Inhimillinen odysseia
 |
| Kirjan kansi Aino-Maija Metsola. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi |
Samantha Harvey: Kiertoradalla. Alkuteos Orbital. Suomentanut Johanna Laitila. Kansi Aino-Maija Metsola. 162 s. Otavan kirjasto, Otava 2025.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Jossain vieraassa sivilisaatiossa saatetaan katsella heitä ja kysyä: Mitä he täällä tekevät? Miksi he eivät mene mihinkään vaan sen kuin kiertävät kiertämistään? Maa on vastaus jokaiseen kysymykseen. Maa on tyytyväisen rakastajan kasvot; he katsovat, kun se nukkuu ja herää, ja he uppoavat sen tapoihin. Maa on äiti, joka odottaa, että hänen lapsensa palaavat täynnä tarinoita ja hurmiota ja kaipausta. Luut hiukan hapristuneina, raajat hiukan ohenneina. Silmät täynnä näkyjä, joita on vaikea pukea sanoiksi."
Yksi viime aikoina eniten odottamistani uutuusromaaneista on Samantha Harveyn (1975 -) Kiertoradalla. Avaruusasema-aiheinen romaani ei ole scifiä. Se on ankkuroitunut tiukasti nykyhetkeen samalla, kun se kuvaa avaruusaseman tyypillisiä työpäiviä ja lepohetkiä. Maata kiertävällä asemalla on neljä länsimaista astronauttia ja kaksi venäläistä kosmonauttia, jotka tekevät havaintoja ja kukin omaa tutkimustaan. Pisimpään eli yhdeksän kuukautta heistä on avaruudessa ollut Roman, muut ovat tulleet asemalle myöhemmin, mutta kirjan tapahtuma-aikaan kaikki ovat olleet avaruudessa jo useamman kuukauden.
He tutkivat aseman olosuhteissa mm eri ihmisiltä otettuja ihosolunäytteitä, joissa solut on palautettu ensin kantasoluiksi ja sen jälkeen sydänsoluiksi. Samalla kun he seuraavat soluviljelmien kehitystä avaruuden mikropainovoima heikentää heidän omaa sydäntään ja paksuntaa ja jäykistää valtimoitaan. He säilyttävät soluja niille ihanteellisissa olosuhteissa ja ottavat niistä kuvia. Kun täydennyskuorma-alus vierailee asemalla, he pakkaavat soluviljelmät sen mukaan.
"Heidän täytyy hyväksyä, että tuo lasti on ihmiskunnalle paljon tärkeämpi kuin heidän elämänsä, jotka eivät loppupeleissä ole juuri minkään arvoisia."
Että nöyryys on yksi keskeisimpiä astronautilta tai kosmonautilta vaadittavista ominaisuuksista käy lukijalle selväksi monin tavoin. Olla sinut oman katoavuutensa ja pienuutensa kanssa, elää tekniikan varassa luottaen ja säilyttäen toimintakykynsä kaikissa olosuhteissa. Kyetä keskittymään tehtäviinsä ja huoltamaan kaiken aikaa asemaa ja sen laitteistoja. Potea koti-ikävää ja samalla salaa sisimmässään toivoa, ettei koskaan joutuisi poistumaan avaruuden huikasevien näkymien keskeltä.
Huolimatta siitä, että tarinassa pysytellään maan kiertoradalla, se kertoo ihmiskunnan odysseiasta maailmankaikkeudessa, sen varovaisista ensiaskelista ja näkökulmasta riippuen naurettavasta, suuruudenhullusta, uteliaasta tai liikuttavasta halusta tavoitella jotain tavalla tai toisella kaltaisekseen kuvittelemaansa avaruuden mustuudessa.
Roman, Shaun, Chie, Anton, Nell ja Pietro kasvattavat proteiinikiteitä, tarkkailevat mikrobeja ja hiiriä avaruuden olosuhteissa, käyvät säännöllisesti aivokuvissa ja raportoivat kaikista ruumiillisista oireistaan, viljelevät joitakin valittuja kasveja ja kuvaavat avaruudesta käsin heille maasta toimitetun listan kohteita, esimerkiksi matkan aikana nousevaa epätavallisen voimakasta myrskyrintamaa, joka aiheuttaa taifuunin ja pyyhkii kartalta saaria. Vapaa-ajallaan he tarkkailevat auringonnousuja ja -laskuja, revontulia ja maan lakkaamatta muuttuvia kasvoja. Välillä he pelaavat pelejä, keskustelevat, lukevat, harrastavat radioamatöörikeskusteluja satunnaisten maan asukkaiden kanssa, huolehtivat kunto-ohjelmastaan, nukkuvat aseman rakenteisiin kiinni sidotuissa makuusäkeissään ja syövät aamiaismurojaan.
Samalla kun avaruusaseman henkilökunta ajattelee maan päällä olevia läheisiään, on heistä huolissaan eikä pysty olemaan heille läsnä, he ovat joka hetki uuvuttavan läsnä toisilleen, vailla yksityisyyttä.
Kirja on kuvaus ihmiskunnan hauraudesta, Maan kauneudesta, pienuudesta ja ainutlaatuisuudesta. Jokainen avaruusaseman työntekijä lisää kuvaukseen oman näkökulmansa.
"Utuinen vaaleanvihreänä kimmeltävä meri, utuinen mandariininvärinen maa. Tämä on valosta helisevä Afrikka. Valon saattaa melkein kuulla aluksen sisälle asti. Gran Canarian saari kasautuu jyrkistä kerroksellisista kanjoneista kuin kiireessä kyhätty hiekkalinna, ja kun Atlasvuoret julistavat aavikon päättyneeksi, näkyviin ilmestyy hain muotoinen pilvimassa. Sen pyrstö lätkäisee Espanjan etelärannikkoa, evän kärki tönäisee eteläisiä Alppeja, ja minä hetkenä hyvänsä sen kuono sukeltaa Välimereen."
Harveyn kieli maalaa näkymiä ja tunnelmia tuoreena, nautittavan kauniina, mutta samaan aikaan täsmällisenä. Tekstin rytmi on synkroninen, se kiertää yhä uudelleen läpi samojen ja kuitenkin aina erilaisten näkymien, vaihtaa näkökulmahenkilöä ja nivoo heitä kaikkia näkymättömällä koossapitävällä voimalla, ykseydellä, jota avaruus tuntuu viestivän.
"Kun he kuusi puhuivat avaruuskävelyistään jälkikäteen, he kuvailivat kokeneensa déja vun - he tiesivät olleensa siellä aiemmin. Roman sanoi, että ehkä se johtuu tiedostamattomista muistoista, siltä ajalta kun he ovat olleet kohdussa. Siltä avaruudessa leijaileminen minusta tuntuu, hän sanoi. Siltä ettei ole vielä syntynyt."
Kirja välittää lukijalle vahvan viestin ja vetoomuksen nähdä maapallo sellaisena kuin se on avaruudesta katsottuna: suunnattoman kaunis ja täysin vailla rajoja. Suojella sitä sellaisena.
Kiertoradalla on ensimmäinen Samantha Harveylta suomennettu teos. Johanna Laitilan suomennos virtaa runollisen toimivana ja luontevana. Kirja palkittiin Booker-palkinnolla vuonna 2024. Englantilainen Harvey on julkaissut jo useita muitakin romaaneja.
Kirjan kansiliepeeseen siteerattu Telegraphin arvostelija kuvaa Harveyta "sukupolvensa Virginia Woolfiksi", ja minun täytyy yhtyä tähän mielipiteeseen, useammankin kerran kirjaa lukiessani Woolfin Aallot kävi mielessäni. Ehkäpä vain siksi, että kirjoja yhdistää sama onnistunut pyrkimys kuvata jotakin erillään olevaa aaltojen tai avaruuden rytmin yhteenkuuluvaksi tekemänä.
Muualla:
Arla Kanerva: Palkitun avaruusromaanin luettuaan mieleen jää ihmeen tuntu. HS 4.10.2025 (tilaajille)
Tommi Melender: Maa on niin kaunis. SK 10.10,2025
Samantha Harvey: Kiertoradalla. Kirjahavahduksia 14.12.2025
Helmet-lukuhaasteessa 2026:
4. Otavan kirjaston kirjalistalla
8. ei rakastuta
14. robotti, drooni tai jokin vastaava laite
22. kannen pääväri on sininen
25. matkakertomus
39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
Kommentit
Lähetä kommentti