Siirry pääsisältöön

Saara Turunen: Järjettömiä asioita



Saara Turunen: Järjettömiä asioita. Tammi 2021. 337 s. Kannen suunnittelu Markko Taina, maalaus Astrid Sylwan. Äänikirjan lukija: Krista Kosonen.


Kolmannessa romaanissaan Saara Turunen kuvaa rakkaussuhdetta, josta tulee pitkä etäsuhde suomalaisen naisen ja katalonialaisen miehen välillä. Kaikki alkaa nuoren naisen draamaopinnoista, joita hän siirtyy tekemään vaihtoon Helsingin Teatterikorkeakoulusta barcelonalaiseen teatterialan oppilaitokseen, toteuttaen näin unelmansa Espanjaan muutosta.

Rakkaussuhde etenee kummankin muuttoon Suomeen, mutta mies palaa lopulta omaan kotimaahansa. Erossaoloakin kokeillaan, mutta siitä ei tule mitään. Naiselle puolestaan miehen perhe- ja asuinolosuhteet ja varattomuus ovat haastavia ja niin he päätyvät sukkuloimaan kahden maan välillä. Nainen pohtii, miten he sitten eläisivät, jos heille syntyisi lapsi. Lasta ei kuitenkaan kuulu, ja siitäkin tulee suhteessa kipeä asia.

Turusen sinänsä aikajärjestyksessä etenevä kerronta muodostuu toinen toistaan seuraavista episodeista, jotka rakkaussuhteen kuvaamisen lisäksi käsittelevät elämistä vieraassa maassa ja pariskunnan havaintoja toistensa kotimaista, teatterin tekemistä ja kirjoittamista, huonekasvien ja parvekekukkien hoitoa, terapiakäyntejä, sekä miehen että naisen suhdetta vanhempiinsa ja sukuunsa ynnä muita arkisen elämän ilmiöitä.

Monet kirjan kohtauksista ja pohdinnoista ovat lämpimän koomisia. Komiikka nousee usein kahden elämäntavaltaan hyvin erilaisen maan ja henkilön tavoista tarkastella maailmaa ja järjestää elämäänsä.

On omituista, että Suomi ja Espanja kuuluvat molemmat Eurooppaan, vaikka olemisen tavat ovat niin kaukana toisistaan, hän sanoo ja toteaa tuntevansa enemmän yhteenkuuluvuutta arabien ja afrikkalaisten kanssa. Heidän seurassaan kailottaessa hänelle tulee kotoisa olo.

Samoin Turunen löytää runsaasti koomisia, joskin myös traagisia näkökulmia suhteeseen, joka ei vastaa niitä odotuksia, joita ympäristö parisuhteille asettaa. 

Kirja alkaa kevyesti nuoren tytön päiväperhosmaisena liihotteluna vieraassa maassa, mutta mitä pitemmälle tarina etenee sitä painavammaksi sen sisältö muuttuu. Surun, menetyksen ja unelmista luopumisen teemat nousevat alun seikkailullisten elementtien sijaan. Myös rakkauden syvenemisen voi aavistaa täyttävän yhä suuremman osan tilasta.

Jollakin tavalla olen yrittänyt hyväksyä kaiken tämän mutta samalla kadehdin sellaisia ihmisiä, jotka saattavat kävellä yhdessä Alepaan ja sanoa, että he eivät ainakaan koskaan ryhtyisi kaukosuhteeseen. En vain pystyisi sellaiseen, he ilmoittavat tyytyväisinä. Haluaisin sanoa heille, että ihminen pystyy monenlaiseen, jos vaihtoehtona on hiljainen kuolema yksinäisen asunnon uumeniin. 

Siitä huolimatta, että päähenkilö osoittautuu ammatillisesti lujatahtoiseksi ja päämäärätietoiseksi taiteilijaksi, hän kokee suurta emotionaalista ja sosiaalista riittämättömyyttä. Hänen on vaikeaa ilmaista tunteitaan, heittäytyä nauttimaan seksistä, ja hän pyrkii järjestelemään paitsi omaansa myös miehensä elämää tapaan, jota hän inhoaa äidissään. Terapiassa hän sulkeutuu itseensä ja toteaa, ettei puhuminen muuta mitään.

En ole koskaan pitänyt tunteiden näyttämisestä. Siitä tulee sellainen olo, että ihmiset saattaisivat saada haltuunsa jotakin, mikä kuuluu vain minulle.

Pohtiessaan kirjoittamistaan päähenkilö pohtii myös, miksi on omaksunut jostain sellaisen käsityksen, että rakkaudesta kirjoittaminen on pinnallista ja typerää, eritoten jos kirjoittaja on nainen.

Tunteiden näyttämiseen ja rakkaudesta puhumiseen kulminoituu monia ulottuvuuksia naisen asemasta ja roolista yhteiskunnassa. Turunen kuvaa näitä ulottuvuuksia osoittelematta, vain kuin satunnaisina välähdyksinä elämästä. Ennen muuta hänellä on kyky kuvata sisältäpäin odotuksiin sopimattomuutta, tunnetta, että pyörii pelissä siihen sopimattomana palana, mikäli toteuttaa omaa luonnettaan ja sitä, mitä haluaa.

Kirjan kannen Astrid Sylwanin maalauksesta peräisin oleva väriloisto sopii hyvin kuvaamaan kirjan sisältäpäin muokkautuvaa asetelmaa.


Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirja voisi minulla sijoittua kohtiin:

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä

26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin (Katalonian itsenäisyys)

30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan

37. Kirjan nimi tai kansi saa sinut hyvälle mielelle

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan


Helmet-lukuhaaste 2022


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pirkko Saisio: Passio

  Pirkko Saisio: Passio. Siltala 2021. 732 s. Äänikirjan lukija: Pirkko Saisio. Saision muhkea Eurooppa-kronikka alkaa keskiajan koitosta, askeesia Firenzen ylimyksille saarnanneen munkki Girolamo Savonarolan mestauttamisesta ja Firenzen kaupungin vapautumisesta maallisiin iloihin. Matka jatkuu halki vuosisatojen yhä uusien kertomusten muodossa.  Kertomuksia yhdistää punaisena lankana - tai punaisena rubiinina - firenzeläisen ruhtinattaren mieheltään saaman korun kierto omistajalta toiselle. Korun, jonka ruhtinatar oli määrännyt haudattavaksi mukanaan, sillä hän aavisteli, että hänen miehensä hänelle lahjaksi teettämään upeaan, hyvän ja pahan tiedon puuta käärmeineen kuvaavaan koruun, olisi tarttunut jotakin sen antamiseen liittyneen tilanteen vahvoista tunteista ja koru tuottaisi onnettomuutta kantajalleen. Ruhtinattaren toiveesta huolimatta koru ei päädy lopullisesti maan poveen hänen mukanaan, vaan aloittaa muotoaan aina omistajansa tarpeiden mukaan vaihdellen merkillisen kiertokulu

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto. Otava 2021. 379 s. "Jos romaanikirjailija pelaa unohduksella - luottaa siis siihen, ettei lukija muista kaikkea, ja luo näin avaruuden tunnun - runoilija tekee saman vaikeaselkoisuudella: kun runo ei parhaillakaan tulkintavälineillä aukea kaikilta osin, avaraa tilaa jää ymmärryksen takapihoille. Tämä avara on kirjallisuus itse."  "Sen sijaan että sanoisi moninainen tai runsas, tulisi sanoa minimalistinen maksimaalisella hajonnalla." Jukka Viikilän uusin teos ei hevillä alistu määriteltäväksi. Se on pohdintaa kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta rakenteineen, kirjallisuusinstituutiosta ja siinä menestymisestä, Finlandia-palkinnosta, paksuista romaaneista, unohdetuista kirjailijoista, lukijoiden toiveista ja kirjoittamisen strategioista. Tämän lisäksi tutkiskellaan mm sydänteknologian historiaa, musiikkia, elokuvaa, talousindeksejä, McIntosh-vahvistimien valmistamista New Yorkissa, ylellisyyskelloja, erilaisia huumeita, seksiko

Eilispäivä ei kuole

Liisa Näsi: Eilispäivä ei kuole - Spekulatiivisen fiktion novellikokoelma. Basam Books 2019. 177 s.  Esikoiskirjan novellien maailma yllättää. Painajaismainen tai sadunomainen todellisuuden osa valtaa niissä alaa, kunnes vähitellen täyttää koko näyttämön. Näsin teksti ironisoi ja tuottaa hyperbolista todellisuuskuvausta nykyhetken ja kuvitellun tulevaisuuden elämänpiiristä.  Ikuisen unen parfyymia vanhuksille, kapitalistidodoja, metsän maahisasukkien loputtomia kauneusleikkauksia ihmiseksi muuttumista varten, entinen kettutyttö sivettikissojen kasvattajana pakkosyöttämässä kissoille kahvinpapuja luksuskahvin valmistamiseksi kissojen ulosteista... Personal shopperit auttavat asiakkaat valitsemaan kaikkein kalleimmat ja ylellisimmät valtion luomutuotteet. Työllistäminen vaatii jokaisen panosta valtiollisten sloganien mukaan, ja panos on kuluttaminen. "Samaan aikaan toisaalla" luonto iskee takaisin. Norsumatriarkan muisti ja kosto ulottuvat yli kuoleman. Lapset havaitsevat näkym