Mies ja merihirviö
 |
| Lukemastani kirjasta puuttuvat kansipaperit. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi |
Iris Murdoch: Meri, meri. Alkuteos The Sea, the Sea, 1978. Suomentanut Paavo Lehtonen. 547 s. Weilin + Göös, 1981.
Oma antikvariaattilöytö, kiitos antikvariaatit.
"Kuu oli kadonnut. Vesi loiski korkeammalla, lähempänä, ja se kosketti kalliota niin kevyesti että se kuului vain jonkinlaisena värähtelynä. Meri oli tummentunut tähtien alistamana. Ja tähdet tuntuivat liikkuvan aivan kuin olisin nähnyt taivaiden pyörimisen jonkinlaisena valtavana ratinana, mutta nyt, taivaalla ei näkynyt mitään tapahtumia, ei tähdenlentoja, ei putoavia tähtiä, joita ihmisaistit olisivat pystyneet havaitsemaan tai edes tajuamaan. Kaikki oli liikettä, kaikki oli muutosta, ja jotenkin tämän saattoi nähdä vaikka sitä ei pystynytkään kuvittelemaan. Enkä minä ollut enää minä, vaan jotain joka oli kutistunut atomiksi, atomin atomi, välttämätön vangittu katsoja, pieni peili johon tämä kaikki säteili välinpitämättömästi, kun se liikkumattomana kuohui ja kiehui, kulta kullan takana kullan takana."
Charles Arrowby on tunnettu ohjaaja, näyttelijä ja näytelmäkirjailija, ja päättänyt ikäännyttyään vihdoin luopua teatterityöstä. Siksi hän on ostanut talon meren rannalta, jyrkiltä kallioilta. Hän nauttii meren läheisyydestä, uimisesta, yksinkertaisesta ruuasta ja yksinäisyydestä. Muistelee elämäänsä Lontoossa ja kokee siitä ja sen seurapiireistä luopumisen vapautumisena.
Tätä rauhaa ei kuitenkaan jatku kovin kauan. Hänen ystävänsä ja naisensa löytävät hänen piilopaikkansa. Hän törmää kylässä viattomaan nuoruudenrakkauteensa, jota on vaalinut mielessään elämänsä suurena rakkautena, mutta ikääntynyt nainen on naimisissa.
Tästä lähtien rauha on kuitenkin poissa. Charles joutuu pakonomaisen kiihtymyksen valtaan ja tekee erilaisia lähentymisyrityksiä nuoruudenrakkautensa Hartleyn suuntaan. Hänen ystävänsäkin sekaantuvat asiaan kukin omalla tavallaan. Tapahtumat vyöryvät ajoittain tragikoomisina, ajoittain puhtaan traagisina.
Meri on kaiken aikaa läsnä. Sen liikkeitä ja olotiloja havainnoidaan, sen läsnäoloa ei voi sulkea hataran ja kostean talon ulkopuolelle. Se heijastelee unenkaltaisella logiikalla päähenkilön tuntemuksia. Tämä näyttämön ja tunnetilojen ykseys, johon kuuluu myös tapa, jolla Charlesin ostama talo kuvaa hänen henkistä tilaansa, luo kirjaan kiehtovan, sisäänsä sulkevan ja ajoittain pahaenteisen miljöön, jossa lukija suorastaan tuntee itsekin elävänsä.
Naimattomana pysytellyt Charles on ristiriitainen henkilö, hänessä on sekä mukavia, samastumista herättäviä puolia, että epämiellyttävät puolensa. Jälkimmäiset liittyvät hänen suhteeseensa muihin ihmisiin, sekä miespuolisiin ystäviinsä että moniin entisiin naisystäviinsä. Hänen itseriittoisuuttaan ja itsepetostaan pääsee havainnoimaan yhä tarkemmin, kun hänen ensin muistiinpanoissaan kuvaamansa ystävänsä vierailevat talossa. Hän on dramaattinen, kuin näyttämöllä kaiken aikaa, ylitunteellinen ja pateettinen, tulistuva ja tuon tuosta välirikkoja aikaansaava. Hänen epäsovinnaiset, enemmän tai vähemmän taiteelliset ystävänsä ehkä myös kuvaavat hänen persoonansa eri puolia, sekä olemassa olevia että mahdollisia, joskaan hän ei tätä itse tunnu havaitsevan. Teatraalisista teatteri-ihmisistä ja heidän yhteentörmäyksistään syntyy satiirista dialogia ja farssimaisia näytöksiä, jotka herättävät lukijan kesäisten päivien verkkaisuudesta.
Charlesin vastapoolina tarinassa on hänen serkkunsa James, jota kohtaan Charles on aina tuntenut katkeruutta tämän parempien lähtökohtien vuoksi. Kun Charles velloo tunnemyrskyissään, James, juuri eläkkeelle jäänyt, aina muodollisesti käyttäytyvä upseeri, säilyttää kylmäpäisyytensä. Tiibetissä vakoilutehtävissä toimiessaan James on kääntynyt tiibetinbuddhalaisuuteen. Hänen asuntonsa on täynnä mittaamattoman arvokkaita itämaisia perinne-esineitä ja buddhalaisia opetuksia käsittelevää vanhaa kirjallisuutta. Tapahtumien kulussa käy ilmi, ettei hänen rauhallisuutensa ole vain sotilaan tai yläluokkaisen miehen pintapuolista pidättyväisyyttä. Charlesin ja Jamesin vastakohtaisuudesta tarinassa saadaan paljon irti, siltikään sortumatta alleviivauksiin.
"On olemassa ihmisiä jotka, vaikka heitä arvostaisikin, pysyvät pahaenteisinä todistajina menneisyydestä. James oli minulle tällainen todistaja. Ei ole edes selvää pidämmekö me toisistamme."
Varsinaisesti keskiössä on rakkaus, kunkin henkilön käsitys siitä, niin muuttuvaisena kuin se esiintyykin. Rakkauden myrskyissä vaanii merikäärme, jonka voi unohtaa kauniilla, tyynellä säällä. Kyynisempi voisi ilmaista saman asian niin, että keskiössä on ihmisen itsepetos ja sen pohjaton syvyys. Kumpikin näkökulma on tarinassa läsnä.
"-- Nuo rauhalliset, äänettömät, miltei jäykät syleilyt olivat intohimoisimpia mitä koskaan koin. Ja me olimme siveitä, me kunnioitimme toisiamme ja palvoimme toisiamme siveästi. Ja tuo intohimo oli puhdasta rakkautta jota ei enää koskaan tule ja jota uskon olevan maailmassa vain harvoin. Nuo muistot ovat minulle kirkkaampia kuin mikään taideteos, elävämpiä tai arvokkaampia kuin Shakespeare tai Piero della Francesca. Minun sisimmässäni on jotain joka ei tunne aikaa eikä muutosta ja on yhä ja aina Hartleyn luona, siinä hyvässä paikassa jossa me ennen elimme."
Hartley, Charlesin elämän suurin rakkaus, jää tarinassa taka-alalle. Hänen ajelehtimisensa miehen tunnemyrskyjen aalloilla on suorastaan piinaavaa, samalla kun Charles kaikin tavoin kävelee hänen tunteidensa ja ajatustensa yli, edes havaitsematta häntä itsestään erillisenä subjektina.
Dublinissa syntynyt Iris Murdoch (1919 - 1999) tunnetaan myös filosofina. Hän on käsitellyt filosofisessa tuotannossaan erityisesti moraaliin, oikeaan ja väärään, liittyviä kysymyksiä. Itse hän korosti kaunokirjallisen ja filosofisen tuotantonsa erillisyyttä ja vastusti romaaniensa käsittelyä filosofian kuvittajina.
Kuitenkin filosofinen, jopa mystinenkin, taso on selvästi olemassa hänen kaunokirjallisessa tuotannossaan. Meri, meri on monitasoinen ja monia tyylilajeja yhdistelevä teos, jossa häivähtelee myös kauhuromantiikan piirteitä.
Meri, meri palkittiin ilmestymisvuonnaan 1978 Booker-palkinnolla, englantilaisen kielialueen suurimmalla kirjallisuuspalkinnolla. Teosta voisi siis pitää Murdochin kaunokirjallisena pääteoksena, mutta hän on sen lisäksi kirjoittanut kaikkiaan yli 25 romaania sekä vielä näytelmiä ja esseitä kirjallisuudesta filosofisen tuotantonsa lisäksi. Materiaalia tulkinnoille siis löytyy.
Myös Meri, meri yksinäänkin houkuttaa moninaisille tulkinnoille, sillä se on kuvalliselta ilmaisultaan hyvin rikas ja resonoi vahvasti edeltävää kirjallista perinnettä alkaen aina Antiikin Kreikan tragedioista ja filosofiasta ja buddhalaisuuden opeista. Kaikkineen se on varsinainen tulkintojen ehtymätön aarreaitta.
Kirja on puhutellut lukijoitaan niin, että sen 1980-luvulla julkaistu suomennos on ollut erittäin vaikeasti saatavilla pitkään. Kirjastoista sen käsiinsä saaminen on ollut vuosien jonotuksen päässä ja antikvariaateista on ollut tarjolla ei-oota. Olin tuskin uskoa onneani, kun löysin kirjan antikvariaatin verkkokaupasta, ja maksoin siitä mielihyvin uutta romaania kalliimman hinnan.
Asiantunteva, paljon englanninkielistä kirjallisuutta kääntänyt kirjallisuuskriitikko ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa opettanut Paavo Lehtonen on vastannut romaanin suomennoksesta. Valitettavasti romaanin oikoluku on ollut hiukan puutteellinen ja Lehtosen käännöskin tuntuu joiltakin osin jo hiukan vanhahtavalta. Tämä ei kyllä onnistu himmentämään kirjan runsaana ryöppyävää maailmaa.
Lehtonen on kirjoittanut myös kirjan jälkisanat, joissa hän tarkastelee erityisesti romaanin ja kirjailijan uran filosofisia ulottuvuuksia.
Maisku Myllymäen esikoisromaani Holly herätti kiinnostukseni tähän kirjaan ja tunnettuun kirjailijaan, jonka tuotanto oli minulle jäänyt tähän saakka tuntemattomaksi. Myllymäki nimittäin mainitsee Murdochin oman saareen sijoittuvan teoksensa innoittajana. Yhteys kirjojen välillä onkin helppo havaita.
Muualla:
Iris Murdoch: Meri, meri. Lumiomena 17.8.2020
Iris Murdoch: Meri, meri. Luettua elämää 29.7.2014
Iris Murdoch: Meri, meri. Luetut, lukemattomat 8.6.2017
Iris Murdoch: Meri, meri. P.S. Rakastan kirjoja 29.7.2014
Kirjailijaesittely: Iris Murdoch. Poplaari 27.3.2012
Helmet-lukuhaasteessa 2026:
1. Brittiklassikko
5. jälkisanat
29. tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle
33. päähenkilö on yli 60-vuotias
34. mennään piiloon
36. haluaisin keskustella kirjasta muiden kanssa lukemisen jälkeen
38. keräillään jotain
39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
41. kirjan nimi on mielestäni kaunis
42. sanoja tai lauseita toisella kielellä
45. kiusaamista
Kommentit
Lähetä kommentti