Nainen kuplassaan
 |
| Kirjan kansi Laurenz Bick. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi |
Marlen Haushofer: Väggen. Alkuteos Die Wand, 1963. Käännös ruotsiksi Rebecca Kjellberg. 255 s. Kansi Laurenz Bick. Jälkisanat Rebecca Kjellberg. Thorén & Lindskog 2014.
Lahja ystävältä, kiitos.
Suomennettu nimellä Seinä.
"På grund av väggen var jag tvungen att börja ett helt nytt liv, men det som verkligen är viktigt för mig är samma saker som tidigare: födelse, död, årstider, växtlighet och förfall. Väggen är något som varken är levande eller dött; om sanningen ska fram bryr jag mig inte, och därför drömmer jag inte heller om den."
Marlen Haushoferin (1920-1970) kulttiromaanin maineessa oleva Seinä vangitsee lukijansa seuraamaan naisen ja hänen kissansa, koiransa ja lehmänsä arkista elämää vuorilla. Kirja ottaa lukijansa yksinkertaisella, luonnonläheisellä ja arkisella kielellä; muistiinpanot, "selvitys", jota päähenkilö kirjoittaa, pitävät lukijan mielenkiinnon yllä hämmästyttävällä intensiteetillä.
Kirjan nimettömäksi jäävä keski-ikäinen naispäähenkilö lähtee serkkunsa ja tämän miehen kanssa viikonlopuksi näiden metsästysmajalle vuoristoon. Heidän saapumispäivänsä iltana pariskunta lähtee vielä käymään läheisessä kylässä ja päähenkilö käy nukkumaan. Kun hän aamulla herää, majan omistajat eivät ole palanneet. Heitä ei kuulu takaisin ja päähenkilö lähtee kulkemaan kohti kylää selvittääkseen, mitä on tapahtunut. Matkalla hän törmää läpinäkyvään, mutta läpäisemättömään, jonnekin tietymättömiin korkeuksiin asti ulottuvaan seinään. Kiertäessään maastossa seinän suuntaisesti hän näkee, että kaikki ihmiset ja eläimet seinän toisella puolella ovat kuolleet yhtäkkisesti, vailla mitään näkyviä vammoja. Mitä on tapahtunut?
Miten nainen pääsee järkytyksen ja tapahtuman käsittämättömyyden yli ja alkaa hahmottaa tilannettaan, suunnitella pärjäämistään ja ryhtyy toimeen varmistaakseen selviytymisensä täysin ennakoimattomassa tilanteessa; tämä on romaanin alkuosan pääsisältö. Maaseutuelämään tottumaton kaupunki-ihminen joutuu vastakkain sen tosiasian kanssa, että hänen on saatava majalla olevat ruokavarannot riittämään ja hankittava jostakin lisää ravintoa, kunnes hänet ehkä pelastetaan.
Toivo pelastumisesta kuitenkin hupenee ajan myötä. Kuka hänet pelastaisi, jos kaikki ovat kuolleet? Onko kyseessä joku uudella joukkotuhoaseella tehty koe tai sota, ja ketkä ovat teon takana ja miksi? Jos seinän taakse vielä tulee ihmisiä, tulevatko he pelastamaan vai pidättämään tai tappamaan?
Ajan myötä ajatukset lasisen kuplan sisällä askartelevat yhä vähemmän merkillisen tapahtuman ja kaupunkiin jääneiden nuorten tyttärien menetyksen parissa ja kääntyvät omaan selviytymiseen. Kertomus onkin eräänlainen robinsonadi, mutta tällä kertaa naisen näkökulmasta kerrottuna. Koska "haaksirikko" tapahtuu itävaltalaisessa vuoristossa, tietävät vuoriston talvi ja muutenkin kovat olosuhteet päähenkilölle ruumiin ja mielen kestokykyä hipovaa raadantaa, mutta tarjoavat myös jossain määrin riistaa ja muita mahdollisuuksia ravinnonsaantiin. Ilmastoon seinä ei tunnu vaikuttavan mitenkään. Aurinko paistaa, sataa vettä tai lunta ja myrskyää kuten ennenkin.
Nainen ei ole täysin yksin, hänen seurakseen jää mökin omistaneen pariskunnan koira ja hänen luokseen hakeutuvat kissa ja lehmä, jotka seinä on eristänyt kodeistaan. Eläimet ovat kaikki tottuneet saamaan ihmisestä turvansa ja elämään ihmisen kanssa.
Itselleni kirjan ydinsisällöksi muodostuikin naisen suhde eläimiin, joista hän huolehtii. Suhde muuttaa luonnettaan niin, että lopulta ei ole niin kovin suurta väliä, että he kaikki ovat eri eläinlajeja. Nainen oppii yhä paremmin tulkitsemaan ja ymmärtämään eläimiään ja he häntä, koska heillä on vain toisensa. Myös toisistaan huolehtiminen on kaksisuuntaista. Samalla nainen käy läpi syvän muutoksen suhteessaan luontoon ja ihmisenä olemiseensa.
Lukemattomien välttämättömien askareiden kuvauksesta pääosin koostuvan tarinan kantavuus on minusta pieni kerronnallinen ihme. Eteenpäin kurkotettavia täkyjä on aseteltu taitavasti matkan varrelle ja lukijan myötätunto on niin vahvasti taisteluaan elämästä käyvien puolella, että mielenkiinto heidän jaksamiseensa on herpaantumaton.
Tekstiä ei ole jaettu lukuihin, vaan koko tarina jatkuu yhtenäisenä ilman taukoja, purkauksenomaisesti, joskin johdonmukaisesti. Joissakin painoksissa kirjaan on kääntäjän jälkisanojen mukaan lisätty lukujako, mutta se ei ole kirjailijan alkuperäinen tarkoitus.
Nainen ei usko, että kukaan ihminen tulisi koskaan lukemaan hänen selontekoaan, hän kirjoittaa itselleen, pitääkseen tapahtumat selvinä itselleen, sillä hän on havainnut yksinäisyyden muuttavan häntä, ja oltuaan kaksi vuotta eristyksissä hän kokee tarvitsevansa tällaista selvitystä.
Naisen reaktiot ja suhtautuminen ovat minusta psykologisesti hyvin uskottavia, ja kirjailija onkin tunnettu juuri psykologisista romaaneistaan. Takaisin luontoon -tyyppisenä kertomuksena kirja vertautuu Henry David Thoreaun elämäntapakritiikin ja luontoon paluun klassikkoteokseen Walden: Elämää metsässä. Dystopiana kirja taas tuo mieleeni Jacqueline Harpmanin En ole koskaan tuntenut miehiä.
"Lika tomma som mina drömmar hade varit tidigare, lika överfulla var de alltsedan den vintern. Jag drömde enbart om döda menniskor, för också i drömmen visste jag att det inte längre fanns några levande. Drömmarna började alltid oskyldigt och hycklande, men jag visste från början att det skulle hända någonting otäckt, och handlingen utvecklade sig ofrånkomligt fram till det ögonblick då de välbekanta ansikterna tog form, och jag vaknade jämrande. Jag grät tills jag somnade om och skrikande vaknade på nytt."
Kirjaa on pidetty feministisenä. Asetelmaltaan se toki onkin nainen-pärjää-siinä-missä-mieskin -tyyppinen tarina 60-lukulaisittain ja siinä jätetään patriarkaatti (kaiken muun ohella) taakse; lisäksi miesten/miehuuden saamat merkitykset tarinassa ovat luonteeltaan paikoin tuhoavia. Päähenkilön kyky pärjätä omillaan haikailematta huolenpitäjää tai inhimillistä tunneobjektia on epätavallista aikansa kirjallisuudessa. Ymmärrän, että feministinen tutkimus on kiinnostunut kirjasta (mikäli se on, en tiedä), mutta pidän kirjaa enemmänkin yleisinhimillisenä.
Tätä kirjaa on ollut pitkään lähes mahdotonta saada käsiinsä suomeksi, kunnes kustantaja hiljattain otti siitä epäilemättä lukuisten toiveiden hellyttämänä uuden painoksen. Itse sain kirjan Rebecca Kjellbergin sujuvana ruotsinnoksena, joka on jo toinen kirjan ruotsinnoksista.
Aloitin kirjan mökkilukemisena, minulle kirjan lahjana antaneen ystävän ohjeistuksen mukaisesti. Mökiltä kotiin palaaminen keskeytti lukemisen pitkäksi ajaksi noin puoleen väliin kirjaa. En aloittanut uudelleen alusta, koska päätapahtumat olivat niin syvälle piirtyneet muistiini. Ainakin näin luettuna loppupuoli vaikutti vielä alkupuolta enemmän keskittyvän vuorovaikutukseen ihmisen ja hänen hoidossaan olevien eläinten kesken.
Kuvauksena ihmisen selviytymisestä äärimmäisissä olosuhteissa kirja yltää klassikkotasolle ja sitä voisi tulkita symbolisena ja vertauskuvallisena monin tavoin. Onko kirjan seinä esimerkiksi konkretisaatio ihmisen muusta maailmasta erottavasta masennuksesta ja pelkästään elossa pysymisen vaatimasta äärimmäisestä kamppailusta? Harpmanin dystopian kaltaisesti luin sitä myös vertauskuvana ihmisen pohjimmaiselle yksinäisyydelle. Mutta tällaiset tulkinnat ovat vain tekstin mahdollisia ulottuvuuksia, joita ilmankin tarina toimii ja vetoaa.
Kirja on suomennettu heti ilmestymisvuottaan seuraavana vuonna 1964 nimellä Seinä. Suomennoksen on tehnyt Eila Pennanen.
"Redan idag är jag inte längre den människa jag en gång var. Hur ska jag veta åt vilket håll jag är på väg? Kanske har jag redan fjärmat mig så långt från mig själv att jag inte ens märker det längre."
Muualla:
Marlen Haushofer: Seinä #naistenviikko2024. Kirstin kirjahylly 18.7.2024
Marlen Haushofer: Seinä. Kirjaluotsi 11.12.2025
Marlen Haushofer: Väggen. Suom. Seinä. Reader, why did I marry him? 27.6.2021
Antti Rönkä: Klassikkoteos Seinä kiinnostaa nyt niin paljon että kirjastojono on paisunut jopa 17 vuoteen. HS 26.6.2025 (tilaajille)
Helmet-lukuhaasteessa 2026:
5. (kääntäjän) jälkisanat
8. ei rakastuta
10. leikataan
16. kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille / nuorille
19. kirjan nimessä on joku talon osa
27. puutarha
30. päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa
34. mennään piiloon
38. keräillään jotain
39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
Kommentit
Lähetä kommentti