Siirry pääsisältöön

Eeva Louko: Onnellisten saari



Eeva Louko: Onnellisten saari. (Ronja Vaara -sarjan 1. osa) Otava, 2022. 396 s. Kansi: Elisa Konttinen. Äänikirjan lukija: Mimosa Willamo.

Pelko on kuin pitkä helminauha, joka näyttää joka kohdasta samalta, mutta ei ole. Loppupäässä, lähellä punotun nauhan lukkoa ja viimeistä solmua pelon osat ovat kasautuneet jo niin pitkälle, että sen alle hajoaa.

Eeva Loukon esikoisromaani aloittaa uuden dekkarisarjan. Sujuva, mukavasti etenevä cosy crime -tarina keskittyy lauttasaarelaisyhteisön ja sen ihmisten kuvaukseen.

Kolmikymppinen päähenkilö Ronja palaa Lontoosta vanhalle kotiseudulleen Lauttasaareen, kun hänen isänsä löydetään eräänä syysaamuna Kasinonrannan uimarannan vesirajasta kuolleena. Jäljellä lapsuuden maisemissa ovat vielä paikalla pysyneet kaksi lapsuudesta saakka parasta ystävätärtä. 

Kun nuori ja ylimieliseltä vaikuttava poliisiylikonstaapeli ei näytä ottavan tutkintaa riittävän vakavasti, alkaa Ronja selvittää asioita omin päin. Tai ehkä pitää sanoa, että Ronjan ympärillä alkaa tapahtua murhatutkintaan liittyviä outoja asioita.

Romaanista löytyy myös muita kerrontatasoja: Avaruusmatkailijan kirjeitä rakastetulleen, Lokikirja ja 1975 -nimillä otsikoidut takaumat selvästi aikaisempiin aikoihin, joista kaksi ensimmäistä ovat minämuotoista kerrontaa. Kerronnan tasoja tuntuu välillä olevan vähän liikaakin, kuitenkin takaumat tuovat tapahtumiin syvyyttä, vaikkeivat välttämättä kaikki viekään juonta eteenpäin kuin korkeintaan aavistusten tasolla.

Juoni etenee dekkariksi verkkaisesti, monisanaisesti ja kuvailevasti tarinoiden ja henkilöiden välisiä suhteita avaten. Ronja kohtaa myös entisen poikaystävänsä Villen, joka ei vaikuta tajuavan, että suhde on jo kauan sitten mennyttä. Henkilöiden välisistä suhteista muodostuu tarinaan lukuisia sivujuonteita. Kuolemantapauksen selvittämisen lisäksi selvittämistä vaativat Ronjan suhtautuminen omiin elämäntoiveisiinsa ja tavoitteisiinsa. Jäädäkö Suomeen vai palata edelleen Lontooseen? Miten suhtautua ajatukseen perheen perustamisesta?

Ronjan isän kuolemaan liittyvät asiat näyttävät kiertyvän jollakin tuntemattomalla tavalla menneisiin tapahtumiin Lauttasaaressa. Kaksi muutamaksi päiväksi uimarannalta kadonnutta lasta, joista toinen löytyi, toista ei koskaan löydetty. Salaperäinen vanha nainen, joka ilmaantuu pimeässä Ronjan eteen ja joku, joka seuraa ja tarkkailee Ronjaa niin, että tämä alkaa epäillä aistejaan.

Juonikuvio on monimutkainen ja kiemurainen, mutta pysyy silti koko matkan koossa ja sotkuiset langat oikenevat lopulta, kun asioiden väliset suhteet paljastuvat. 

Romaani samoin kuin tuleva kirjasarjakin puhuttelevat oletettavasti eniten kirjan päähenkilön ikäryhmää eli noin 30-vuotiaita, romanttisista sivujuonteista pitäviä lukijoita. En siis kuulu kirjan kohderyhmään. Minulle kerronta olisi houkuttelevampaa ja koukuttavampaa, jos kuvailevuutta etenkin romanttisissa kohtauksissa hiukan vähennettäisiin ja juoni nousisi keskeisemmäksi tekijäksi. Tiivistämisen varaakin saattaisi olla. Cosy crimen ystävänä minua kuitenkin viehättää enemmän henkilögalleriaan kuin julmuuksiin keskittyvä jännityksen rakentaminen ja siinä suhteessa Eeva Louko onnistuu ihan mukavasti.

Pidin myös tarinan sijoittumisesta Lauttasaareen ja kaupunginosan vahvasta läsnäolosta tapahtumissa. Lauttasaari kuvataan kylämäisenä, Helsingistä eristäytyneenä saarena, jolla on vahva oma identiteetti. Sieltä on harvoin tarvetta poistua minnekään. 

Ensimmäisen osan tarinasta jää sopivasti auki selvittämistä vaativia asioita jatko-osankin tarpeisiin, joten tarinasta pitävillä lienee jo selvä aavistus siitä, mitä sarjan seuraavassa osassa on odotettavissa.

Äänikirjan lukee Mimosa Willamo hyvin kirjan kuvaamaan maailmaan sopivalla tavalla.


Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirja voisi sijoittua minulla kohtiin:

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

7. Kirja kertoo ystävyydestä

8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa

29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi