Hullua tekstiä
 |
| Kirjan kannen suunnittelu Anna Makkonen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi |
Flann O'Brien: Hullu kuningas puussa. Alkuteos At-Swim-Two-Birds, 1939. Käännös Kristiina Drews. Alkupuhe Jyrki Vainonen (nimiölehdellä virheellisesti (?) Jyrki Valtonen). Kannen suunnittelu Anna Makkonen. 309 s. Aula & Co 2026.
Kustantajan arvostelukappale, kiitos.
1980-luvulla luin merkillisen romaanin nimeltään Kolmas konstaapeli. Se kutkutteli nauruhermoja ja ihastutti kerronnallaan. Romaani oli julkaistu vasta tekijänsä Flann O'Brienin (Brian O'Nolan 1911-1966) kuoleman jälkeen ja suomeksi sen käännöksen oli taiteillut Kristiina Drews. Näin kauan piti odottaa, että samalta kirjailijalta saatiin toinenkin teos suomeksi. Onneksi tämän uudenkin käännöksen on tehnyt osaava ja kielen vivahteiden ja kulttuuriviitteiden asiantunteva tulkitsija Drews.
Merkillinen olisi oikeastaan aika lievä ilmaisu O'Brienin juuri käännetystä metafiktiivisestä romaanista, joka pyörittelee irlantilaisia kansantaruja ja niihin pohjautuvia runoja siinä kuin proosaakin kieli poskessa ja väliin solmussakin. Tunnen liian huonosti irlantilaista tarustoa ja kirjallisuutta ymmärtääkseni kaikkia viittauksia ja heittoja, joten suuri osa huumorista menee minulta arvattavasti ohi kuin vesi hanhen selästä.
Kirjan päähenkilö on kirjailijaksi aikova opiskelija. Hän asuu setänsä luona Dublinissa ja hyvinä päivinä hän saattaa aamiaisen jälkeen käväistä yliopistolla heittämässä herjaa opiskelijakavereidensa kanssa parin tunnin verran puolen päivän ja kello kahden välillä. Sitten onkin jo aika palata kotiin sedän tarjoamalle aterialle ja sen jälkeen vetäytyä omaan huoneeseen, jollei rahaa satu olemaan pubikäyntejä varten. Enimmäkseen hän kuitenkin viihtyy vaakatasossa sängyssään kuin irlantilainen versio Oblomovista, lukien tai kirjoitellen.
Päähenkilö kirjoittaa kirjaa, mutta asia ei kuitenkaan etene aivan suoraviivaisesti. Ensinnäkin kirjassa on monia alkuja, ja vielä enemmän loppuja. Ja toisekseen kirjoittajan käsitys kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta sopisi paremmin hypertekstin aikakaudelle kuin 1930-luvun kirjalliseen maailmaan, jossa kirja on kirjoitettu.
"Hyvässä kirjassa voi olla kolme aivan erilaista alkua, jotka liittyvät toisiinsa vain kaikkitietävän kirjailijan kautta – ja jopa satoja erilaisia loppuja, jos niikseen tulee.”
Sen lisäksi että alkuja on monia, tarinan / tarinoiden juonteet ovat sekoittavia ja niihin liittyy lukuisa määrä henkilöitä, joista kuitenkin ainakin yhdeksi päähenkilöksi erottuu Dermot Trellis, toisen luokan western-kirjailija. Hänen outona tapanaan on pakottaa romaanihenkilönsä elämään samassa talossa kanssaan ja elämään tavalla, jonka hän sanelee. Onneksi romaanihenkilöillä sentään on omat juonensa ja heille jää vähän omaakin aikaa. Aika moni Trellisin romaanihenkilöistä on myös maaninen kertoja - jottei tarinointi pääsisi loppumaan. Kirjan suomennokselle nimen antanut tarunomainen kuningas Sweeny esiintyy yhdessä romaanihenkilön tarinassa. Hänet noidutaan elämään hulluna puissa kuin lintu.
"Hänen (Trellisin) kirjansa on niin huono, ettei siinä ole lainkaan sankaria, pelkkiä konnia vain. Keskeinen konna on muuan ennenkuulumattoman turmeltunut mies, niin paha että hän on varmaan saanut alkunsa ab ovo et initio. Pieni, tumma mies nimeltään Furriskey."
Yhden tarinan päähenkilö on Pukka MacPhellimey, paholaismainen hienokäytöksinen herrasmies, jolla on tarinassa omat tavoitteensa.
On tunnustettava, että jossakin (melko aikaisessa) välissä putosin kärryiltä juonen ja sen toisiinsa sekoittuvien linjojen suhteen, puhumattakaan tuon tuosta runolle puhkeavien romaanihenkilöbardien helkyttelyistä ja niiden parodioinneista. Epäilen, että se saattoi olla tarkoituskin. Tunnistin joitakin viittauksia irlantilaisen kirjallisuuden tunnetuimpiin edustajiin, mutta ei se sinänsä tehnyt minua hullua hurskaammaksi (pun intended).
Romaanin perusasetelma muistuttaa hieman James Joycen Odysseusta nokkeline sitaatteja heittelevine henkilöineen ja miksipä ei myös Samuel Beckettin ikuisessa tarkoituksettomuudessa tarpovien hahmojen edesottamuksia. Molempien vaikutteenantajien tiedetään myös pitäneen O'Brienin romaanista, kuten usean saman aikakauden muunkin kirjailijan. Kriitikot ja lukijat suhtautuivat toisin, kesti vuosikymmeniä ennen kuin kirjan ansiot huomattiin laajemmin.
Nykyisin kirjaa pidetään yhtenä englantilaisen kielialueen moderneista klassikoista. Kirjan huumorin nokkeluutta ylistetään ja romaanilla on eittämätön asema postmodernin kirjallisuuden edeltäjänä ja se on vaikuttanut suuresti siihen, mitä on tajuttu voitavan romaanimuodossa ilmaista. Kirja on käännetty kymmenille eri kielille, ja sen ytimestä löytyykin silmänkääntäjämäinen iloittelu siitä, miten monin tavoin tarinaa voi kertoa.
Itselleni kirja oli kuin loputon ilta irkkupubissa, jossa stout virtaa ja paikalliset ukot turisevat enimmäkseen käsittämättömiä juttujaan, joissa puolestaan vilahtelee paikallisia henkilöitä ja tarustoa iloisena sekamelskana. Eli perushyvä pubi-ilta ulkomailla siis.
Kirjan iirinkielinen alkuperäisnimi Two-Birds-At-Swim kuuluu kahluupaikalle, jossa kuningas Sweenyn kerrotaan käyneen. Kirjan nimiösivulla kirjan roolia irlantilaisen kirjallisuuden kentässä valottavan esipuheen kirjoittajan nimi on muuttunut Jyrki Vainosesta Jyrki Valtoseksi. Sama virhe on siirtynyt mm Helmet-kirjastotietokantaan johtuen nimiösivun tietojen ensisijaisuudesta luettelointitietoja koottaessa.
"On epädemokraattista pakottaa henkilöhahmot yksivakaisesti hyviksi tai pahoiksi tai köyhiksi tai rikkaiksi. Kullekin tulisi taata yksityiselämä, itsemääräämisoikeus ja säädyllinen elintaso. Se turvaisi itsekunnioituksen, tyytyväisyyden ja paremman palvelun. Olisi väärin väittää, että tämä johtaisi kaaokseen. Henkilöhahmoja tulisi voida vaihtaa eri kirjojen kesken. Koko olemassa olevan kirjallisuuden korpus tulisi katsoa esikartanoksi, jonka asujaimistosta kirjailijat voisivat tarpeen mukaan ammentaa omat henkilönsä ja luoda uusia vain silloin, kun sopivaa, olemassa olevaa marionettia ei löydy. Nykyaikaisen romaanin tulisi valtaosaltaan perustua sitaatteihin. Useimmat kirjailijat kuluttavat aikansa sanomalla saman mikä on sanottu jo aiemmin - ja yleensä paljon paremmin. Runsaat viittaukset aiempaan kirjallisuuteen tutustuttaisivat lukijan välittömästi kunkin henkilöhahmon luonteeseen, karsisivat uuvuttavia selityksiä ja estäisivät tehokkaasti huijareita, pyrkyreitä, puliveivareita ja huonon koulusivistyksen saaneita henkilöitä ymmärtämästä nykykirjallisuutta. Selitys päättyy tähän.
Ihan pempusta, sanoi Brinsley."
Muualla:
Flann O'Brienin klassikkoteos Hullu kuningas puussa suomeksi. Kulttuuritähdet 22.6.2026 (uutinen)
Mikko Saari: Metafiktion klassikko - arviossa Flann O'Brienin Hullu kuningas puussa. Kulttuuritoimitus 27.7.2026
Helmet-lukuhaasteessa 2026:
8. ei rakastuta
15. kirjan kannessa on lintu (tavallaan)
18. kirja kuuluu useampaan eri genreen
36. haluaisin keskustella muiden kanssa kirjan lukemisen jälkeen
42. sanoja tai lauseita toisella kielellä
45. kiusaamista
Kommentit
Lähetä kommentti