Vanhenevat vakoojat
 |
| Kirjan kansi Richard Ogle. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi |
Tess Gerritsen: Vakoojarannikko. Alkuteos The Spy Coast, 2023. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Kannen suunnittelu Richard Ogle/TW. 382 s. Otava 2024. Martiniklubi, osa 1.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Juuri tuon raukean Purityn hän näki ajaessaan myöhemmin illalla Main Streetiä pitkin. Kauppojen valot oli sammutettu jo seitsemältä ja autiot jalkakäytävät kiilsivät jäisinä katulyhtyjen valossa. Lumottu pikkukaupunki uinui talvi-illan hämärässä. Purity näytti siltä kuin aika olisi seisahtunut siellä, mutta totta puhuen Jo oli nähnyt kolmenkymmenenkahden elinvuotensa aikana aivan liian monen seikan muuttuneen."
Jännityskirjailijat ovat havainneet väestön ikääntymisen tuoman muutoksen, ja seniori-ikäluokalle kohdennettuja jännityssarjoja ilmestyy yhä uusia. Mikäpäs siinä. Tess Gerritsenin (1953 -) versio asiasta on Martiniklubi, joka tuo areenalle eläkkeellä olevan CIA:n agentin Maggie Birdin ja hänen parhaat entiset kollegansa. He ovat kaikki asettuneet viettämään eläkepäiviä Purityn pikkukaupungissa Mainessa.
"Ben Diamond veti täällä ensimmäisenä lipun salkoon yhdeksän vuotta sitten. Hän oli jäänyt varhaiseläkkeelle hoitaakseen sairasta vaimoaan, ja täydellisen pikkukaupungin etsintä toi hänet tänne Purityyn, jota me usein kutsumme kyläksi. Täällä oli kaikki, mitä hän tarvitsi: kirjakauppa, mukiinmenevä kirjasto, kahvila, josta saa espressoa, eikä lähistöllä ollut yhtään ydinohjusten kohdetta."
Vakoilijan ammatista ei ole niin helppoa jäädä eläkkeelle kuin joistakin muista hommista. Vietettyään joitakin leppoisia eläkevuosia ja asetuttuaan mökkiinsä kanankasvattajana Maggie saa huomata tämän. Eräänä päivänä hänelle ilmaantuu odottamaton vieras kylän ulkopuolelta, eikä tällaisilla tapahtumilla ole taipumus päättyä hyvin. Maggie joutuu paneutumaan uudelleen elämänsä tragediaan ja käymään läpi eläkkeelle jääntiinsä johtanutta tapausta. Lisäksi mukaan sotketaan täysin viattomia sivullisia, kuten Maggien hyvä naapuri, entinen MIT:n professori Luther Yount, nykyinen pientilallinen, lapsenlapsensa kanssa.
Jotkut juonikuviot toistuvat seniorietsivien tarinoissa hieman ärsyttävästi, kuten yhteistyö (aluksi) vastentahtoisen paikallisen poliisin kanssa. Vaikeahan sitä tietysti olisi välttääkään, mutta olisi kiva, jos siinä joskus onnistuttaisiin. Gerritsenin jännäri ei kyllä tee tässä suhteessa poikkeusta. Siinä kirja kuitenkin poikkeaa muista samaa ideaa toistavista, että tyylilaji ei ole ihan leppoisinta cozy crimea, pikemminkin kyseessä on vinolla huumorilla höystetty trilleri ja vain silloin tällöin kerronta muodostaa kotoisan mukavia suvantokohtia.
Virkaa toimittava poliisipäällikkö Jo Thibodeau on ihmeissään oudon eläkeläisporukan kanssa, joka näyttää suhtautuvan yllättävän kylmäverisesti pelottaviin tilanteisiin. Maggie puolestaan näkee Jossa oman itsensä nuorena ja suhtautuu siksi epätavallisen suopeasti poliisin ilmaantumisiin milloin minnekin. Vaikkei hänen suopeuttaan kukaan muu huomaakaan kuin hänen entiset kollegansa.
Gerritsen kuljettaa tarinaa taitavasti. Jännitys pysyy yllä ja kasvaa tapahtumapaikkojen vaihtuessa kuten tietysti kansainvälisen vakoojan kohdalla voi odottaakin. Bangkok, Istanbul, Lontoo, Malta, Rooma, Comojärvi - matkaa tehdään maantieteellisten vaihtelujen lisäksi ajassa parinkymmenen vuoden takana.
Sen verran juonikuvioita jää auki, että jo kirjan lopettaessaan lukija tajuaa, että jatkoa seuraa. Seuraava osa sarjasta on nimeltään Kesävieraat ja se on jo ilmestynyt suomeksikin. Ilkka Rekiaron suomennos tästä sarjan ensimmäisestä kirjasta luistaa mallikkaasti.
Muualla:
The Spy Coast Book Review. Econocal 17.3.2024
Helmet-lukuhaasteessa 2026:
5. Epilogi ("Tekijän saate")
22. kannen pääväri sininen
23. cozy crime -dekkari (trilleripainotuksin)
25. matkakertomus (eräänlainen)
29. tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle
33. päähenkilö yli 60-vuotias
34. mennään piiloon
39. kirjailija, jonka tuotantoa en (muistaakseni) ole lukenut aiemmin
Kommentit
Lähetä kommentti