Siirry pääsisältöön

Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa

Suhteita




Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa. 210 s. Päällys Jussi Karjalainen. Siltala 2018.

"-- hänen kahvimukinsa on vieläkin hyllyllä
ajattelen: kunpa hän ei olisi lähtenyt
ajattelen: kunpa hän olisi lähtenyt hieman perusteellisemmin
minulla on ollut kaikenlaista muutakin
kaikenlaista vähäpätöistä on ollut
pyyhin huiskalla pölyt alassuin olevan, vihreän kahvikupin ulkopohjasta siinä
missä kaikilta muiltakin pinnoilta
hän saattaa palata
hän kysyy jo ovensuussa: missä on kuppini?
vähitellen unohdan, miltä hän näytti (unohdan, etten ole pessyt kuppia
hänen käyttönsä jälkeen) --" 

Toden totta, monenlaista vikaa saattaa poika- ja tyttöystävissä tai sellaisiksi ehdolla olevissa henkilöissä olla. Yksi viihtyy vekkiplafondin alla, toisella on kuivatettu korallikappale sivupöydällä ja kolmas ei koskaan syö mitään punaista. Ihmislajin hämmentävyys sekä tapojensa että niiden tarkkailun osalta pääsee Eeva Turusen novellikokoelmassa oikeuksiin, joita on vaikea tavoittaa muualla.

Turusen tyyli on tässä esikoisteoksessaan riemastuttava. 

Vaikka naurattaa, samalla myös kouraisee rintaa. Pelkomme, ahdistuksemme, sosiaalisten rooliemme hauraus ja kiintymyksemme ja rakkautemme kiikkeryys ovat Turusen novellien ytimessä. Ihmisen paljaus ja ihmissuhteiden palikkaleikki, jossa harvoin kaikki tai edes suurin osa palikoista sopii toisiinsa ja rakennelma kestää. Tai käyttäisimmekö Turusen omaa kuvaa palapeliharrastuksesta, jossa tarinan minäkertoja yhdistää toisiinsa eri palapelien paloja luodakseen palapeleistä oman taideteoksensa.

Työelämän ja arkkitehdin työn paineet pääsevät myös esiin kaikessa painajaismaisuudessaan. Kukaan ei havaitse arkkitehdin hyviä aikomuksia.

"-- miten saatoin uskoa moiseen kursoriseen esitykseen
se ei ole pystynyt pidättelemään märkää massaa vaan on sitä vastoin
sallinut jääkappaleiden luiskahtaa viattoman päähän
sittemmin kaikki räystäänaluset on aidattu
niiden alla hehkuu muistokynttilöiden meri
messinginväristen kansien huomassa huojuvat parafiinilieriöiden liekit
nuori äiti laskee kynttilän esikoisensa kuolonturmapaikalle
huomaan istuvani
pitäisi maata ja saada unenpäästä kiinni --"

Luontevan liioittelun taito vaikuttaa olevan Turuselle synnynnäistä. 

Kokoelman seitsemää novellia leimaa Turusen tunnusomainen tyyli, usein säkeenomainen teksti, joka tuntuu kaiken aikaa kääntelevän päätään kuunnellessaan ja katsellessaan, muuttavan sekunnissa mielenkiintonsa kohdetta ja käyttävän hartaasti aikaa tarinan punaisen langan kerimiseen. Toisaalta lukija jossain vaiheessa huomaa punaisen langan olleen käsissään heti alusta saakka.

Turunen käyttää monipuolisesti - ja ironisesti - tyylikeinoja. Hän yliviivaa, alleviivaa, käyttää eri tekstityyppejä, tekee luetteloita ja kuva-arvoituksia.

"Haluatko tietää, mitä teen työkseni? Yhdistä seuraavat pisteet, ja ammattini paljastuu.--"

"Alleviivaan tarinastani asiasanat, jotta kärsimätön nykylukija voisi niiden avulla suunnistaa tässä hahmoaan hakevassa tekstissä. 
Nuoren ihmisen taipumuksena on potkia jotakin pitkin katua, tyypillisimmin hupenevaa lumipaakkua tai jäämöhkälettä, talvisaikaan, ja on niin, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vähemmän hän haluaa tai voi potkia, ja lopulta meillä on ihminen, joka ei potki yhtään mitään --"

Neiti U:n ihmissuhdehistoria sai vuoden 2018 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon.

Turusen tyyli on niin omintakeinen, että häntä on vaikea verrata kehenkään. Jos kuitenkin vertaisin, tulisivat mieleeni Sinikka Nopola ja Marjo Niemi (linkit arvioihini heidän kirjoistaan). Osittain tyylillisesti, osittain temaattisestikin.

Juttuni Turusen romaanista Sivistynyt ja miellyttävä ihminen.


Muualla:



Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirjan voisi sijoittaa esimerkiksi kohtiin:
30. Kirja on ollut ehdolla kirjallisuuspalkinnon saajaksi (ja myös saanut palkinnon)
40. Kirjassa hylätään jotain
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Rebecca F. Kuang: Yellowface #dekkariviikkokirjablogeissa

Näin omitaan kulttuuriperintöä Kirjan kansi Ellie Garne. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi   Rebecca F. Kuang: Yellowface. Alkuteos Yellowface, 2023. Suomentanut Helene Bützov. Kannen suunnittelu Ellie Garne. 336 s. Teos 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Syvällä sisimmässäni olen aina epäillyt, että Athena viihtyy kanssani juuri siksi, etten pysty kilpailemaan hänen kanssaan. Ymmärrän hänen maailmaansa, mutta en ole uhka, ja hänen saavutuksensa ovat niin kaukana ulottumattomissani, että hänestä ei tunnu pahalta puhua voitoistaan. Emmekö me kaikki kaipaa ystävää, joka ei kyseenalaista ylivertaisuuttamme koska tietää jo menettäneensä pelin? Emmekö me kaikki halua ihmisen, jota voi käyttää nyrkkeilysäkkinä?" USA:n kirjalliseen maailmaan sijoittuva jännäri käynnistyy, kun yhden teoksen julkaissut, mutta jo unohdettu nuori kirjailija June saa elämänsä tilaisuuden eikä pysty vastustamaan sitä. Hän saa haltuunsa entisen opiskelukaverinsa Athenan käsikirjoituksen. Athen...