Han Kang: Ihmisen teot

Kuinka vainajista tulee todistajia

Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Tom Darracott.

Han Kang: Ihmisen teot. Käännös Deborah Smithin englanninnoksesta Human Acts (2016) Sari Karhulahti. Koreankielinen alkuteos 2014. Kannen suunnittelu Tom Darracott 230 s. Gummerus 2018.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

" 'Sinun pitää antautua heti tilaisuuden tullen', Jin-su vaati päästämättä vieläkään irti Dong-hon käsivarresta. 'Ymmärrätkö? Mennä ulos kädet pystyssä. Sotilaat eivät mitenkään voi tehdä pahaa lapselle, jolla on kädet pystyssä.' "

Vuoden 2024 kirjallisuuden Nobel-palkinnon voitti eteläkorealainen kirjailija Han Kang. 

Kang kuvaa romaanissaan Ihmisen teot Etelä-Korean lähihistorian kammottavaa tapahtumaa, vuoden 1980 opiskelijalähtöistä mielenilmaisua Gwangjun kaupungissa. Poliisivoimat ja armeija tappoivat julmasti demokratiaa kannattavien opiskelijoiden käynnistämän mielenosoituksen osallistujat verilöylyssä, jossa kuoli satoja ihmisiä. Osa osallistujista vangittiin ja heitä kidutettiin päivittäin pitkään vankeudessa, jossa heiltä vaadittiin keksittyjä tunnustuksia joukko-oikeudenkäyntiin. Vaikka mielenosoitus tukahdutettiin täysin, sen vaikutus tuki sotilasdiktatuuriin presidentti Chun Doo-hwanin valtaannousun myötä juuri siirtyneen maan demokratiasuuntausta ja oli mukana johtamassa maan hallitusmuodon muuttumista demokratiaksi seitsemän vuotta myöhemmin.

Kirja avaa tapahtumia ja niiden vaikutuksia seitsemän eri näkökulman kautta. Mielenosoitukseen osallistunut koulupoika ja pojan ystävä kuvaavat mielenosoitusta ja verilöylyä niiden tapahtuma-aikaan. Kustannustoimittaja, vanki, tehtaantyttö, pojan äiti ja kirjailija kuvaavat tapahtumien muistoa niiden jälkeisinä vuosina ja vuosikymmeninä.

15-vuotias Dong-ho ja hänen ystävänsä Jeong-dae joutuvat mielenosoitukseen mukaan sattumalta. Ensimmäisen verilöylyn jälkeen Dong-ho valehtelee ikänsä mielenosoittajille ja jää mielenosoittajien valtaamaan tilaan huolehtimaan vainajista. Hän etsii kuolleiden joukosta ystäväänsä Jeong-daeta. Hänen sitoutumisensa ja selviytymisensä pahasti silvottujen vainajien siistimisessä, peittämisessä, kuljetuksessa ja heidän saatavilla olevien henkilötietojensa kirjaamisessa herättää ihmetystä. Hän itse kokee, että hänen on tehtävä parhaansa vainajien puolesta. Sen puolesta, että vainajien omaiset voisivat löytää heidät ja haudata kuten vainajat kuuluu haudata.

Korealaisessa uskonelämässä vainajien kunnioituksella on suuri rooli. Kirjassa toistuu ajatus siitä, että vainajien halventava kohtelu oli erityisen suuri rikkomus ihmisyyttä kohtaan. Yhtä paljon kuin silmitön väkivalta, tappaminen ja kidutus, myös häpäisevä tapa jolla kuolleiden ruumiita kohdeltiin kertoi alennustilasta, johon maa oli vajonnut. 

Dong-ho sytyttää kynttilän jokaisen vartioimansa ruumiin viereen hajun vähentämiseksi helteessä; sytyttäessään hän pohtii, seisovatko vainajien sielut silvottujen ruumiidensa vieressä ja katselevat tapahtumia. Aavisteltu vainajien viipyminen epäinhimillisen kuolemansa tienoilla sävyttää tarinoita, ja yhdessä tarinassa vainaja myös kertoo kokemuksensa kuolemasta ja kehonsa kohtelusta sen jälkeen.

"Sielut ovat ruumiittomia. Miten ne voivat katsoa meitä?"

Han Kang on tarttunut äärimmäisen tunteita nostattavaan aiheeseen. Hänen kerrontansa on asiallisen toteavaa, suorastaan julman realistista, joskin siihen sisältyy myös hetkiä, joissa tunnelmien kuulostelu on kuvattu herkästi. Vainajien kokemusten osuus saattaa vaikuttaa fantasiaelementiltä länsimaiselle lukijalle, mutta en ole lainkaan varma, onko se sitä myös korealaiselle lukijalle. Ihmiset kärsivät kirjassa vielä vainajinakin.

Vainajien pysähtynyt näkökulma kaiken tuhon, hädän ja pelon keskellä on kaikessa järkyttävyydessään kerrottu komeasti ja unohtumattomasti. Heidän haipuva tietoisuutensa värittää maanpäällisen helvetin muistoa.

Enimmäkseen ollaan tekemisissä tekojen kanssa, jotka ovat lähestulkoon liian tuskallisia nähdä tai ajatella. Enkä itse lukijana olisi halunnut lukea niistä. Silti minun oli luettava, kun olin kirjaan tarttunut, sillä kirja kantaa inhimillisen todistuskappaleen leimaa fiktiivisyydessäänkin. Ja ihmisenä olosta kirjassa on kyse. Kuulumisesta lajiin, joka toistuvasti tappaa ja tuhoaa silmittömästi kaltaisiaan.

Kirjan luomat mielikuvat väkivallan uhreista menivät ihon alle ja kallon sisään. Ne estivät nukkumasta. Ja kun nukahdin, ne tulivat uniin. Silti luin edelleen, pienissä jaksoissa, koska minun piti.

Tapahtumia kierretään eri näkökulmista ja vähitellen paljastuu yhä suurempi osa isosta kokonaisuudesta, yhä suurempi osa siitä, mihin kaikkeen tapahtumat johtivat yksittäisten ihmisten elämässä ja koko yhteiskunnassa. 

Lukiessani ensimmäisten lukujen jälkeiset luvut tuntuivat laimeammilta ja kirjan jännite ikään kuin uhkasi hiipua. Mietin, että länsimainen kirjoittaja olisi luultavasti kirjoittanut kirjan päinvastaisessa järjestyksessä: lähtenyt kehimään tapahtumia lopusta kohti alkua, jonka räjähtävä väkivalta ja kuolleiden synkät, Danten helvetin mieleen tuovat joukot olisivat muodostuneet kirjan huipennukseksi.

Rakenteeltaan ja kerronnaltaan teos on taitava kudelma, jossa ollaan moraalisten kysymysten äärellä moralisoimatta. Pahuutta ei pohdita ja eritellä, se näytetään. Teot puhuvat ja väriskaala on lähes kokomusta. Kokemusmaailma on traumatisoituneen ihmisen, jolle tapahtunut ei ole mietelmien tai päätelmien aihe, vaan jotakin, mikä kaiken aikaa vielä jälkeenpäinkin muodostaa välittömän uhkan elämälle.

Kirjan kuvaukset kidutuksen kokemuksista antavat selvän kuvan siitä, kuinka ihmiset murretaan loppuelämäkseen. Kuinka heidät saatetaan vihaamaan omaa häväistyä kehoaan eritteineen ja toivomaan vapautusta kuolemassa.

"Odotan, että aika huuhtoo minut pois kuin samea vesi. Odotan että kuolema tulee ja pesee minut puhtaaksi, vapauttaa minut toisten viheliäisten kuolemien muistoista, jotka vainoavat minua ympäri vuorokauden."

Koin kirjan rakenteen eräänlaisena episodimaisena spiraalina, jossa aina palataan Dong-hon henkilöön ja kohtaloon. Minun on vaikea kuvata hänen osuuttaan tarinassa muutoin kuin viittaamalla Kristus-hahmoon, niin ulkona kirjan kulttuurisesta kontekstista kuin tämä vertaus onkin. Han Kangin on kuitenkin mainittu haastattelussa kertoneen, että Dostojevski kuuluu käännöskirjailijoihin, joiden tuotannosta hän on saanut vaikutteita. Tässä kontekstissa vertaus tuntuukin jo mielekkäältä.

Romaanissa ei ole varsinaista päähenkilöä. Romaanin ensimmäinen luku on kirjoitettu Dong-hota toisessa persoonassa puhutellen. Toisessa persoonassa puhutellaan myös mielenosoituksessa ollutta tehtaantyttöä. Ensimmäisessä persoonassa kokemastaan kertovat Dong-hon ystävä Jeong-dae, vanki, Dong-hon äiti ja kirjailija itse. Kustannustoimittajasta puolestaan kerrotaan kolmannessa persoonassa. Nämä vaihtelevat käytännöt tuntuivat minusta tekevän kerronnasta hiukan liian tilkkutäkkimäistä, ja jäin kaipaamaan niihin sisältyvää logiikkaa. Ehkä logiikka on vain siinä, että kerronta ja muistelu tapahtumista on joka tapauksessa moninaista, moniin suuntiin etenevää ja keskustelevaa kuin väkijoukko, jossa on monia ääniä.

Kaikessa järkyttävyydessään Kangin kirja nousee yhdeksi merkittäväksi varoitusmerkiksi välinpitämättömyydestä ihmisyyden arvoa kohtaan. 

Sari Karhulahden toimiva ja sujuva suomennos on tehty kirjan englanninkielisen käännöksen pohjalta. Kahden kielen läpi suodattuva käännös ei tietysti koskaan ole ihanteellinen asia, mutta parempi niin kuin että meillä vähemmän tunnetun kielialueen kirjallisuus jäisi kokonaan kääntämättä ja ulottumattomiimme. Tänä vuonna Nobel-palkinto annettiin kirjailijalle, jonka tuotantoa on jo hyvin saatavilla suomeksi, ja se tuntuu etuoikeudelta maailmankirjallisuuden äärellä.

"Haluan nähdä ampujan ja käskyn antajan kasvot, häilyä kuin lepattava liekki niiden yläpuolella heidän nukkuessaan, pujahtaa heidän uniinsa, hulmuta otsan ja suljettujen luomien päällä, kunnes pääsen niiden läpi. Kunnes he näkevät painajaisissaan kerran toisensa jälkeen, millaiset silmäni olivat, kun vuodin kuiviin. Kunnes he kuulevat minun kysyvän vaativasti: miksi?"

Muualla:

Han Kang: Ihmisen teot. Kirjaluotsi 2.2.2018

Han Kang: Ihmisen teot. Tuijata 7.2.2028

Han Kang: Ihmisen teot. Kirjamies 2.2.2028

Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

4. Kirjassa on presidentti

13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu

29. Kirjassa valehdellaan

37. Kirja herättää voimakkaita tunteita

40. Kirjassa on erittäin kuuma

46. Kirjan kannen pääväri on musta

47. - 48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä (yhdessä esim. jonkun muun Sari Karhulahden suomentaman Han Kangin kirjan kanssa)