Siirry pääsisältöön

Saara Turunen: Järjettömiä asioita



Saara Turunen: Järjettömiä asioita. Tammi 2021. 337 s. Kannen suunnittelu Markko Taina, maalaus Astrid Sylwan. Äänikirjan lukija: Krista Kosonen.


Kolmannessa romaanissaan Saara Turunen kuvaa rakkaussuhdetta, josta tulee pitkä etäsuhde suomalaisen naisen ja katalonialaisen miehen välillä. Kaikki alkaa nuoren naisen draamaopinnoista, joita hän siirtyy tekemään vaihtoon Helsingin Teatterikorkeakoulusta barcelonalaiseen teatterialan oppilaitokseen, toteuttaen näin unelmansa Espanjaan muutosta.

Rakkaussuhde etenee kummankin muuttoon Suomeen, mutta mies palaa lopulta omaan kotimaahansa. Erossaoloakin kokeillaan, mutta siitä ei tule mitään. Naiselle puolestaan miehen perhe- ja asuinolosuhteet ja varattomuus ovat haastavia ja niin he päätyvät sukkuloimaan kahden maan välillä. Nainen pohtii, miten he sitten eläisivät, jos heille syntyisi lapsi. Lasta ei kuitenkaan kuulu, ja siitäkin tulee suhteessa kipeä asia.

Turusen sinänsä aikajärjestyksessä etenevä kerronta muodostuu toinen toistaan seuraavista episodeista, jotka rakkaussuhteen kuvaamisen lisäksi käsittelevät elämistä vieraassa maassa ja pariskunnan havaintoja toistensa kotimaista, teatterin tekemistä ja kirjoittamista, huonekasvien ja parvekekukkien hoitoa, terapiakäyntejä, sekä miehen että naisen suhdetta vanhempiinsa ja sukuunsa ynnä muita arkisen elämän ilmiöitä.

Monet kirjan kohtauksista ja pohdinnoista ovat lämpimän koomisia. Komiikka nousee usein kahden elämäntavaltaan hyvin erilaisen maan ja henkilön tavoista tarkastella maailmaa ja järjestää elämäänsä.

On omituista, että Suomi ja Espanja kuuluvat molemmat Eurooppaan, vaikka olemisen tavat ovat niin kaukana toisistaan, hän sanoo ja toteaa tuntevansa enemmän yhteenkuuluvuutta arabien ja afrikkalaisten kanssa. Heidän seurassaan kailottaessa hänelle tulee kotoisa olo.

Samoin Turunen löytää runsaasti koomisia, joskin myös traagisia näkökulmia suhteeseen, joka ei vastaa niitä odotuksia, joita ympäristö parisuhteille asettaa. 

Kirja alkaa kevyesti nuoren tytön päiväperhosmaisena liihotteluna vieraassa maassa, mutta mitä pitemmälle tarina etenee sitä painavammaksi sen sisältö muuttuu. Surun, menetyksen ja unelmista luopumisen teemat nousevat alun seikkailullisten elementtien sijaan. Myös rakkauden syvenemisen voi aavistaa täyttävän yhä suuremman osan tilasta.

Jollakin tavalla olen yrittänyt hyväksyä kaiken tämän mutta samalla kadehdin sellaisia ihmisiä, jotka saattavat kävellä yhdessä Alepaan ja sanoa, että he eivät ainakaan koskaan ryhtyisi kaukosuhteeseen. En vain pystyisi sellaiseen, he ilmoittavat tyytyväisinä. Haluaisin sanoa heille, että ihminen pystyy monenlaiseen, jos vaihtoehtona on hiljainen kuolema yksinäisen asunnon uumeniin. 

Siitä huolimatta, että päähenkilö osoittautuu ammatillisesti lujatahtoiseksi ja päämäärätietoiseksi taiteilijaksi, hän kokee suurta emotionaalista ja sosiaalista riittämättömyyttä. Hänen on vaikeaa ilmaista tunteitaan, heittäytyä nauttimaan seksistä, ja hän pyrkii järjestelemään paitsi omaansa myös miehensä elämää tapaan, jota hän inhoaa äidissään. Terapiassa hän sulkeutuu itseensä ja toteaa, ettei puhuminen muuta mitään.

En ole koskaan pitänyt tunteiden näyttämisestä. Siitä tulee sellainen olo, että ihmiset saattaisivat saada haltuunsa jotakin, mikä kuuluu vain minulle.

Pohtiessaan kirjoittamistaan päähenkilö pohtii myös, miksi on omaksunut jostain sellaisen käsityksen, että rakkaudesta kirjoittaminen on pinnallista ja typerää, eritoten jos kirjoittaja on nainen.

Tunteiden näyttämiseen ja rakkaudesta puhumiseen kulminoituu monia ulottuvuuksia naisen asemasta ja roolista yhteiskunnassa. Turunen kuvaa näitä ulottuvuuksia osoittelematta, vain kuin satunnaisina välähdyksinä elämästä. Ennen muuta hänellä on kyky kuvata sisältäpäin odotuksiin sopimattomuutta, tunnetta, että pyörii pelissä siihen sopimattomana palana, mikäli toteuttaa omaa luonnettaan ja sitä, mitä haluaa.

Kirjan kannen Astrid Sylwanin maalauksesta peräisin oleva väriloisto sopii hyvin kuvaamaan kirjan sisältäpäin muokkautuvaa asetelmaa.


Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirja voisi minulla sijoittua kohtiin:

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä

26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin (Katalonian itsenäisyys)

30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan

37. Kirjan nimi tai kansi saa sinut hyvälle mielelle

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan


Helmet-lukuhaaste 2022


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie