Rikosten selvitystä runsaan juomalistan painikkeeksi
Tess Gerritsen: Kesävieraat. Alkuteos The Summer Guests, 2025. Suomentanut Ilkka Rekiaro. 334 s. Otava 2025. Martiniklubi osa 2
Kansi?
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Hän käänsi lehteä lukeakseen kolmannelta sivulta paikalliset poliisiuutiset. Hän tiesi ne lukemattakin, tiesi suunnilleen kaikkien menneen viikon liikennesakkojen yksityiskohdat ja kaikki hätäpuhelut.
Cory, James, Boston MA: ylinopeus
Simpson, Richard, Purity ME: vanhentunut katsastustarra
Allen, Jonathan, Augusta Me: juopumus yleisellä paikalla
Wiedemann, Scott, Albany NY: virtsaaminen yleisellä paikalla
Kaiken kaikkiaan tyypillinen heinäkuun viikko ---"
Yhdysvaltojen Mainen osavaltion pikkukaupunki nimeltään Purity. Vuosikymmeniä hiljaiseloa, johon tuovat väriä lähinnä vain kaupungin kesäisin kansoittavat kesävieraat useimmiten humalaisella toilailullaan. Tosin kaupungin nykyinen nuori vt. poliisipäällikkö Jo Thibodeau tietää hyvin, että pikkukaupungeissakin voi sattua mitä vain, siksi hän itse pitääkin ovensa aina lukittuina, vaikka hänen isänsä jättää varoituksista huolimatta ovensa auki, niin kuin kaupungin vanhempi väki yleensäkin.
Kaupungissa asuvat ja ovat löytäneet piilopaikan Martiniklubi-sarjan ensimmäisessä osassa esitellyt eläkkeelle siirtyneet CIA:n agentit Maggie, Declan, Ben, Ingrid ja Ingridin mies Lloyd. Heillä on hätävalheena vt. poliisipäällikölle Martini-klubiksi nimetty "kirjakerho", jossa he tapaavat toisiaan. Alkuun ei ollut sen enempää kerhoa kuin kirjojakaan, mutta seniorit päättivät edellisessä jaksossa toteuttaa vahingossa syntyneen ideansa ja nykyisin heillä on kirjakerhotapaamisia.
"Emännän rooli ei suinkaan käynyt voimille, sillä ruokapuoli hoidettiin aina nyyttikeskiperiaatteella, ja Maggien pääasiallinen ja itse asiassa tärkein tehtävä näinä iltoina oli huolehtia siitä, että tarjolla oli riittävä valikoima alkoholia. Tälle ryhmälle riittävä tarkoitti kolmea erilaista vodkaa, kahdenlaista giniä, kuivaa vermuttia, puna- ja valkoviiniä sekä erilaisia mallasviskejä aterian jälkeen nautittavaksi."
Joskus jopa keskustellaan kirjoista.
"'Mikä oli kunkin mielestä kirjan paras luku?' Declan kysyi.
'Varpusista kertova luku', Maggie sanoi. 'Minusta on mainiota se, että valtaosa ihmisistä ei piittaa niistä lainkaan, koska ne ovat niin yleisiä ja tavallisia. Mutta varpuset ovat älykkäästi onnistuneet levittäytymään lähes kaikkialle maapallolla.'
Ben tuhahti. 'Puhutko nyt linnuista vai meistä?'"
Kesä on jälleen alkamassa Purityn seudulla ja kesäasukkaat alkavat pikkuhiljaa palailla huviloilleen. Moonview-nimiseen, ehkä seudun komeimpaan huvilaan palailee hiukan ankeissa tunnelmissa George Conoverin perhe. George itse palaa tuhkauurnassa muistotilaisuuteensa ja hänen vaimonsa Elizabeth, poikansa Colin ja Ethan vaimoineen (Brooke ja Susan) ja lapsineen osallistuakseen tilaisuuteen. Lapsista Susanin tytär ja Ethanin tytärpuoli Zoe on jo 15-vuotiaana mestarisukeltaja ja läpäissyt hengenpelastajakokeen, 17-vuotias Colinin ja Brooken poika Kit on puolestaan oudon sisäänpäin kääntynyt ja vähäpuheinen, äitiinsä vahvasti kiinnittynyt poika.
Zoe lienee ainoa saapuneista, joka osaa estoitta nauttia pääsystään yllättävän komealle huvilalle. Hän sukeltaa saman tien Maiden Pondin kirkkaisiin vesiin innoissaan saadessaan "oman" uimarannan. Muille yhdessäolo on väkinäisen tuntuista hyväntahtoisista yrityksistä huolimatta. Huvila on ollut Conoverin perheen kesänviettopaikkana vuosikymmeniä, ja Susan, joka ei ole vielä aiemmin tavannut pari vuotta miehenään olleen Ethanin sukua, tuntee itsensä ulkopuoliseksi, varsinkin kun hänelle selviää, että hänen miehensä muistot paikasta ovat aivan erilaisia kuin muun perheen.
Jo ensimmäisenä saapumispäivän jälkeisenä päivänä Zoe katoaa. Varsin pian käy ilmi, että kyseessä ei ole mikään teini-ikäiselle tyypillinen ajattelemattomuus, ja poliisi alkaa etsiä tyttöä. Tässä vaiheessa tietenkin Martini-klubi saa asian heti tietoonsa jatkuvasti poliisiradiota huvikseen kuuntelevan Ingridin kautta. Ja poliisipäällikkö avuliaan Martini-klubin riesoikseen.
Tämä toisen osan tarina on ensimmäistä, Maggien menneisyyden ympärille rakentuvaa osaa leppoisampi eli enemmän cozy crimeä. Se on myös yhtenäisempi ja helpommin seurattava, mikä ei ole ollenkaan huono juttu, kun on kyse dekkarista. Ehkäpä sarjan seuraavat osat tulevat perustumaan enemmän tähän helpommin seurattavaan konseptiin, näin veikkaan.
Gerritsen yhdistelee psykologista jännitystä trillerimäisiin juonikuvioihin ja osaa eksyttää lukijaa niin, että lukija kuvittelee hyvinkin pystyvänsä päättelemään syyllisen. Oma mielenkiintoni juonen kuljetukseen ei herpaantunut kertaakaan.
Puritykaan ei ole historialtaan ihan tapahtumaton, vaan aikaisempia ihmishenkiä vaatineita tapahtumia joudutaan jäljittämään, koska niillä saattaa olla yhteyttä tytön katoamiseen. Maiden Pondin rannoiltakin löytyy naapurusten vanhoja kaunoja ja selvittämättömiä tapahtumia.
Ilkka Rekiaro on kääntänyt tämänkin osan letkeän tuntuisesti. Yhteen kääntäjän valintaan huomioni tarttui kerta kerralta: suomen kielessä vainajan tuhkaa ei karisteta vaan sirotellaan. Karistamisesta tulee hieman epäkunnioittavasti mieleen tupakka tai vainajan karistaminen kannoilta.
Sarjan kolmas osa on jo ilmestynyt englanniksi: The Shadow Friends. Suomeksi se on vielä kääntämättä, mutta päätellen vauhdista, jolla ensimmäisten osien käännökset ovat ilmestyneet, se varmaan on tuota pikaa tulossa. Ovathan seniorietsivät tämän hetken menestystrendi.
Blogissa arvioitu sarjan ensimmäinen osa Vakoojarannikko
Muualla:
Kesävieraat, Tess Gerritsen. POC-lukupiiri 12.9.2015
Lukupiirissä kiinnitetään huomiota muuten hyvänä dekkarina pidetyn kirjan negatiiviseen kehokommentointiin. Täytyy todeta, että olen täysin samaa mieltä. Tapa tuntuu juurtuneen jonnekin kaukaisten aikojen dekkariperinteeseen, jossa tämäntapainen henkilökuvien rakentaminen on ollut nykyistä enemmän tapana.
Helmet-lukuhaasteessa 2026:
23. cozy crime -dekkari
33. kirjan päähenkilöt ovat yli 60-vuotiaita
34. mennään piiloon
45. kiusaamista
Kommentit
Lähetä kommentti