Jeanette Winterson: Majakanvartija

Ennen alkua ja lopun jälkeen

Kirjan kansi Sukker, Norja. Valokuva Ellen Karhulampi

Jeanette Winterson: Majakanvartija. Alkuteos Lighthousekeeping, 2004. Suomennos Mervi Sainio. Kannen suunnittelu Sukker, Norja. 208 s. Bazar, 2005. 

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Atlantteja oli kaksi: toinen majakan ulkopuolella ja toinen minun sisässäni.

Sillä, joka oli sisässäni, ei ollut valojuovaa opasteenaan."

Hopea on erilainen nuori, tämä käy ilmi heti kirjan aluksi. Hänen merimiesisänsä käväisi hänen elämässään vain sinä myrskyisenä yönä, jolloin hän ankkuroitui Hopean äitiin laittaakseen lapsen alulle. Hopea asui äitinsä kanssa Pohjois-Skotlannissa pienen Saltsin kylän rantakallioilla sijaitsevassa kiikkerässä talossa, kunnes hänen äitinsä putosi kalliolta ja kuoli. Hopea kertoo lukijalle tämän alkumyyttinsä, ja lukija voi uskoa tai olla uskomatta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämä on kirja tarinankerronnasta.

Enemmän kuin tarpeeksi todellisuuteen ankkuroituneen opettajatar neiti Pinchin avulla Hopea löytää mahdollisuuden sekä itselleen että koiralleen DogJimille: seudun majakan ikivanha vartija Herra Pew on luvannut ottaa lapsen ja opettaa hänestä majakanvartijan.

Herra Pew'n suvussa synnyttiin majakanvartijoiksi, mutta nykyisellä Herra Pew'llä ei ole lasta. Hän on sokea ja elää yksin majakassa pitäen yllä valoa merellä kulkeville. Kun merimiehet joskus myrskyöinä rantautuvat majakkasaarelle pitkien merellä vietettyjen aikojen jälkeen, he haluavat kertoa ja kuulla tarinoita. Paras majakanvartija on se, joka kertoo parhaat tarinat. Ja Herra Pew'stä merimiehet sanoivat toisilleen mereltä majakan valoa katsellessaan: "Siellä vanha Pew valehtelee itsekseen niin että korvat heiluvat."

Cape Wrathin majakan tarina alkaa ehkä joskus 1800-luvulla, riippuen hiukan siitä, mistä tarinan haluaa aloittaa. Aloittaako Darkin suvusta, joka majakan rakennutti vai majakan rakentaneesta lukuisten muidenkin majakoiden rakentajasta Robert Stevensonista. Vaiko sittenkin Robertin pojasta Robert Louis Stevensonista, joka kirjoitti Aarresaaren, Ihmisryöstön ja Tohtori Jekyllin ja Mr Hyden. Kaikki he liittyvät majakan tarinaan oleellisesti. Ja voi olla niinkin, että tohtori Jekyllin ja Mr Hyden esikuva löytyy Saltsin satamakylästä.

Yhtä kaikki, Hopea oppii suunnistamaan tarinoiden maailmassa samalla, kun hän oppii ylläpitämään valoa kiintopisteenä merillä kulkeville. Hän oppii, että tarinat eivät ala tyhjästä eikä niillä ole sellaista loppua, jonka jälkeen ei enää tapahtuisi mitään. 

"Me olemme täällä, siellä, emme täällä, siellä, viuhumme kuin pölyhiukkaset, vaadimme itsellemme maailmankaikkeuden oikeuksia. Tärkeinä, täysinä nollina, sidottuina omatekoisiin elämiin, joita emme koskaan tahtoneet. Irrottautuen, yrittäen uudelleen, ihmetellen, miksi menneisyys kulkee mukanamme, ihmetellen, miten ylipäätään puhua menneestä." 

Kun Hopea on juuri alkamassa oppia majakanvartijaksi tulee kirje, jossa ilmoitetaan, että majakka automatisoidaan ja heidän täytyy poistua sieltä.

Herra Pew sanoo, ettei tule jättämään majakkaa, mutta kun määrätyn lähtöpäivän aamu koittaa hän on kadonnut ennen Hopean heräämistä. Hopea etsii häntä, mutta ei löydä. Vai löytääkö? Se riippuu siitä, mihin tarinan lopun asettaa.

Joka tapauksessa Herra Pew'n katoamisen myötä Hopean on aika aloittaa omien tarinoiden kertominen, eikä se ole ihan helppoa. Tarina on aloitettava alusta, kun sattuu erehdyksiä, ja kenellepä niitä ei sattuisi.

Jotenkin tähän tapaan on asian nähnyt aikoinaan myös Charles Darwin, joka Lajien synty -teoksensa julkaisemisen jälkeen vieraili kylässä tutustumassa sieltä löytyneeseen fossiililuolaan. Darwinille tarinat eivät olleet kokonaisia ja täydellisiä alusta loppuun vaan täynnä uusia alkuja ja jatkuvaa liikettä.

Vähitellen Hopea löytää oman valonsa. Se on rakkaus, joka valaisee hänet kuin aurinko kuun.

Jeanette Winterson kirjoittaa runollisesti ja samaan aikaan kevyesti ja humoristisesti. Hänen tarinansa koostuu hetkistä ja oivalluksista. Sekä huumori että kauhuromanttiset juonteet piirtävät pohjimmiltaan optimistista tarinaa. Koska mikään ei ala tyhjästä mukana on paljon menneisyyttä, ja koska mikään ei synny täydellisenä alut ovat aina epävarmoja, mutta niin kuuluu ollakin.

Teoksen on suomentanut Mervi Sainio. Käännös tuntui minusta paikoitellen hieman töksähtelevältä ja sanavalinnat oudoilta, paikoin taas sujuvalta. 

Teoksen koherenssissa on toivomisen varaa, joskaan koherenssi ei luultavasti ole niitä asioita, joita kirjassa on tavoiteltukaan. Kirjassa näet juonitarina ja metatarina yhdistyvät ja kyse on enemmän tarinoita koskevasta puheesta kuin tarinankerronnasta. Alun juoni liukenee loppua kohti ja vahvin juoni löytyy kehystarinan sisällä olevasta Babel Darkin tarinasta, jota Pew kertoo Hopealle. Historiallinen tarina on eheämpi, kuten tarinat ennen olivat. Tavallaan on siis kyse kirjan tarinankertojien, Herra Pew'n ja Hopean, sukupolvien eroista.

Tällainen kerronta voisi olla oivallusten ja sattumusten ilotulitusta, mutta jokin jää ikään kuin puolitiehen. Ehkäpä ongelma piilee siinä, että kirjaan tiivistyvät aforistiset ajatelmat ovat melko toisteisia eikä niitä juurikaan syvennetä. Kun puolestaan juonelliset elementit vähitellen kuivuvat kokoon, syvenemistä tai havainnollistamista ei tarjoa juonitasokaan. Kokonaisuus jää hajanaiseksi. Onko se hyvä vai huono juttu riippuu varmaan lukijan mielenvireestä.  

"Mikään ei unohdu. Mikään ei häviä. Maailmankaikkeus on valtaisa muistijärjestelmä. Jos katsot taaksesi, löydät maailman alut."

Muualla:

Jeanette Winterson: Majakanvartija. Sivutiellä-blogi 13.5.2017

Jeanette Winterson: Majakanvartija. Satun luetut 14.10.2010

Jeanette Winterson: Majakanvartija. Tarinauttisen hämärän hetket 12.4.2011

Lukuvinkki:

Hanna Meretoja: Vesi, tarinankerronta ja todellisuuden hahmottaminen Jeanette Wintersonin Majakanvartijassa ja Emmi Itärannan Teemestarin kirjassa. Essee teoksessa Veteen kirjoitettu: veden merkitykset kirjallisuudessa. Toim. Markku Lehtimäki, Hanna Meretoja ja Arja Rosenholm. SKS 2018. 

Helmet-lukuhaasteessa 2024 (jos joku vielä kaipaa vinkiksi nopealukuista kirjaa)

kirja sopii kohtiin:

7. rakastutaan

9. joku karkaa

11. kannessa yksi neljästä elementistä

13. tapahtumapaikka on rajattu

17. ärsyttävä henkilöhahmo

31. vammainen henkilö (sokea)

41. syntyy lapsi

Helmet-lukuhaasteessa 2025

kirja sopii kohtiin:

2. fantasiakirja

3. päähenkilö on nuorempi kuin minä

17. päähenkilöllä lemmikkinä koira

31. päähenkilölle ura on tärkeä

33. kirjassa ratsastetaan