Siirry pääsisältöön

Eeva Louko: Onnellisten saari



Eeva Louko: Onnellisten saari. (Ronja Vaara -sarjan 1. osa) Otava, 2022. 396 s. Kansi: Elisa Konttinen. Äänikirjan lukija: Mimosa Willamo.

Pelko on kuin pitkä helminauha, joka näyttää joka kohdasta samalta, mutta ei ole. Loppupäässä, lähellä punotun nauhan lukkoa ja viimeistä solmua pelon osat ovat kasautuneet jo niin pitkälle, että sen alle hajoaa.

Eeva Loukon esikoisromaani aloittaa uuden dekkarisarjan. Sujuva, mukavasti etenevä cosy crime -tarina keskittyy lauttasaarelaisyhteisön ja sen ihmisten kuvaukseen.

Kolmikymppinen päähenkilö Ronja palaa Lontoosta vanhalle kotiseudulleen Lauttasaareen, kun hänen isänsä löydetään eräänä syysaamuna Kasinonrannan uimarannan vesirajasta kuolleena. Jäljellä lapsuuden maisemissa ovat vielä paikalla pysyneet kaksi lapsuudesta saakka parasta ystävätärtä. 

Kun nuori ja ylimieliseltä vaikuttava poliisiylikonstaapeli ei näytä ottavan tutkintaa riittävän vakavasti, alkaa Ronja selvittää asioita omin päin. Tai ehkä pitää sanoa, että Ronjan ympärillä alkaa tapahtua murhatutkintaan liittyviä outoja asioita.

Romaanista löytyy myös muita kerrontatasoja: Avaruusmatkailijan kirjeitä rakastetulleen, Lokikirja ja 1975 -nimillä otsikoidut takaumat selvästi aikaisempiin aikoihin, joista kaksi ensimmäistä ovat minämuotoista kerrontaa. Kerronnan tasoja tuntuu välillä olevan vähän liikaakin, kuitenkin takaumat tuovat tapahtumiin syvyyttä, vaikkeivat välttämättä kaikki viekään juonta eteenpäin kuin korkeintaan aavistusten tasolla.

Juoni etenee dekkariksi verkkaisesti, monisanaisesti ja kuvailevasti tarinoiden ja henkilöiden välisiä suhteita avaten. Ronja kohtaa myös entisen poikaystävänsä Villen, joka ei vaikuta tajuavan, että suhde on jo kauan sitten mennyttä. Henkilöiden välisistä suhteista muodostuu tarinaan lukuisia sivujuonteita. Kuolemantapauksen selvittämisen lisäksi selvittämistä vaativat Ronjan suhtautuminen omiin elämäntoiveisiinsa ja tavoitteisiinsa. Jäädäkö Suomeen vai palata edelleen Lontooseen? Miten suhtautua ajatukseen perheen perustamisesta?

Ronjan isän kuolemaan liittyvät asiat näyttävät kiertyvän jollakin tuntemattomalla tavalla menneisiin tapahtumiin Lauttasaaressa. Kaksi muutamaksi päiväksi uimarannalta kadonnutta lasta, joista toinen löytyi, toista ei koskaan löydetty. Salaperäinen vanha nainen, joka ilmaantuu pimeässä Ronjan eteen ja joku, joka seuraa ja tarkkailee Ronjaa niin, että tämä alkaa epäillä aistejaan.

Juonikuvio on monimutkainen ja kiemurainen, mutta pysyy silti koko matkan koossa ja sotkuiset langat oikenevat lopulta, kun asioiden väliset suhteet paljastuvat. 

Romaani samoin kuin tuleva kirjasarjakin puhuttelevat oletettavasti eniten kirjan päähenkilön ikäryhmää eli noin 30-vuotiaita, romanttisista sivujuonteista pitäviä lukijoita. En siis kuulu kirjan kohderyhmään. Minulle kerronta olisi houkuttelevampaa ja koukuttavampaa, jos kuvailevuutta etenkin romanttisissa kohtauksissa hiukan vähennettäisiin ja juoni nousisi keskeisemmäksi tekijäksi. Tiivistämisen varaakin saattaisi olla. Cosy crimen ystävänä minua kuitenkin viehättää enemmän henkilögalleriaan kuin julmuuksiin keskittyvä jännityksen rakentaminen ja siinä suhteessa Eeva Louko onnistuu ihan mukavasti.

Pidin myös tarinan sijoittumisesta Lauttasaareen ja kaupunginosan vahvasta läsnäolosta tapahtumissa. Lauttasaari kuvataan kylämäisenä, Helsingistä eristäytyneenä saarena, jolla on vahva oma identiteetti. Sieltä on harvoin tarvetta poistua minnekään. 

Ensimmäisen osan tarinasta jää sopivasti auki selvittämistä vaativia asioita jatko-osankin tarpeisiin, joten tarinasta pitävillä lienee jo selvä aavistus siitä, mitä sarjan seuraavassa osassa on odotettavissa.

Äänikirjan lukee Mimosa Willamo hyvin kirjan kuvaamaan maailmaan sopivalla tavalla.


Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirja voisi sijoittua minulla kohtiin:

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

7. Kirja kertoo ystävyydestä

8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa

29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...