voi saada hyvää vaikutelmaa

hänestä vain katsomalla häntä. Minun täytyisi

puhua hänen kanssaan. Ja kun hän

kysyy sinulta, mitä mieltä olin hänestä,

kerro hänelle, että pidin hänestä kovasti. Sen jälkeen

voit sanoa hänelle, ettei hänen olisi pitänyt

repiä sivuja irti aikakauslehdistäni.

 

Minulla on vähän ristiriitainen suhde neuvojen ja elämänohjeiden vastaanottamiseen. Siksi Helmet-lukuhaasteen kohta ”10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja” on kuin luotu tehtäväksi vähän sarkastisella otteella.

Hal Sirowitz on amerikkalainen runoilija, joka on kirjoittanut mm kirjat Äitini sanoi ja Isäni sanoi tämän Terapeuttini sanoi -kirjan lisäksi. Ne kaikki ovat enemmän kuin riemastuttavaa luettavaa ja on mainio asia, että ne on käännetty suomeksi. Runouden ei aina tarvitse olla estetisoitua vakavuutta ja syvällisyyttä. Sen syvällisyys voi joskus olla myös esimerkiksi terävää sanailua elämän ja ihmissuhteiden synkistä mutta tavalla tai toisella naurettavista puolista. Kun synkkyys on tarpeeksi synkeää se muuttuu kirkkaudeksi ja keveydeksi; näin juuri käy Sirowitzin teksteissä.

Idea näihin teoksiin on peräisin Sirowitzin opiskeluajoilta. Hänellä ja hänen ystävillään oli tuolloin tapana huvitella kertomalla nöyryyttävimpiä mahdollisia asioita elämästään. Sirowitz oli tässä lajissa erityisen hyvä.

Runojen omaelämäkerrallisuus on paljasta. Moni kommentoi, että ne muistuttavat enemmän vitsejä kuin runoja. Näin onkin, vaikka missään ei tietenkään ole kielletty runoja olemasta vitsikkäitä. Runoissa puhuu nuori New Yorkin juutalaismies lapsuudestaan ja nuoruudestaan, lähimmistä ihmissuhteistaan ja yrityksistään pyristellä irti vanhempiensa vaikutusvallasta ja muodostaa kestävää parisuhdetta, tai edes saada seksiä tyttöystäviltään. Kun kuviossa on mukana myös innokkaasti neuvoja jakava terapeutti, ollaankin jo amerikkalaisen ja miksei juutalaisenkin elämänmuodon ytimessä.

Itseironian runsaus ja runoissa esitettyjen kommenttien absurdeihin mittasuhteisiin ulottuva runojen minän väheksyntä ja hämmentäminen piirtävät maailmaa, jonka peruspilareita ovat suunnitelmat, joilla ei ole toivoakaan onnistua ja kanssaihmisten hyväksynnän päättymätön, epäonnistumaan tuomittu tavoittelu.

Kokemukset ovat kuitenkin niin samastuttavia, että lukija saa nauraa omille epäonnistumisilleen ja luonteenpiirteilleen, joista on pääsemättömissä sekä tuntea sympatiaa arjessaan tarpovaa runojen minää kohtaan. Joskus jopa sympatiaa neuvojen antajia kohtaan.

Haluton matkaaja

Sen ainoan kerran, kun lähdit Queensin ulkopuolelle,

terapeuttini sanoi, menit tapaamaan

tyttöystävääsi Brooklyniin. Mutta

et voi laskea sen varaan, että romanssisi

korvaavat matkustamisen. Sinun pitäisi

lähteä johonkin toiseen kaupunkiin yksin.

Sillä mitä tapahtuu, jos rakastut

johonkuhun, joka asuu samassa korttelissa?

Voi olla, ettet koskaan pääse pois siltä seudulta. 

Palaan Sirowitzin tuotantoon aina silloin tällöin. Nautiskelen hänen dialogin tajustaan, mahtavasta huumorista ja runojen hienosta keskustelurytmistä, joka toteutuu hyvin myös Hanna Kjellbergin käännöksissä. 

 

Muualla:

Mika Nykänen: Sohvalta kuultua. 30.5.2000 Kiiltomato

 

Helmet-lukuhaaste 2023:ssa kirjan voisi sijoittaa esim:

9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön ja kirja kertoo tästä (amerikanjuutalaisuus, ei pääaiheena)

10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä 

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (New York)

22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon (psyykkiset ongelmat ja terapiatyöskentely)

29. Kirjassa on minäkertoja

33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

40. Kirjassa hylätään jotain

 

 


 

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...