Siirry pääsisältöön

Robert Seethaler: Sista satsen

Viimeiset soinnut



Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Håkan Liljemärker.



Robert Seethaler: Sista satsen. (Originalets titel Der Letzte Satz) Översättning från tyska Linda Östergaard. Omslag Håkan Liljemärker. 111 s.  Ersatz, 2021. 

Lahja ystävältä, kiitos.


"Mahler tänkte på denna tid med stilla förundran. Så ung han hade varit. Det kändes som om ett helt liv hade passerat sedan dess. Man slår an en ton och det förtsätter därefter att vibrera i rummet. Och bär samtidigt redan slutet inom sig."


Robert Seethalerin pienoisromaani Kokonainen elämä täytti minut suurella ihastuksella. Kirjailija kuvasi pitkän ajanjakson keskieurooppalaista historiaa erään vaatimattomasti eläneen ja kovaa työtä ikänsä tehneen itävaltalaisen miehen näkökulmasta. Kirjassa oli mieleenpainuvinta se arvokkuus, joka sen päähenkilöstä välittyi kaikessa hänen elämänsä karuudessakin.

Siksi onkin mielenkiintoista lukea Seethalerin toinen teos Der Letzte Satz, Sista satsen tuon aikaisemmin luetun teoksen rinnalla. Teoksen on ruotsintanut Linda Östergaard eikä sitä valitettavasti ole suomennettu. Tässä toisessa kirjassa on kyse merkittävästä historiallisesta henkilöstä, säveltäjä Gustav Mahlerista (1860-1911).

Kirja kuvaa Mahlerin elämän viimeisiä aikoja: hänen ajatuksiaan elämästään ja työstään. Ajatuksia, jotka edelleen askartelevat tiukasti työssä, koska hän mielestään olisi voinut tehdä niin paljon enemmän kuin oli ennättänyt tehdä. Silti työ on täyttänyt hänen elämänsä ja pitänyt hänen nuoren ja kauniin vaimonsa Alma Mahlerin jatkuvasti odottamassa, kuten myös heidän kaksi pientä tytärtäänkin.

Nain Wienin kauneimman naisen, mutta en osannut antaa hänelle tarpeeksi huomiota, Mahler miettii uhanneen eron jälkeen. Hän tuntee kiitollisuutta siitä, että vaimo on päättänyt jäädä hänen luokseen; säälistä vanhaa, kuolevaa miestä kohtaan, ja tehdäkseen tämän kuolemasta hiukan helpomman, hän ajattelee.

Mahler on aikakautensa nerona tunnettu mies, kiistelty, kunnioitettu, pilkattu ja pelättykin hahmo, jonka uusimman teoksen kaikki haluavat kuulla Euroopan musiikkikaupungissa Wienissä. Hänet on nimitetty maailman ehkä arvostetuimman orkesterin pääkapellimestariksi, vaikka hän on juutalainen, mutta hän vierailee usein esiintymässä muuallakin, erityisesti New Yorkissa, ja tämä herättää närää vanhoillisessa Wienissä. Häntä pilkataan tanssitautiseksi apinaksi hänen tanssahtelevan ja suurieleisen johtamistyylinsä vuoksi. Mahler ei juuri pane painoa näille asioille, hän keskittyy työhönsä eikä häntä kiinnosta ihmisten miellyttäminen.

Vaikka hän rakastaa syvästi vaimoaan ja kokee tyydytystä työstään, hänet valtaa ajoittain synkkä surumielisyys. Hän matkustaa kaksi päivää junassa tavatakseen Sigmund Freudin tämän lomanviettopaikassa ja käydäkseen hänen kanssaan kävelyllä. Hän odottaa maineikkaan psykiatrin tuottavan jonkinlaisen valaistumisen kokemuksen siitä, miten hänen pitäisi suhtautua alakuloonsa, mutta huomaa tapaamisen jälkeen olleensa itse äänessä lähes koko ajan ja Freudin antaneen vain yhden banaalin yksinkertaisen neuvon paluumatkaa varten - vai oliko sillä jokin syvempikin merkitys?

Toinen kirjassa kuvattu kohtaaminen saman aikakauden neron kanssa on Mahlerin vierailu Auguste Rodinin ateljeessa istumassa vastentahtoisesti mallina patsaalle, jonka hänen vaimonsa isä on halunnut teettää hänestä. Molemmat mestarit käyttäytyvät ateljeessa kuin kiukuttelevat pikkupojat ja tilanteessa päästään eteenpäin vain heidän vaimojensa ohjauksessa.

Mahler säveltää yhdeksättä, legendaarista sinfoniaansa elämänsä loppupuolella.  Tapaamme säveltäjän Atlantilla olevan matkustajalaivan kannella nauttimassa raittiista ilmasta ja meren katselusta, ajoittaisena seuranaan vain palvelualtis nuori tarjoilijapoika huonosti istuvassa univormussaan tuomassa hänelle teetä. Mahlerin ajatukset liikkuvat menneissä, hän on palaamassa takaisin Eurooppaan. Hän tietää kuolevansa pian ja miettii olemassaolonsa päättymistä.

Seethaler kuvaa jo puolittain poissaolevaa mestaria ja hänen harhailevia ajatuksiaan niukoin vedoin. Suurieleisen taiteilijan kiihko on hiljentynyt, mutta hänen kärsimättömyytensä näkyy edelleen tyytymättömyytenä omiin aikaansaannoksiin. Tällä kohtaa tulee mieleeni Kokonaisen elämän Andreas Egger tyynessä rauhassaan. Pitäisikö näiden kahden miehen erilaisuudesta ymmärtää jotakin? Yleinen tyytymättömyyskö ajaa neroja eteenpäin, yhä parempiin suorituksiin?


Muualla:
John Sjögren: Sista satsen - När Gustav Mahler reste hem för att dö. Svenska Dagbladet 3.11.2021 (maksullinen artikkeli)

Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:
7. kirjassa rakastutaan
13. kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu
30. kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja
35. kirjassa vietetään aikaa luonnossa



Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...
Lähetä kommentti
Lue lisää