Siirry pääsisältöön

Keigo Higashino: Namiyan puodin ihmeet

Neuvojen tarpeellisuudesta 



Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Tuomo Parikka.


Keigo Higashino: Namiyan puodin ihmeet. Japaninkielinen alkuteos Namiya Zakkaten no kiseki, 2012. Suomentanut Raija Porrasmaa. Kannen kuvitus CoMix Wave Films Inc. Kansi: Tuomo Parikka. 317 s. Punainen silakka, 2022.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


" --- Miksi sekatavarakaupan omistajan oli ylipäätään autettava tuntemattomia ihmisiä heidän ongelmissaan? Takayuki toki tiesi, miten tähän tilanteeseen oli päädytty. Viikkolehtikin oli taannoin käynyt haastattelemassa hänen isäänsä, ja heti sen jälkeen avunpyyntöjen määrä oli kasvanut. Joukossa oli sisällöltään vakaviakin viestejä, mutta iso osa kirjeistä oli pilan päiten sepitettyjä, eivätkä selvästi kiusaamismielessä väsätyt kyhäelmät olleet myöskään harvinaisia. Erityisen selvä tapaus oli ollut kerta, jolloin yksi ja sama henkilö oli jättänyt yhden illan aikana yli 30 kirjettä. Sisällöltään viestit olivat täyttä hölynpölyä, mutta Yüji oli silti vastannut jopa niihin. --"


Kirjallisuussomeni on kuplinut myönteistä palautetta Keigo Higashinon kirjasta Namiyan puodin ihmeet. Kirjaa on kehuttu sen kekseliäästä juonesta ja hyvää mieltä tuottavasta tunnelmasta.

Kirja on kolmas Higashinolta suomennettu. Hän kirjoittaa myös dekkareita, mutta tätä kirjaa luonnehtisin lähinnä veijari- ja fantasiatarinan yhdistelmäksi tyylinään maaginen realismi tai fantastinen realismi, kuten olen tässä blogissa tyylisuuntaa kutsunut.

Kolme murtovarasta piiloutuu saaliineen autioituneeseen sekatavarakauppaan keikkansa jälkeen odottaakseen sopivaa hetkeä poistua pieneltä paikkakunnalta huomaamattomasti. Kauppa ei kuitenkaan ole mikä tahansa hylätty rakennus. Aika tuntuu käyttäytyvän siellä oudolla tavalla. Lisäksi kaverukset hämmästyvät puotiin merkillisesti yöaikaan saapuvia kirjeitä.  

Käy selville, että kauppaa pitänyt vanha mies on ollut alueella ja jopa koko maassa kuuluisa halustaan auttaa ihmisiä. Ihmiset ovat kirjoittaneet hänelle huolensa ja hän on aina vastannut heille yrittäen parhaansa mukaan neuvoa, miten heidän kannattaisi suhtautua ongelmiinsa. Vastauksissa on saattanut olla huumoria, mutta mies on aina suhtautunut vakavasti kysyjien avuntarpeeseen, silloinkin kun avunpyyntöviesti on näyttänyt selvästi pilailutarkoituksessa lähetetyltä. Nyt kun mies ei ole enää vastaamassa, ryöstäjät päätyvät yrittämään vastata saapuneeseen avunpyyntöön. Ensin yhteen, sitten useampaan.

Ottaen huomioon vorojen vähäisen kirjoitustottumuksen ei ole kovin yllättävää, että vastausten suorasukainen ja töksähtelevän kärsimätön sävy hämmentää joitakin neuvojen kysyjiä. Lopulta kuitenkin neuvoissa on oma mielensä ja niiden vastaanottajilla on syytä olla niistä kiitollisia. Myös rikolliset ovat kiitollisia, sillä koskaan ennen ei kukaan ole pyytänyt heiltä neuvoa missään asiassa ja he saavat tuntea itsensä uudella tavalla tarpeellisiksi.

Sympaattinen kehystarina pitää sisällään kirjeiden lähettäjien elämäntarinoita ja takaumia sekatavarakauppias Yüji Namiyan elämään. Toisiaan pienesti tai isosti sivuavia tarinoita tuntuu olevan vähän liikaakin, niin että kirjaan syntyy hiukan sillisalaatin makua. Kustantaja kuvaileekin kirjaa takakansitekstissä palapeliromaaniksi, ja tämä tosiaan pitää paikkansa. Tietenkin tarinoinnin suurimmassa roolissa on se, millä tavoin avunpyytäjien saamat neuvot ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä.

Kirja ei minulla lähtenyt oikein vetämään siitäkään huolimatta, että sen idea on minusta mainio ja japanilainen kulttuuri lisää sen mielenkiintoisuutta. Raisa Porrasmaan japanin kielestä tekemä käännös tuntuu sujuvalta. Silti epäilen hiukan, olisiko kirjan japanin kielialueella saamassa suosiossa osansa kirjoitettujen kirjeiden sävyissä, joita ei ehkä ole niinkään helppoa kääntää suomeksi. Kun kirjoittamaan tottumattomat rikolliset ryhtyvät sijaistamaan avunpyyntökirjeisiin aikaisemmin huolella, kärsivällisyydellä ja sydämen sivistyksellä sekä kauniilla kalligrafialla vastannutta kauppiasta, syntyy tietenkin koominen kontrasti, josta ei minusta syystä tai toisesta saada kirjassa irti ihan sitä, mitä siitä olisi mahdollista saada. Tai ainakaan minä en tällä kertaa saanut.

Kirjan ydinajatus - se kuinka tarvitsemme toistemme apua ja kohtalomme ovat yhteen kietoutuneita sekä kuinka toisen auttaminen on molempia osapuolia eteenpäin vievä vuorovaikutustapahtuma - välittyy kyllä kirjasta hyvin. Samoin myös vanhan kauppiaan viisaus, että kokonaan neuvonsaajan omasta suhtautumisesta riippuu, millainen vaikutus neuvolla on hänen elämäänsä. Neuvo sinällään ei tee ketään onnelliseksi tai saa löytämään oikeaa suuntaa, joten siinä mielessä voisi jopa väittää, että on samantekevää, mitä avuntarvitsijalle vastaa, kunhan hän vain saa tilaisuuden katsoa tilannettaan myös jonkun toisen ihmisen silmin. Neuvoa kysytäänkin oman jo kenties alitajuisesti tehdyn ratkaisun selkeyttämiseksi.

Herra Yüji on henkilönä eräänlainen japanilainen vastine Alexander McCall Smithin botswanalaiselle Mma Ramotswelle ja hänen naisten etsivätoimistolleen; hän auttaa hyvästä sydämestään ja siksi, että ongelmat ja niistä ulospääsy kiinnostavat häntä. Lisäksi hänellä vaikuttaa olevan ystävä yläkerrassa - vai miksi muuten hänen puuhansa järjestyvät parhain päin? 

Ajassa liikkumisen teema on minusta lähes aina kiehtova. Tarinassa eri vuosikymmenillä elävät ihmiset kommunikoivat kirjeiden välityksellä. Siinä samalla välittyy näkymiä japanilaiseen yhteiskuntaan ja elämään eri vuosikymmenillä. Aikamatkailun lisämauste on juonen kannalta tarpeellinen, jotta neuvoa kysyvien henkilöiden elämäntapahtumat hahmottuisivat pitkällä aikavälillä. 

Japaniin sijoittuvana aikamatkailuteemaisena kirjana tälle kirjalle on sukua Toshikazu Kawaguchin romaani Ennen kuin kahvi jäähtyy.

Kirjasta jää näinä kylminä aikoina mieltä lämmittävä kokemus ihmisten välisestä yhteydestä ja välittämisestä. Tämä ja kirjan lempeä arvoituksellisuus varmasti selittävät kirjan saamaa suurta suosiota niin Japanissa kuin maailmallakin. Kirja on palkittu kotimaassaan arvostetulla Chuo Koron -kirjallisuuspalkinnolla.

Higashinoa kustantaa Suomessa pienkustantamo Punainen silakka, joka ainakin toistaiseksi on keskittynyt pelkästään Higashino-suomennoksiin. 

Lopuksi: suorastaan rakastin herra Namiyan tapaa vastata tyhjän paperin arvoitukseen viimeisenä työnään.


Muualla:

Keigo Higashino: Namiyan puodin ihmeet. Kirjavinkit 21.12.2022. Vinkkaaja Mikko.

Keigo Higashino: Namiyan puodin ihmeet. Kirsin kirjanurkka 24.10.2022





Helmet lukuhaasteessa 2024 
kirja sopii kohtiin:

1. Kirjan nimessä on erisnimi
2. tehdään taikoja
7. rakastutaan
9. joku karkaa
13. suljettu tapahtumapaikka
20. julkaissut pieni kustantamo
29. valehdellaan


Kommentit

  1. Tää oli kyllä niin ihana kirja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä oli sellaista lämpöä ja huumoria, mikä jäi pitkäksi aikaa mieltä lämmittämään!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...