Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei

Yltäkylläisyyden puutostauti

Screenshot äänikirjapalvelusta.

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei. Alkuteos Nei og atter nei, 2016. Suomentanut Sanna Manninen. Gummerus 2019.

Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn

"Aina pitää varautua pahimpaan. Tämä käsky oli juurtunut Ingridissä niin syvälle, etteivät siihen tepsineet järki eikä logiikka eivätkä myöskään hypnoosi tai psykoterapia, joita hän oli myös kokeillut. Ja aivan kuten hänen vanhempansa olivat kuolleet hänen maatessaan sängyssä, ihmisiä kuoli nytkin jatkuvalla syötöllä hänen maatessaan sängyssä, ja joka aamu hän luki katastrofeista ja onnettomuuksista, jotka olivat tapahtuneet yön aikana ja joiden estämiseksi hän ei ollut sormeaan liikauttanut."

Keskiluokkainen elämäntapa saa eteensä peilin Nina Lykken (1965 -) romaanissa. Hyvin toimeentulevat, mutta silti jonkin epämääräisen asian puuttumisesta kärsivät ihmiset näyttelevät pääroolia tarinassa, he vain eivät oikein tiedä, mikä se puuttuva asia on.

Ingrid ja Jan ovat olleet naimisissa kohta 25 vuotta. Ingrid on äidinkielen lehtori ja Jan työskentelee ministeriössä. He asuvat Oslossa hienolla alueella Janin vanhempien suurelle tontille toiseksi taloksi rakentamassaan, omien toiveidensa mukaisessa talossa. Helposti ja kuin tarjottimella Jan saa ministeriössään yksikön johtajan pestin. Kaikesta ulkoisesta tyyneydestään huolimatta Ingrid kärsii kodin ja työn asioista huolehtimisesta johtuvasta ylikuormituksesta ja Jan puolestaan elämän ilottomuudesta ja rutiininomaisuudesta. Ingrid on menettänyt innostuksensa kirjallisuuteen, vaikka opettaakin sitä, ja Jan olisi nuorena halunnut muusikoksi.

Janilla ja Ingridillä on kaksi aikuista tai lähes aikuista, mutta vielä kotona asuvaa poikaa, jotka eivät osoita itsenäistymisen aikeita, vaikka käyvätkin jo töissä. He asuvat edelleen kotona, syövät äidin laittamaa ruokaa ja jättävät kaiken mihin ovat koskeneet lojumaan niille sijoilleen. Vuokraa he eivät maksa, eikä heidän Janin mielestä tarvitsekaan. Ingrid, joka pojille kokkaa, siivoaa ja pyykkää, on mielessään toista mieltä. Pojat sijoittavat palkkansa osakesalkkuihinsa ja käyttävät kaiken vapaa-aikansa videopeleihin.

"Ingrid oli tullut siihen tulokseen, että vanhemmat ovat tärkeitä samalla tavalla kuin ilma ja vesi, joihin kiinnittää huomiota vasta kun niitä ei ole tai niistä tulee myrkyllisiä. Sama pätee vanhempiin, Ingrid ajatteli. Niihin kiinnittää huomiota - tai niillä on vaikutusta - ja silloin aina negatiivinen vaikutus - kun niitä ei ole tai ne ovat myrkyllisiä, vahingollisia, tai kun ne tappavat itsensä, tai kun niistä tulee alkoholisteja, narkomaaneja, rikollisia. Toisin sanoen: vanhemmat eivät voi tehdä lapsistaan parempia kuin niistä muutenkin tulisi, mutta vanhemmat voivat kyllä tuhota lapsensa." 

Janin uusi pesti toimii epäsuorasti laukaisijana perheen perustuksia järisyttäville tapahtumille. Jan ryhtyy salasuhteeseen nuoren alaisensa kanssa, jonka silmiin hän näyttäytyy nyt haluttuna saaliina. Päälle kolmikymppinen Hanne ei oikein tiedä, mitä hakee elämässä. Hän muuttaa ja vaihtaa miesystävää jatkuvasti. Toisaalta hän tavoittelee koko sovinnaista pottia: miestä, tyylikästä kotia ja lapsia. Toisaalta hän haluaisi jatkaa vapaata elämäänsä jatkuvan nuoruuden illuusiossa. Vai onko hän sittenkin tehnyt virheen jättäessään jonkun aikaisemmista miesystävistään?

Tarinaa kerrotaan vuoroin Ingridin, Janin ja Hannen näkökulmista. Lykken satiirinen ote psykologisesti tarkkasilmäisen kuvauksen mausteena tuottaa herkullisen lopputuloksen, josta aika moni varmaan löytää itsensä. Siksipä tunnemmekin myötätuntoa henkilöitä kohtaan. Heidän ongelmansa ovat yleisinhimillisiä, tai, no siis - keskiluokkaisen yleisinhimillisiä.

Työelämän uupumus, tunne että tärkeimmät unelmat ovat jääneet toteutumatta, oivallus elämän lyhyydestä ja merkityksettömyydestä... Lykke tavoittaa näiden kokemusten koukussa rimpuilemisen synnyttämät tilanteet samaan aikaan hykerryttävän teräväsärmäisinä ja koskettavina.

Lykke on kirjailijantyönsä ohella graafikko. Hänet on palkittu useilla kirjallisuuspalkinnoilla Norjassa.

Krista Putkonen-Örn lukee äänikirjan tapansa mukaan nautittavan elävästi.

"Kaikki vain virtaa ja paisuu, koska kaikkien täytyy koko ajan saada tehdä kaikkea mitä haluavat. Ei entisaikojen maanviljelijöillä ollut aikaa tällaiseen hölmöilyyn, ja sitä paitsi sosiaalinen rangaistus oli niin ankara, että useimmille se ei ollut sen arvoista. Jokapäiväinen raskas työ uuvutti aivot niin, etteivät ihmiset jaksaneet keksiä kaikkea tällaista, mihin meillä nykyään on aikaa ja voimia ja mikä tuhoaa elämämme. Nyt meillä on sekä aikaa että voimia ja tilaisuuksia, kaikkialla on houkutuksia ja olemme koko ajan riippuvaisia itsehillinnästä, vaikka emme edes tajua että meillä on itsehillintä."

 

Muualla:

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei. Tuijata 13.5.2019

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei. Savannilla 9.10.2014

Airi Vilhunen: Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei - kaikki hyvin vai hyvin huonosti? Kirsin kirjanurkka 16.5.1019

Helmet-lukuhaasteessa 2026:

6. kirja sijoittuu kaupunkiin, jossa on järjestetty talviolympialaiset (Oslo)

16. kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille

28. tanssitaan

31. soittolista tai mainitaan jokin biisi

34. mennään piiloon

39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin