Han Kang: Älä jätä hyvästejä

Vaikeat hyvästit

Han Kang: Älä jätä hyvästejä. Koreankielinen alkuteos Jagbyeolhaji anhneunda, 2021. Kannen kuva Douglas Seok. Korean kielestä suomentanut Taru Salminen. 268 s. Gummerus, 2024.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

Kirjan kannen kuva Douglas Seok. Kuva Ellen Karhulampi

Han Kangin kirjojen maailma on imaissut minut sisäänsä. Alun hämillisten outoudentuntojen jälkeen kirjat ovat avautuneet jo tutuksi tilaksi, jonka synnyttää hänen kaunis kielensä ja viipyilevä tapansa kuvata luontoa ja arkielämää ja sitä, miten nämä heijastelevat ihmisen sisäistä maailmaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kirjojen sisältö olisi viihtyisää mukavuutta.

Kang kirjoittaa yhä uudelleen nykyisen Etelä-Korean valtion syntyajoista, jolloin ulkopuoliset valtiot, USA ja Japani, kirjailijan tiivistetyn kuvauksen mukaan jakoivat Korean kahtia ja Korean tasavalta perustettiin 1948. Pohjoisosa jatkoi YK:n tunnustamatonta olemassaoloaan Neuvostoliiton turvin, mistä asetelmasta sai alkunsa yhä vain edelleen aselevon tilassa jatkuva Korean sota. Kansallisen trauman muodostavat tuhansien ihmisten mielivaltaiset  joukkosurmat, joita tuolloin, ennen sodan alkua, tapahtui ja joiden käsittely ei ole ollut mahdollista vuosikymmeniin. "Kommunisteina" katosi tietymättömiin suuri osa väestöstä pikkulapsia myöten, heistä osa vankiloihin, osa valtaviin joukkohautoihin, joita on myöhemmin löydetty ja alettu tutkia. Tapahtumia ympäröivä pelokas hiljaisuus on jatkunut nykypäiviin saakka.

Väkivallan ja epävarmuuden täyttämän lähihistorian vuoksi Etelä-Korean kansasta suuri osa kantaa traumataakkaa; tätä todellisuutta Han Kang kuvaa rävähtämättömän suoralla katseella.

Han Kangin uusimman suomennoksen päähenkilö on masennuksesta kärsivä kirjailija Gyeongha. Elettyään kuukausia erakoituneena jaksamatta tehdä mitään, edes juurikaan syödä, hän päättää tehdä itsemurhan. Ongelmana on, ettei hän pysty keksimään yhtään ihmistä, jota hän voisi pyytää huolehtimaan viimeisistä asioistaan. Hän laatii jäähyväiskirjeen, mutta ei pysty nimeämään sille vastaanottajaa.

Silloin hänen aikaisemmin läheinen ystävänsä, sittemmin kotiseudulleen Jejun saarelle dementoitunutta äitiään hoitamaan muuttanut dokumenttielokuvien tekijä Inseon lähettää hänelle viestin. Viestissä hän pyytää ystäväänsä tulemaan heti kirurgiseen sairaalaan. Inseon on loukannut itsensä moottorisahalla työstäessään heidän yhdessä aloittamaansa taiteellista projektia Jejun joukkomurhien uhrien muistoksi. Koska hänet on kiireellä lennätetty sairaalaan tajuttomana hän ei ole pystynyt lähtiessään huolehtimaan lemmikkilinnustaan. Oltuaan pari päivää tajuttomana hän pyytää Gyeonghaa matkustamaan heti saarelle ruokkimaan ja antamaan vettä linnulle, jonka täytyy olla jo kuolemaisillaan.

" - Linnut istuvat kuulemma orrella kuin mikään ei olisi vialla, vaikka ne olisivat kuinka sairaita. Ne sinnittelevät vaistonvaraisesti, etteivät päätyisi saalistajien kohteeksi. Kun ne putoavat orrelta, on jo liian myöhäistä."

Gyeongha ei ole innostunut toteuttamaan ystävänsä pyyntöä, mutta suostuu lopulta, koska ystävätär ei ole koskaan aikaisemmin pyytänyt häneltä mitään yhtä hartaasti. Gyeongha ottaa sairaalasta taksin suoraan lentokentälle ennättämättä hakea edes migreenilääkkeitään kotoa. Ennen luvattua lumimyrskyä hän onnistuu pääsemään viimeiselle saarelle lähtevälle lennolle ja saarella viimeiseen bussivuoroon, joka kiertää Inseonin kotikylään. Siitä ongelmat kuitenkin vasta alkavat. Kylästä on vielä puolen tunnin kävelymatka ystävän kotitalolle, jossa Gyeongha on käynyt vain joskus kauan sitten, eikä silloinkaan pimeässä ja lumimyrskyssä kahlaten.

Jos hän onkin ihmetellyt, mitä hänen vähitellen saarelle (myöskin) eristäytynyt ystävättärensä on mahtanut puuhata ollessaan vastaamatta viesteihin pitkiä aikoja ja vastaillessaan sitten vain lyhyesti ja ylimalkaisesti, hän pääsee tästä perille saarella. Ystävätär ilmaantuu hänen seuraansa terveenä ja hänellä tuntuu olevan paljon kerrottavaa.

Gyeongha pohtii mielessään, onko sairaalaan tuskallisiin hoitoihin hammastaan purren jäänyt ja pieluksilla kalpeana maannut ystävätär haamu ilmestyessään yhtäkkiä kotiinsa. Hän on melko varma siitä, etenkin koska hänen viimeiseen mahdolliseen yrityksensä soittaa sairaalaan on ystävän kännykkään vastannut hoitoapulainen paniikissa ja käskenyt soittaa myöhemmin. 

Ystävätär keittää teetä ja esittelee työtään, naiset keskustelevat ja ulkona tuulee ja tuiskuttaa edelleen myrskyisesti. Inseon alkaa kertoa äidistään, johon hänellä on ollut vaikea suhde. Gyeongha on tavannut äidin kerran tämän ollessa jo dementoitunut. Inseon kertoo, että mitä pitemmälle hänen äitinsä dementoitui, sitä enemmän tästä alkoi tihkua muistoja ajoilta, joista hän ei ollut ennen puhunut mitään. Muistot liittyivät äidin lapsuuden perheeseen, josta Inseon ei ollut edes koskaan tullut kysyneeksi mitään. Myös Inseonin isän kohtalo limittyi noihin muistoihin.

Siitä alkoivat myös Inseonin omat tutkimukset. Niihin hän löysi aloituspisteen jo äitinsä säästämistä kirjeistä, lehtileikkeistä ja dokumenteista. Hänen käsityksensä hermoheikosta, lapsenmielisestä ja jo hänen varhaisimmissa muistoissaan mummomaisesta äidistään, jota hän on hävennyt, muuttuu täysin. Samoin hänen tietämyksensä Jejun saaren vaietuista tapahtumista.

Yhä vain satava lumi ja jatkuva myrsky, jolle kirjailijalla tuntuu riittävän kuvailua loputtomiin, kehystää tätä pohjattoman traagista tarinaa kuin taivaan kyyneleet. Lumeen kaikki loppuukin. Vai loppuuko? Toden ja epätoden, elämän ja kuoleman, salailun ja tietämisen, muistin ja unohduksen tasot lipuvat toistensa lomaan.

Romaani on tyyliltään, rakenteeltaan ja sisällöltään minusta painavin Han Kangilta tähän saakka suomennetuista. Kiinteä, vaikuttava symbolinen rakenne läpi tarinan on sille vähintään yhtä tunnusomaista kuin kirjailijan aiemmillekin töille. Lumi, linnut, puut - tämä maailmanlaajuisestikin klassinen kuvasto kasvaa tässä teoksessa myös uusiin ulottuvuuksiin, ilmaisemaan ilmaisematonta.

"Ami istui tarkasti kuunnellen paikoillaan kattolampussa, pää minua kohti. Se katsoi yhdellä silmällään Inseonin ja Aman seinällä liikehtiviä varjoja ja toisella silmällään laskevan auringon valossa huojuvia pihapuita. Mietin, miltä tuntuisi elää kahdella näkökentällä. Mahtoiko se olla kuin epätahtista kaanonia, kuin eläisi todellisuutta samalla uneksien?" 

Taru Salmisen suomennokset liikkuvat vaivattoman tuntuisesti ilmaisussa, joka kätkee sisäänsä sekä herkkyyttä että kovuutta.

Teoksen nimeä valaisee hetki, jolloin naiset keskustelevat yhteisestä taideprojektistaan. Gyeongha oikeastaan tahtoisi vetäytyä koko jutusta, sillä hänestä on alkanut tuntua, että hänen alkuperäinen ajatuksensa perustuu väärinymmärrykseen. Inseon kysyy, mitä toinen oli aikoinaan ajatellut työlle nimeksi. "Älä jätä hyvästejä", vastaa Gyeongha.

"Emme puhuneet emmekä katsoneet toisiamme, istuimme vain. Inseon rikkoi hiljaisuuden vasta sitten, kun pannun alaosasta alkoi kuulua veden poreilua ja kysyi:

 - Jätetäänkö hyvästit sitten vain sanomatta vai eikö jäähyväisiä oikeasti jätetä?

    Pannun nokasta ei vielä kohonnut höyryä. Oli vielä odotettava, että vesi kuumenisi kiehumispisteeseen.

 - Eivätkö hyvästit siis ole lopulliset?

    Pannun nokasta alkoi tihkua valkoisen lankavyyhdin kaltaista, säemäistä höyryä.

 - Lykätäänkö hyvästejä? Loputtomiin?"

Korealaisesta talvesta ja elämästä ikuisesti aselepona jatkuvan sodan varjon alla kertoo myös Elisa Shua Dusapinin romaani Sokcho talvella. Arvioni muista Han Kangin teoksista löydät klikkaamalla kirjailijan nimeä tämän julkaisun lopussa näkyvästä tunnistelistauksesta.

PS. Huomaan taivuttaneeni kirjailijan nimeä väärin postauksissani, sillä olen ilmeisesti tulkinnut väärin, miten korean kielessä ilmaistaan etu- ja sukunimet. Jätän ainakin toistaiseksi virheeni paikoilleen, tunnustuksena siitä, miten vähän muutenkaan olen perillä korealaisesta kulttuuritaustasta.

 

Muualla:

Outi Hytönen: Harras muistokirjoitus. SK 19.10.2024

Tommi Melender: Tuore Nobel-kirjailija kuvaa maansa veristä historiaa ja ihmisluonnon kaksijakoisuutta. 26.10.2024

Han Kang: Älä jätä hyvästejä. Kirjaluotsi 2.11.2024

Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

9. joku karkaa

11. kannessa yksi (/useampi) neljästä elementistä

13. rajattu tapahtumapaikka

27. kertoo jälleenrakentamisesta

29. valehdellaan

37. herättää voimakkaita tunteita

40. erittäin kylmä tai kuuma

47.-48. kaksi kirjaa, joilla sama kääntäjä Taru Salminen (muiden Han Kang -suomennosten kanssa)

49. kirja (käännös) ilmestynyt 2024

Uudessa vuoden 2025 haasteessa kirja sopii kohtiin:

4. kirjassa valvotaan yöllä

9. kirjassa on konflikti

10. käydään elokuvissa (toinen päähenkilö on dokumenttikuvaaja)

14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon (Taru Salminen on saanut Kaarlon kääntäjäpalkinnon)

20. kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva

24. kirjassa tehdään laittomuuksia

29. kirjailijan viimeisin teos

39. kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen

44. kirjassa hoidetaan ihmistä

45. kirjassa on isä ja tytär