Viimeiset soinnut
 |
| Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Håkan Liljemärker. |
Robert Seethaler: Sista satsen. (Originalets titel Der Letzte Satz) Översättning från tyska Linda Östergaard. Omslag Håkan Liljemärker. 111 s. Ersatz, 2021.
Lahja ystävältä, kiitos.
"Mahler tänkte på denna tid med stilla förundran. Så ung han hade varit. Det kändes som om ett helt liv hade passerat sedan dess. Man slår an en ton och det förtsätter därefter att vibrera i rummet. Och bär samtidigt redan slutet inom sig."
Robert Seethalerin pienoisromaani Kokonainen elämä täytti minut suurella ihastuksella. Kirjailija kuvasi pitkän ajanjakson keskieurooppalaista historiaa erään vaatimattomasti eläneen ja kovaa työtä ikänsä tehneen itävaltalaisen miehen näkökulmasta. Kirjassa oli mieleenpainuvinta se arvokkuus, joka sen päähenkilöstä välittyi kaikessa hänen elämänsä karuudessakin.
Siksi onkin mielenkiintoista lukea Seethalerin toinen teos Der Letzte Satz, Sista satsen tuon aikaisemmin luetun teoksen rinnalla. Teoksen on ruotsintanut Linda Östergaard eikä sitä valitettavasti ole suomennettu. Tässä toisessa kirjassa on kyse merkittävästä historiallisesta henkilöstä, säveltäjä Gustav Mahlerista (1860-1911).
Kirja kuvaa Mahlerin elämän viimeisiä aikoja: hänen ajatuksiaan elämästään ja työstään. Ajatuksia, jotka edelleen askartelevat tiukasti työssä, koska hän mielestään olisi voinut tehdä niin paljon enemmän kuin oli ennättänyt tehdä. Silti työ on täyttänyt hänen elämänsä ja pitänyt hänen nuoren ja kauniin vaimonsa Alma Mahlerin jatkuvasti odottamassa, kuten myös heidän kaksi pientä tytärtäänkin.
Nain Wienin kauneimman naisen, mutta en osannut antaa hänelle tarpeeksi huomiota, Mahler miettii uhanneen eron jälkeen. Hän tuntee kiitollisuutta siitä, että vaimo on päättänyt jäädä hänen luokseen; säälistä vanhaa, kuolevaa miestä kohtaan, ja tehdäkseen tämän kuolemasta hiukan helpomman, hän ajattelee.
Mahler on aikakautensa nerona tunnettu mies, kiistelty, kunnioitettu, pilkattu ja pelättykin hahmo, jonka uusimman teoksen kaikki haluavat kuulla Euroopan musiikkikaupungissa Wienissä. Hänet on nimitetty maailman ehkä arvostetuimman orkesterin pääkapellimestariksi, vaikka hän on juutalainen, mutta hän vierailee usein esiintymässä muuallakin, erityisesti New Yorkissa, ja tämä herättää närää vanhoillisessa Wienissä. Häntä pilkataan tanssitautiseksi apinaksi hänen tanssahtelevan ja suurieleisen johtamistyylinsä vuoksi. Mahler ei juuri pane painoa näille asioille, hän keskittyy työhönsä eikä häntä kiinnosta ihmisten miellyttäminen.
Vaikka hän rakastaa syvästi vaimoaan ja kokee tyydytystä työstään, hänet valtaa ajoittain synkkä surumielisyys. Hän matkustaa kaksi päivää junassa tavatakseen Sigmund Freudin tämän lomanviettopaikassa ja käydäkseen hänen kanssaan kävelyllä. Hän odottaa maineikkaan psykiatrin tuottavan jonkinlaisen valaistumisen kokemuksen siitä, miten hänen pitäisi suhtautua alakuloonsa, mutta huomaa tapaamisen jälkeen olleensa itse äänessä lähes koko ajan ja Freudin antaneen vain yhden banaalin yksinkertaisen neuvon paluumatkaa varten - vai oliko sillä jokin syvempikin merkitys?
Toinen kirjassa kuvattu kohtaaminen saman aikakauden neron kanssa on Mahlerin vierailu Auguste Rodinin ateljeessa istumassa vastentahtoisesti mallina patsaalle, jonka hänen vaimonsa isä on halunnut teettää hänestä. Molemmat mestarit käyttäytyvät ateljeessa kuin kiukuttelevat pikkupojat ja tilanteessa päästään eteenpäin vain heidän vaimojensa ohjauksessa.
Mahler säveltää yhdeksättä, legendaarista sinfoniaansa elämänsä loppupuolella. Tapaamme säveltäjän Atlantilla olevan matkustajalaivan kannella nauttimassa raittiista ilmasta ja meren katselusta, ajoittaisena seuranaan vain palvelualtis nuori tarjoilijapoika huonosti istuvassa univormussaan tuomassa hänelle teetä. Mahlerin ajatukset liikkuvat menneissä, hän on palaamassa takaisin Eurooppaan. Hän tietää kuolevansa pian ja miettii olemassaolonsa päättymistä.
Seethaler kuvaa jo puolittain poissaolevaa mestaria ja hänen harhailevia ajatuksiaan niukoin vedoin. Suurieleisen taiteilijan kiihko on hiljentynyt, mutta hänen kärsimättömyytensä näkyy edelleen tyytymättömyytenä omiin aikaansaannoksiin. Tällä kohtaa tulee mieleeni Kokonaisen elämän Andreas Egger tyynessä rauhassaan. Pitäisikö näiden kahden miehen erilaisuudesta ymmärtää jotakin? Yleinen tyytymättömyyskö ajaa neroja eteenpäin, yhä parempiin suorituksiin?
Muualla:
Peter Fröberg Idling: Mahlers magiska geni förblir en ufattbar gåta. Expressen 17.12.2021
John Sjögren: Sista satsen - När Gustav Mahler reste hem för att dö. Svenska Dagbladet 3.11.2021 (maksullinen artikkeli)
Michel Ekman: Hur blir det såhär platt när en fin författare skriver om en stor kompositör? Hufvudstadsbladet 9.1.2022 (maksullinen artikkeli)
Sista satsen, Robert Seethaler, översättning Linda Östergaard, Ersatz. Bernur 30.11.2021
Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:
7. kirjassa rakastutaan
13. kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu
30. kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja
35. kirjassa vietetään aikaa luonnossa
Kommentit
Lähetä kommentti